Tima haki hyvin jäniksen ja sainhan minä sen aika pian reppuun. Sitten lähdettiin etsimään uutta eri paikasta. Pitkään Tima penkasi puron vartta, mutta ei vaan suostunut valkoinen lähtemään.
Yht'äkkiä aukolle hilipasi emä vasan kanssa juuri siitä kohtaa, missä Tima pyöri. Syke nousi toiselle sadalle, kun koiruli on pari kertaa antanut kyytiä hirvelle.
Taisi kuitenkin Timalla syke nousta vielä korkeammalle, kun ei mennyt kuin punainen sekunti ja koira istui auton vieressä. Taisi säikähtää, kun hirvet tulivat rötelikön läpi vauhdilla.
Eipä siinä muuta kuin kotiin.
Sunnuntainakin näytti, ettei missään sekaan sovi. Ensi yritys tyssäsi naapuriseuran hirviporukkaan. Toinen paikka ja aika pian alkoi ajo.
Jänis veti suoraan tielle tai piiloutui vanhan ladon alle. Samassa ilmestyi toinen beagle ajoon, joten se siitä.
Kolmas kertako toden sanoisi?
Haku alkoi ja Bittikin pyöri aikansa mukana. Seisoskelin auton kupeella ja huomasin, kun Aadan häntä aloitti vispauksen. Samassa huomasin, että jänishän on makuulla viiden metrin päässä minusta risukasan alla. Sen verran hyvä tilanne, etten edes älynnyt ottaa videota.
Olihan siitä jäniksen lähdettävä ja huuto alkoi. Lenkki metsässä ja tietä ja peltoja pitkin huitsinnevadaan. Takaisin sieltä kuiteskin tultiin tielle.
Bitti tietenkin näki jäniksen ja perään vauhdilla. Olipa tosi hyvän kuuloista ajoa pennulta. Kun Aada ehti paluuperälle, Bitti tuli pois.
Jänis kokeili kaikki konstit, mentiin mökkitielle, mökkien pihaan, toista mökkitietä metsätielle. Autojakin ajoi pari kappaletta, mutta ei haitannut, kun Aada painoi pitkin tietä satoja metrejä haukulla ja selvitti nopeasti paluuperän. Ajo eikun jatkui metsässä.
Lopulta onnistui jänis piiloutumaan hakkuaukiolle. Aikansa pengattuaan Aada malttoi lopulta luovuttaa.
Olipahan ajo! Viisi tieajoa ja mökkien pihat.
Ennenkaikkea tietyöskentely oli aivan mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti