Ihanaa

muusiikkia kuuntelin eilisen päivän. Aamulla tokeusin metsään minulle kohtu ajoissa.

  Haku ei yleensä kestä Aadalla kauan, eikä siihen mennyt nytkään ikävään asti. Jänis suoraan tielle ja tie maittoi kilsan verran. Aada täyttä huutoa perässä. Kauan ei mennyt, kun ajo jatkui metsässä. 

  Pienen lenkuran jälkeen takaisin teille. Jänis kierteli metsätiellä samoin kaikki mökkitiet ja mökkien pihat.

  Aadalla kulki tosi hyvin. Neljä kertaa näin vempulan. Yhtään kertaa ei tarvinnut apua antaa hukalla. 

  Oli Aadan parhaita ajoja. Lopulta pääsin antamaan jäbälle hauleja. Hieman siipesi, mutta Aada jäi vahtimaan saalista. Ei revi eikä syö, odottaa vain aukaisijaa.

  Oli mukava palkita Aada herkkupaloilla piiiiitkän päivän jälkeen.

 

  

Aamulla

olin liikenteessä Timan kanssa ja

 hauskaa oli.

  Tussari oli autossa pussissa koko loppupäivänkin.

Syksyn paras päivä

   Hyvin nukutun yön jälkeen piti aamulla vielä vetkuloida muutama tunti, ennenkuin tokeusin metsään Bitin kanssa. Päätin lähtiessä, että ammun jäniksen, jos tulee tilanne.

  Haku kesti vain viitisen minuuttia ja puolen tunnin päästä pääsin kokeilemaan haulien tehoa.

  Toiselle erälle pieni siirtymä ja koira irti. Edelleen Bitti näytti kykynsä. Varttitunnissa oli ajo päällä. Sitten alkoi itku ja hammasten kiristys. Panta heitti paikantamasta. Onneksi ajo pyöri kuulosalla koko ajan.

  Puolen tunnin jälkeen soitin UP:n tuhannen kalliiseen tukinumeroon. Telia oli kadottanut R10 pantojen paikannuksen johonkin avaruuteen.

  Vajaan tunnin kuluttua paikannus pelasi jälleen. Onneksi! Sain Bitin kiinni hukalta. 

  Tosi upea suoritus nuorelta Bitiltä!

Pää kuin Haminan kaupunki

  Viikonloppu meni hurahtamalla vähällä unella. Ajokeiden tuomarina oli kello soimassa molempina aamuina kolmelta.

  Lauantaina viideksi Hyrynsalmelle, päivä metsässä ja yöksi kotiin. Sunnuntaina ajeltiin sitten Suomussalmelle kuudeksi. Yöunet jäivät vähiin, kun tiesi edessä olevan jälleen aikainen kahvinkeitto.

  Tähän aikaan vuodesta tulokset eivät ole raposia, johtuen koirien kesäkunnosta, keleistä, pienistä jäniksistä ym.

  Hyryllä minun tuomaroima pääsi kuiteskin kolmostulokseen. Monensorttisia papereita siellä ylituomari katseli, yleensä huonoja.

  Suomussalmella oli vain neljä koiraa ja onneksi minun maastoon sattui arvonnassa Arpan Ratto. Koiraa olen päässyt kuuntelemaan ennenkin. Maasto oli hyvä ja jänikset löytyivät nopeasti.

  Ensimmäinen ajettava oli pieni kussero, mutta kulkihan ajo aika hyvin.

  Toinen jänis oli ilmeisesti iso konttura. Niinpä ajo pyöri mallikkaasti ja lopputulema oli täysi erä.

  Palkintojen jakoa odotettiin jännityksellä, mutta lopulta Ratto oli täysin ylivoimainen, tulos rapiat 83 pistettä.

  Muut koirat jäivät tällä kertaa nollatulokseen. Oli hieno päivä.

  Tänä aamuna piti vielä olla puoli kahdeksalta kirkolla, mutta jospa nyt saisi nukuttua kunnolla ja suunnistaa aamulla Bitin kanssa metsään.
  

Hyvä kenraaliharjoitus

tietää huonoa lopputulemaa. Näin kävi eilisessä kokeessakin Aadalle.

  Maastoarvontaan olisi pitänyt laittaa Minna. Heti kun näin maaston, tiesin, että möllösmailleen menee.

  Samassa maastossa olen ollut ainakin kolmesti aiemmin, eikä yhtään kertaa ole tarvinnut hurraata huutaa.

  Ensimmäisen kerran merkkasi Aada jälkeä vajaan parin tunnin jälkeen. Jänis veti luotisuoraan kuivalle soratielle. Tie maistui ainakin kilometrin verran ja siinä se oli.

  Ilma lämpesi ja maasto kuivui. Toista jänistä ei löytynyt. Missään kohtaa Aada ei merkannut yöjälkeä.

  Tämmöistä se joskus on. Aadaan oltiin tosi tyytyväisiä. Teki kaikkensa vaikeassa tilanteessa, into ei loppunut koko aikana.

  Ihana Aada!

 

Aadan treeni

 ennen lauantain koetta. 

  Haku kesti vain 23 minuuttia ja jänistä Aada pyöritteli kaksi tuntia. Tulihan sinne hiljaisia pätkiä eritoten tiellä, mutta hyvin vain ajettava aina löytyi.

  Kiinniottokin onnistui yli odotusten. Nyt vain toivotaan lauantaille hyvää keliä ja hyviä ajoja.

Viikonlopusta

toipuminen on vienyt muutaman hetken.

  Oli minulle ainakin aika rankkaa penkkiurheilua. Samalle viikonlopulle sattui F1 ja F3 kilpailut, Suomi-Ruotsi maaottelu, Jymyn pesismatsi, Timanttiliiga ja Puolassakin urheiltiin.

  Tallennuksia sitten vahtasin yömyöhään. Oli pakko katsoa ne aika pian, muutoin tulokset olisi kuullut jostain kuiteskin. Ei sitten huvittaisi katsoa, jos tietää lopputuloksen.

  Päivällä kuiteskin haalauduin metsään koirien kanssa. Treenausta vaativat sessulit pitkän tauon jälkeen.

  Tunnustaa, että penkkiurheilu on rankempi laji kuin oikeat urheilijoiden suoritukset.

  Onneksi yleisurheilu vetelee viimeisiään. Formulat jatkavat, samoin pesiksessä on jäljellä loppuhuipentuma. No onneksi tulee tilalle jääkiekko, joten känsät kasvaa takamuksessa. 

  

Pellolta metsään

   Aika vain jatkaa huristeluaan liiankin nopeasti. Olen hieman sotkeutunut kaikenlaisiin johtokuntiin. Tuntuu, että aika ei riitä mihinkään. Joka välissä olen kuiteskin treenannut koiria ja käväissyt pellollakin.

  Ojamaat sain ajettua loppuun.

  Vuorossa oli lannan levitys. Ensin ajoin kasan pellolle isolla kippikärryllä.

  Siitä oli nopea levittää, kun jäi pienen levityskärryn ajomatka maantiellä pois.

  Levitetty lanta vielä piiloon jyrsimellä,

niin eipähän ollut ainakaan kantojen keruuta.

  Oon kuiteskin parina päivänä kokeillut ampua Bitille ensimmäistä jänistä. Eilen ei onnistanut, mutta

tänään kaikki meni nappiin (melkein). Jäniksen sain nurin, vaan taisi olla useampia liikkeellä, kun Bitti ei malttanut lopettaa. Ajeli toista tuntia vielä eri vieterikinttua, ennenkuin sain lopulta hukalta kiinni. Vieläkin tuntuu jaloissa 'juoksu' ja ojien yli konttaaminen.

  Onneksi tämä on vapaaehtoista, joten eikun jatketaan.