Kerrankin

suunnitelma toimi kuin elokuvissa. Tarkoitus oli kaataa yksi maantien kiitäjä.

  Alkuun tukimme ikkunoiden ja oven aukot Jyrkin rakennuksella. Sitten Jyrki meni valmiiksi passiin, ennenkuin päästin Bitin hakemaan.

  Valkoinen jänis pysyy piilossa viimeiseen asti sulan maan aikana. Tunnin haun jlkeen oli vain pakko lähteä. Olikin kunnon perslähtö.

 

  Samat oli kujeet kuin ennenkin, mutta eipä tiennyt, että minulla oli jo passikaveri valmiina.

  Siirryttiin hieman eri kohtaan, mutta silloin alkoi tulla vettä oikein kunnolla. Minäkään en halunnut kastella itseäni lentsun takia, joten päätimme suunnata nokat kohti kotia.

  Oli kuitenkin onnistunut aamupäivä.
    

  

Lopultakin

sain lääkkeet tähän pirulliseen flunssaan. Kolme viikkoa olen niiskuttanut, räkinyt ja yskinyt. 

  Tosin vaati pari käyntiä Paltamon TK:ssa ja yhden Kajaanissa. Tänään pääsin vihdoin nokikkain lääkärin kanssa. Poskionteloihin oli jo kertynyt tavaraa ja pian olisi varmaankin ollut keuhkoputkissa.

  Olihan se työn takana, mutta nyt on kunnon dropit pöydällä. Kait tästä vielä henkiin jää.  

Metsästystä ja treeniä

Torstaina Kajaanista tulivat Arto ja Niina mielessään kuunnella Bitin haukkua ja ajotaitoa. Artolla on Viski ja Bitti on Viskin pentu.

  Meillä on hyvä jäniskanta, joten tarkoitus oli joku ampuakin. 

  Ajo lähti aika pian ja jänis hyppeli puron yli kuusi kertaa. Bitti löysi aina kapeamman kohdan ja ajo jatkui. Lopulta pitkäkorva erehtyi Arton eteen.

  Jänis repussa lähdettiin nuotion tekoon ja makkaran paistoon. Ei saatu makkaraa tikun nokkaan, kun Bitti tempaisi ajon päälle. Istuskeltiin tulen ääressä makkaraa mutustaen, kun Niina kuuli rapinaa. Siinähän jänis istuskeli muutaman metrin päässä.

  Bitti jatkoi ajoa ja Niina lähti passiin. Nuotiolta näimme, kun jänis kippasi.

  Näin Niinalla oli edessä ensimmäinen saaliin aukaisu. Kätevästi kävi.

  Vielä Bitti otti kolmannenkin ylös, mutta tämä otti suoran suunnan naapurin pihaan.

  Käytettiin vielä Tima metsässä, että Arto pääsi vertailemaan emän ja pennun haukkua.

  Perjantaina tuomaroin ajokoiraa koko päivän.

  Tänään Minna lähti lenkille ja otti Aadan mukaan. Kolme ja puolituntia pyöritti jänistä pienellä alueella. Kuusi kertaa Minna näki jänikseen.

 

Lentsu

   Viime viikolla oli pieni nuhan tapainen, mutta meni päivässä ohi. 

  Perjantaina olin Bitin kanssa kokeissa ja vettä tuli taivaan täydeltä koko päivän. Koe meni persiilleen ja minä olin märkä sielua myöten.

  Maanantaina olin vielä tuomarina, eikä ollut liian lämmintä. Illalla alkoi nokkaa kutittaa ja yöllä iski oikein 'Huovisen' lentsu.

  Silmät vuoti vettä, räkä kirnusi ja olo oli kuin pieksetyllä. Droppeja on oon ottanut urakalla. Sen verran näkee, että pystyy hieman kirjoittamaan. Onneksi ei ollut korona.

  Eiköhän tästä vielä henkiin selviä, joten jatkan tuumailuja jatkossakin.

Bitti ja Aada

   Aamulla heti oli Bitillä kenraali perjantaita varten. Aikamoisen pitkä haku, mutta vaarasta jänis löytyi. Pari kertaa olisin pystynyt ampumaan, kuiteskin oli tarkoitus treenata Bittiä.

  Lopulta jänis löysi kannon alustan tai louhen ja sinne piiloon. Kolmesti palasi haukkumaan samaan kohtaan, mutta oli sen verran kaukana, että Bitti lopetti ja palaili autolle.

En tiedä, miksi jänikset menevät Bitin ajossa komoon. Vauhtia kyllä riittää ajoittain liiankin kanssa.

  Siirryttiin eri paikkaan ja otettiin kunnon perslähtö. Pieni lenkki ja tietä pitkin suuntana Kivesjärvi

  Sain onneksi Bitin kiinni, joten sellainen harjoitus tänään.

  Vein Bitin tarhaan ja pyyhkäisin seuraamaan Aadan ajoa. Minna oli kirjastoauton käynnin jälkeen löysännyt koiran irti. Ajettava oli tavallinen tiejänis, joten päätin yrittää. Tiellä oli pitkä hukka, mutta sieltä vain Aada kaivoi jäniksen ylös. Pieni lenkki metsässä ja takaisin tielle. 

  Onneksi osasin ennakoida ajon kulun joten loppu hyvin kaikki hyvin.

  Jänis erehtyi lopulta meidän peltotielle. Aada meinasi viedä sen käsistä.

  Huomenna Minna meinasi vielä käyttää Aadan metsässä, kun tämän päiväinen ajo kesti vain tunteroisen.

Vuosijahti

  Eilen oli meidän maastossa Arin ja Arpan kanssa jo perinteeksi muodostunut jahti isoilla koirilla.

  Tällä kertaa mukana olivat Arin venakot Are ja Pate.

  Are ensin etsimään jänistä. Ensimmäiselle kävi köpelösti, kun päästi koiran liian lähelle. Venakoilla on sen verran vauhtia, että jäniksen kohtalona oli päätyä koiran hampaisiin. Toinen ajo oli sitten normaalimpi. Huitaisihan jänis ensin kolmen kilometrin lenkin, mutta erehtyi lopulta minun eteen.

  Oli sitten Paten vuoro. Pate on vasta reilun vuoden ikäinen, mutta ajot ovat kulkeneet mukavasti. Ylösotto oli tavallisen nopea. Ensimmäinen tilaisuus tuli Arpalle, mutta jänis jatkoi juoksuaan. Muutama tilaisuus oli vielä Arilla ja Minnalla, mutta kummallakaan ei ollut haulikkoa. Lopulta jänis meni yhden mökin alle.

  Onnistuneen ja mukavan jahtipäivän jälkeen nautittiin vielä kakkukahvit. Eväät ja makkarat säästyivät seuraavaan kertaan.

  Bitin ajokoetulos on nyt varmistunut.

  Huonon tuurin jälkeen tuli lopultakin ykkönen ja Bitti voi osallistua PM-kisoihin ensi viikon perjantaina.
 

 

Tuhannetta

blogia on ilo kirjoittaa eilisen päivän jälkeen.

  Kokeilin nimittäin Bittiä pitkässä kokeessa, josko tuo usein haettu ykkönen lopultakin onnistuisi.

  Koe ei alkanut oikein hyvin. Tihkua satoi koko ajan. Ensimmäinen jänis löytyi nopeasti ja ajo päättyi liki yhtä nopeasti. Jänis löysi kolon, mutta onneksi Bitti palasi monesti haukkumaan samaan kohtaan. Oli helppo käydä toteamassa kohtuuton häiriö.

  Samaan erään oli etsittävä uusi jänis, eikä sekään mennyt putkeen. Uudessa paikassa Bitti ei lähtenyt metsään, vaan pyöri jaloissa ja vahtasi metsään. Lähdin jo vedättämään ja näin pitkällä linjalla kolmen hirven lompsivan poispäin. Jälleen uusi paikka ja Bitti kaivoi jäniksen ylös. Repaleinen erä saatiin lopulta täyteen. Minuutteja kertyi kaikesta huolimatta aika mukavasti.

  Toisella erällä näytti, ettei enää haise jälki kunnolla. Pitkän haun jälkeen ajo lopulta alkoi. Onneksi Bitti sai pidettyä jäniksen liikkeellä yli tunnin.

  Korttien täytön jälkeen laskettiin pisteitä sydän pompottaen. Olihan niissä ykkösen tarpeet! Tulos varmistuu huomenna, kun ylituomari on katsonut kortit ja vahvistaa lopputuloksen.

  Enpä ole monesti nähnyt Bittiä niin väsyneenä kuin eilen illalla.

  Sohvalla ja sängyssä rojotti koko illan ja aina piti jommankumman istua vieressä ja silitellä ja rapsuttaa. Mielellään sen tekikin. Oli kova päivä nuorelle koiralle. Yön sai nukkua sängyssä Minnan vieressä.

  Ensimmäisen blogin kirjoitin 27.08.2013. Luin silloin lehdestä jutun suden raatelemasta koirasta. Aloitin parilla runolla.

  Lukijoita on tällä hetkellä käynyt koko aikana 145896. Suuret kiitokset teille, että olette seuranneet elämäämme liki kymmenen vuotta!

  Toivottavasti jaksatte edelleen lukaista minun höpinöitä ja sepustuksia.

  Hyvää syksyn jatkoa! 
  

 

Timan päivä

   Eilen käytettiin metsällä ensin Aada. Hyvin pyöritteli epeliä pitkin maita ja mantuja. Aada sai hyvää treeniä tieajossa. Tiet ovat koituneet kohtaloksi Aadalle kokeissa. Eilen meni tosi hyvin. Jänis nähtiin monta kertaa, mutta ei ammuttu.

  Sitten vaihdettiin panta Bitille. Bitti otti näkölähdön läheltä tietä ja sitten oli menoa. Lähdön jälkeen ei kelvannut muu kuin tie. Rannasta suoraan vaaran päälle.

  Varmistin Bitin turvallisuuden seuraamalla autolla lähituntumassa. Sain yhden kuvan, siinä näkyy koira ja vähän kauempana hämärästi jänis.

  Vaaran päältä metsätiellä puolitoista kilometriä, pieni lenkki metsässä ja samaa tietä takaisin isolle tielle. Ilma lämpesi mielestäni liikaa ja paikat kuivuivat, joten otin Bitin kiinni. Tieajoa tuli reilut viisi kilometriä ja kaikki äänen kanssa.

  Tänä aamuna oli Timan vuoro päästä metsään. Timalle ei ole vielä saatu ammuttua jänistä. Minna lähti viemään sitä metsään ja minä valmiiksi passiin. Tima on näköjään täysin minun koira, haki minut passista ennenkuin lähti hakemaan. Pian löytyi ja sainkin ammuttua jäniksen. Tima ei paljon välitä saaliista, kävi vain nuuhkaisemassa ja lähti metsään. Saimme kuitenkin houkuteltua sen makupaloille. Ne kyllä kelpasivat.

  Ajo oli lyhyt, joten siirryimme uuteen paikkaan. Ajo lähti ja liki puolitoista tuntia pyöri aika mukavasti. Timan saan yleensä ajosta kiinni, joten koira autoon ja kotiin. Timalla on vähiten treeniä, joten sai riittää tälle päivälle.