blogia on ilo kirjoittaa eilisen päivän jälkeen.
Kokeilin nimittäin Bittiä pitkässä kokeessa, josko tuo usein haettu ykkönen lopultakin onnistuisi.
Koe ei alkanut oikein hyvin. Tihkua satoi koko ajan. Ensimmäinen jänis löytyi nopeasti ja ajo päättyi liki yhtä nopeasti. Jänis löysi kolon, mutta onneksi Bitti palasi monesti haukkumaan samaan kohtaan. Oli helppo käydä toteamassa kohtuuton häiriö.
Samaan erään oli etsittävä uusi jänis, eikä sekään mennyt putkeen. Uudessa paikassa Bitti ei lähtenyt metsään, vaan pyöri jaloissa ja vahtasi metsään. Lähdin jo vedättämään ja näin pitkällä linjalla kolmen hirven lompsivan poispäin. Jälleen uusi paikka ja Bitti kaivoi jäniksen ylös. Repaleinen erä saatiin lopulta täyteen. Minuutteja kertyi kaikesta huolimatta aika mukavasti.
Toisella erällä näytti, ettei enää haise jälki kunnolla. Pitkän haun jälkeen ajo lopulta alkoi. Onneksi Bitti sai pidettyä jäniksen liikkeellä yli tunnin.
Korttien täytön jälkeen laskettiin pisteitä sydän pompottaen. Olihan niissä ykkösen tarpeet! Tulos varmistuu huomenna, kun ylituomari on katsonut kortit ja vahvistaa lopputuloksen.
Enpä ole monesti nähnyt Bittiä niin väsyneenä kuin eilen illalla.
Ensimmäisen blogin kirjoitin 27.08.2013. Luin silloin lehdestä jutun suden raatelemasta koirasta. Aloitin parilla runolla.
Lukijoita on tällä hetkellä käynyt koko aikana 145896. Suuret kiitokset teille, että olette seuranneet elämäämme liki kymmenen vuotta!
Toivottavasti jaksatte edelleen lukaista minun höpinöitä ja sepustuksia.
Hyvää syksyn jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti