Pentujen sukutaulu

   Nämä it-hommat on minulle harmaata aluetta, joten pistän näkyville Bitin sukutaulun. Sama yhdistelmä.

  Voin laittaa kuvan viestinä tai Wattsappin kautta.

Ensimmäiset kuvat pennuista

   Tänään punnittiin ja tarkasteltiin pentuja. Tasainen pentue, Suurin painoero oli näppi viisikymmentä grammaa. Ei huomattu niissä virheitä.

  Tässä ensin narttupennut. Peruutuksen vuoksi vapautui yksi narttu.

   Uroksista ei ole vielä varauksia. Ei ole kyllä ilmoiteltukaan missään. Tässä ovat.

  Vielä hieman videota, kun Minna kävi Timan kanssa hakemassa postin.

Verkoilla

  Keskiviikkona käytiin Jyrkin kanssa vaihtamassa verkot. Mukana ei ollut Veikko Huovisen matikkakoira, vaan Jyrkin haukikoira.

   Tällä kertaa me pääsimme herkuttelemaan paistetulla hauella. Niukkaa on tuo kalan tulo.

  Ensi kerralla taasen Jyrkin vuoro, toivottavasti.

Vikinää

 

  Tänään puolenpäivän jälkeen Tima aloitti penikoinnin. Alkuun tuli harvakseltaan puolen-tunnin välein. Kello puoli viisi pentuja oli viisi.

  Minna tuli navetalta kuuden jälkeen ja minä iloisena, että on niitä jo kuusi. Minna niitä koitti katella ja laskea. Olihan niitä jo seitsemän kaikkiaan.

Ulkomaille

ei nyt oikein jouda. Lumitöitä pitää tehdä päivittäin. Hiehoillekin on silputtava rehua pari kertaa viikossa.

  Niinpä aattelin katsella nähtävyyksiä boxin pöydällä. 

   Ans kattoo, missä käydään.

  Ensi viikkokin taitaa olla aika rasittava, vaikka lunta ei olekkaan paljon luvassa. Menoja alkaa kalenterissa olla joka päivillä. 

Huono ja hyvä päivä

  Aamusta käytiin Jyrkin kanssa verkoilla. Tänä talvena on päästy kalan syöntiin vuoron perään, niin tänäänkin.

  Paluumatkalla huomasimme lumessa pahat jäljet. Susi piruilainen oli liikkunut melkein meidän mökin pihassa.

  Tämä tarkoittaa, että emme enää löysää koiria metsään.

  Illalla sain palapelin valmiiksi. Olihan siinä mielenkiintoisia kohtia. Viimeisen palan pisti Minna paikoilleen. Tämä tapa on yleensä käytössä.

   Viikon verran siinä vierähti.

 

Synttärisankari

 tässä pistelee kakkua naamaan. Tima täytti tänään kahdeksan vuotta.

  Isompikin olisi mennyt nikottelematta.

  Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kelit ei anna

tällä hetkellä löysätä koiria jäniksen hakuun. Kerran Bitti ja Aada ovat päässeet metsään vuorollaan. Taasen teki pienen hangen. Bitilläkin hieman mahanalusta punoitti parin tunnin ajon jälkeen.

  En jaksanut enää istua töllön ääressä, vaan kävin hyllyllä ja

sieltä löytyi pari palapeliä.  Tämä on minulle sellainen keväinen harrastus, nyt piti vain aloittaa hieman aikaisemmin. Äkkiä siinä tunteroinen vierähtää. Pienikin joutilas aika, siihen löytyy palasia. 

  Aloitan aina reunoista. Nyt tosin sain reunat tehtyä, vaikka olin ottanut väärän kuvan malliksi.

  Minna kävi katsomassa ja näytti oikean kuvan.

  Siitä lähti sitten tapahtumaan. Välillä täytyy pitää taukoa, tulee jotenkin sokeaksi, kuin jotain tavaraa etsiessä. Esine on ihan näkösällä, aivot ei vaan sitä rekisteröi.

  Tämän illan tilanne on tämmöinen.

  Vielä monta palasta tuhannesta etsii paikkaansa.

Bitti

 pääsi vuorostaan metsään eilen.

  Tutut vanhat paikat ja jänikset. Ylösottoa ei tarvinnut kauan odotella, hyvä että haulikon ja sukset sain autosta.

  Jänis pysytteli pöhelikössä alkuun, mutta siirtyi sitten tien yli hieman isommalle alueelle. Vilaukselta näin, että ajossa oli puhdas metsäjänis.

  Minna tuli suksilla kotoa päin. Näki ison jäniksen ylittävän pellon. Pian paljastui, että liikkeellä oli toinenkin.

  Bitti pyöritti pienempää aikansa, kunnes sekin ylitti pellon. Siellä vitelikossa kierteli samoja jälkiä.

  Hyvin pystyi pitämään jäniksen liikkeellä. Pääsin kerran hutasemaan pajukkoon. 

  Yki kaksi tuntia Bitti ajoi ilman reikiä. Pieniä katkoja oli siellä täällä, mutta ei missään viittä minuuttia.

  Pieneltä hukalta lähellä tietä Minna sai näkymättömistä Bitin lopettamaan.

  Taas kerran syödään vain jälkiruokaa.
  

Rusakon pentele

 on pitkin talvea kiusannut minua. Käy syömässä milloin sattuu ja yleensä keskellä yötä.

  Tänään piti silputa heinää hiehoille. Joutessaan Minna pisti Aadalle pannan kaulaan ja päästi pihalle. Olipahan rusakko oppinut, ettei kannata makuulle mennä kauas eväistä. Puimalan sisältä oli paikan löytänyt.

  Aada ampaisi perään ja huutoa tuli. Hyvin kantoi lumi molempia, hieman paremmin rusakkoa. Ei paljon käyttänyt tietä. Piti keskeyttää rehun laitto, kun näytti tulevan pihaan. Lantalan takana pääsin antamaan vauhtia haulikolla. Valitettavasti mulla oli Minnan haulikko. Minulle perä on tosi lyhyt, joten meni varmaan reilusti yli.

  Sitten kierrettiin kaikki kylän talojen pihat. Lopulta tuli naapurin pihassa rusakko istumaan viiden metrin päähän, eipä siinä ollut mahdollisuutta ampua. Oli sen verran edellä Aadaa, että ehdin sotkea jäljet ja levittää lumelle hieman kinkkua. Kinkkusiivuilla sain pannasta kiinni. 

  Oli hyvä päivä, kun vielä laitoin toisen paalin varastoon.