Rusakon pentele

 on pitkin talvea kiusannut minua. Käy syömässä milloin sattuu ja yleensä keskellä yötä.

  Tänään piti silputa heinää hiehoille. Joutessaan Minna pisti Aadalle pannan kaulaan ja päästi pihalle. Olipahan rusakko oppinut, ettei kannata makuulle mennä kauas eväistä. Puimalan sisältä oli paikan löytänyt.

  Aada ampaisi perään ja huutoa tuli. Hyvin kantoi lumi molempia, hieman paremmin rusakkoa. Ei paljon käyttänyt tietä. Piti keskeyttää rehun laitto, kun näytti tulevan pihaan. Lantalan takana pääsin antamaan vauhtia haulikolla. Valitettavasti mulla oli Minnan haulikko. Minulle perä on tosi lyhyt, joten meni varmaan reilusti yli.

  Sitten kierrettiin kaikki kylän talojen pihat. Lopulta tuli naapurin pihassa rusakko istumaan viiden metrin päähän, eipä siinä ollut mahdollisuutta ampua. Oli sen verran edellä Aadaa, että ehdin sotkea jäljet ja levittää lumelle hieman kinkkua. Kinkkusiivuilla sain pannasta kiinni. 

  Oli hyvä päivä, kun vielä laitoin toisen paalin varastoon.