Kaamosaika

jatkuu meillä vielä kuukauden verran, joten aurinko ei pääse paistamaan pihaan. Eipä se tähän aikaan paljon lämmittäisikkään.

  Ensi viikolle lupailee kipakkaa pakkasta. Navetassa eläinmäärä on jo sen verran pieni, että niiden tuottama lämpö ei ehkä riitä pitämään paikkoja sulana.

  Olimme jo varautuneet tulevaan talveen ja hankkineet tarvikkeita alkuun ovien lämpöeristykseen.

  Tänään oli sopiva päivä leikellä styroksit oviaukkoihin. Vanhassa navetassa kaikki paikat ovat suurinpiirtein suorassa, joten mittaamista ja leikkelyä riitti useammaksi tunniksi.

  Kaksi pahinta ovea saatiin umpeen. 

  Vielä suuret ovet välivarastoon on jotenkin suojattava. Alustava suunnitelma tehtiin, mutta täytyy ilmeisesti hakea lisää tarvikkeita.

  Sitten seuraa Joulun ajan arvoitus. Mikä tämä on?

2023

   Tämä vuosi alkaa vedellä viimeisiään. Yhä nopeammin tuntuu tuo aika kuluvan.

  Meillä loppuvuonna tapahtui paljon. Minnakin pääsi eläkkeelle, joten päätimme lopettaa hiehojen kasvatuksen. Viimmeisten lähtiessä tunnemme varmaan kaihoa ja helpotusta. Työ eläinten parissa neljänkymmenen vuoden jälkeen päättyy. Onneksi meille jää vielä ihanat koirat.  Navetta oli kuitenkin täynnä, eikä Atria löytänyt uutta paikkaa pienimmille.

  Niinpä joudutaan kasvattamaan kaikki teurasikään. Viimmeiset lähtevät kesä-heinäkuun vaihteessa.

  Kyllähän työt helpottuvat joka kerta kun karsina tyhjenee. Jääville hiehoille tulee reilusti lisää tilaa. 

  Nyt on aika rauhoittua loppuvuoden juhliin. Ensin nautitaan Joulun ajasta ja välipäivinä odotamme vuoden vaihtumista.

  Rauhallista Joulua!

  Tänä vuonna emme tuoneet sisälle joulukuusta, Mutta Minna on laittanut jouluisia koristeita sisälle sekä ulos valonauhoja tuomaan valoa kaamoksen hämärään.

  Odotamme innolla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Aika paljon on meillä jo suunnitelmia. Toivomme ennenkaikkea terveyttä itsellemme ja kaikille.

  Yritän niistä  aina väliin kertoa blogissani.

  Kiitokset että olette jaksaneet seurata meidän elämäämme vuosien mittaan.

 

Paketti auki

  Pari viikkoa sitten Pikku-Jontikka päätti, ettei enää 'syö' polttoöljyä pakkasella. Lopulta ilma lauhtui lopulta sen verran, että ulkaltauduimme vaihtamaan polttoainesuodattimen.

  Starttimoottori on juonitellut pitkän aikaa, mutta nyt solenoidi ei enää pelannut huonostikaan. Meni hermot, joten soitin apua.

  Apu oli luvassa tälle päivälle. Eilen käärimme äkäpussin ressuilla pakettiin ja pistimme Masterin lämmittämään konetta.

  Yöksi ei uskaltanut jättää lämmitystä päälle, joten aamulla valvonnassa ehdin lämmittää pari tuntia, ennenkuin ammattimies saapui.

  Ensin piti pakettia aukaista,

 että asentaja pääsi vaihtamaan starttimoottorin. On kyllä viheliäinen suunnittelija, joka oli keksinyt kiinnityspulttien paikat. 

  Siihen piti olla semmoisia avaimia, etten ole koskaan nähnyt.

  Vielä ilmaus ja lopulta Jontikka hyrähti tyytyväinen käymään.

  Isommassa on ollut pientä ongelmaa sähköjen kanssa, mutta sulakkeiden tarkistus, muutaman polttimen uusinnan jälkeen kaikki oli taasen kunnossa.

  Hydrauliikan ulosoton yhteen liittimeen vielä o-renkaan vaihto ja pillit pussiin.

  On se kumma, kun ilmenee pienikin vika, pääkopassa alkaa kiertää ajatus, mitä seuraavaksi. 

  Nyt luottavaisin mielin kohti tuulta ja tuiskua.

  Kiitos asentajalle!

Bitin päivä

   Päätimme kokeilla, vieläkö Bitti muistaa, mitä metsässä tehdään.

  Ilma oli hyvä, mutta hieman huolestutti keli. Paikoin aivan hyvä, mutta paikoin oli tuuli ja puista pudonnut lumi tehnyt jonkin verran hankea.

  Mentiin paikkaan, missä oli hyvät mahdollisuudet saada Bitti kiinni, jos siltä tuntuu.

  Jälkiä ei ollut missään, joten ajo oli Bitin nokan varassa. Puolisen tuntia katseltiin, kun heitettyään lenkin metsässä, pysähtyi Bitti tiellä. Pää pystyyn ja sitten mentiin kuusikkoon. Ajo alkoi kymmenessä minuutissa. Ensimmäisen kerran varmistuin, että Bitti käyttää myös ilmavainua, vaikka epäilyjä on ollutkin.

  Ensin tehtiin pientä rinkiä ja sitten jänis päätti lähteä kauemmaksi. Eihän se ajovauhti kovaa ollut, mutta perässä mentiin.

  Tunnin ajon jälkeen päätimme ottaa Bitin pois, jos saadaan. Minna lähti kokeilemaan ja vislaamalla heti Minnan luo vajaasta sadasta metristä, vieläpä ajosta. VAU!

  Hieman oli karvaa lähtenyt jaloista, onneksi ei pahasti.

  Sohvalla Bitti tulee minun kainaloon ja selvittää kovaan ääneen, mitä siellä pusikossa tapahtui.

  Ihana koira!

Eestinajokoirat

  Eilen oli meidän maastossa eestinajokoirien Mestaruuskoe. Vastaa Suomen mestaruuskoetta, vaikka virallista statusta ei ollutkaan. 

  Maastoarvonnassa minulle sattui tuomaroitavaksi kymmenvuotias Unna. Entisiä meriittejä koiralla oli huru mycket.

  Ensimmäinen haku kesti seitsemän minuuttia. Hyvin alkoi erä, mutta tunnin jälkeen alkoi tökkiä. Minuutteja kertyi kuitenkin yli kuudenkymmenen. Hyvät pohjat olivat hankittu.

  Toisella erällä koira pani paremmaksi. Ajo alkoi neljän minuutin päästä. Alku meni hyvin, mutta sitten alkoiko ikä painaa, kun hukalla jänis jäi löytymättä. Jäniskanta on meillä tosi hyvä. Loppuerän aikana koira ajoi ainakin kahta muuta pikku pätkiä. Minuutteja kertyi vajaa neljäkymmentä.

  Eestinajokoira arvostellaan samoin kui beagle. Tulos riitti kolmosen tulokseen.

  Tuomarikaverina oli Pohjoi-Savosta beaglemies. Hyvin oltiin samoilla raiteilla arvostelussa.

  Olisin mielelläni kuunnellut railakkaampaakin ajoa. Huonon muistini mukaan olen päässyt vain kerran arvostelemaan eestiläistä. Silloin taisi tulla ykköstulos. 

Vähäksi menee

ennenkuin loppuu navetassa juoksu. Eilen lähti lähti yksi karsina tyhjäksi, eikä uusia vasikoita enää tilata.

  Hiehot ovat riemuissaan, kun väliaita puretaan. 

  

  Tämä karsina yhdistettiin viereisen kanssa, joten tila tuplaantui.

  Ensimmäinen tunti pidetään kunnon ralli päällä, purut ovat pitkin seiniä.

  Vielä siellä on kuitenkin hoidettavia puoleksi vuodeksi. Huonoon jamaan sattui meidän lopetus, Atria ei saanut sijoitettua ternivasikoita mihinkään.

  Saadaanpahan syödä vielä kesään asti kunnon lihaa. 

Rauhallinen ja pika-aamu

  Eilen aamulla pääsin heräilemään rauhassa. Jyrki oli tulossa vasta puolilta päivin  verkoille. Ilma oli kohtalainen, pakkasta rapiat kymmenen eikä tuulikaan juuri häirinnyt. 

   Minulla oli vaihteen vuoksi kyljessä sen verran kipua, että Jyrki nosti verkot ja minä toimin narumiehenä.

  Ei ole tuo kalan tulo mitenkään ollut runsasta, mutta syömään on kuitenkin päästy lähikalaa.

  Tällä kertaa oli vain yksi ahven,

 mutta sitäkin komeampi. Kahdelle sopiva kerta-annos.

  Tänä aamuna olin vielä pyjamassa, kun Minnalta tuli hälytys navettaan. Puolikymmentä hiehoa oli karannut karsinoista.  Kahdestaan ne on aika helppo saada takaisin. Sitten korjattiin säretyt paikat ja Minna alkoi siivota paikkoja.

  Karkulaiset olivat ryskäneet sen verran, että pari vesiputkea vuoti. Minä lähdin etsimään tarpeita ja Minna alkoi ruokkia pirulaisia.

  Pari tuntia urakka kesti kaikkiaan. Putkien uusinnan jälkeen meidän rautapitoisen veden takia irtoaa aina ruostetta, kun paineen palauttaa ja hituset tukkivat juomakuppien venttiilit. Tällä kertaa päästiin parin venttiilin aukaisulla. 

   Kylkihän siinä otti nokkiinsa, mutta jospa nyt sitä voisi lepuuttaa jonkun päivän.

  Aina sattuu ja tapahtuu elukoiden kanssa, mutta tottuuhan siihen.  

Pässikokeessa

 oli eilen vain kuusi koiraa. Alunperin oli kuusitoista ilmoittaunut, mutta syystä tai toisesta kymmenen oli peruuttanut tulonsa.

  Koirien pienen määrän takia meidän maastoa ei tarvittu, joten sain lepopäivän.

  Kokeen voitti kainuulainen Arpan Pyry huipputuloksella AJOK 1 97.00 pistettä. Onnittelut!

  Saa nähdä, miten käy ensi lauantaina, kun eestinajokoirat kokoontuvat Ristijärvellä rodun mestaruuskokeisiin. Koe vastaa Suomen mestaruutta, vaikka ei virallisesti sillä nimellä olekaan.

  Koiria on kait tulossa yli kymmenen, jos ei taasen tule peruutuksia. Olen lupautunut meidän maastoon opastuomariksi. Olisipa vain hyvä ilma.

Aadasta KVA

  

  Aada oli ilmoitettu Bravon Pamaus- ajokokeeseen. Hakusessa oli valion arvoon vaadittava kolmas ykkönen. Minna ei saanut lomittajaa, joten minä olin pakkoraossa. Flunssan kourissa päätin lähteä ohjaajaksi parasta toivoen.

  Maastoarvonnassa oli hyvä tuuri. Ryhmätuomari Jarmon kotimaasto Pohjajoki oli aika lähellä. Toisena tuomarina oli harjoittelija Kalevi.

  Ensimmäinen haku oli pitkähkö, mutta kun jänis löytyi, ajoi sujui mallikkaasti. Minuutteja kertyi satakaksi. Kun tuomarien mielestä Aadan ajo sujui hyvin, ansiopisteet olivat korkeita. Minun piti käydä välillä lämmittämässä viluista varttani autossa, mutta onneksi asiantuntevat tuomarit hoitivat homman hyvin. Erän loputtua Jarmo juoksi riskinä miehenä Aadan ajosta kiinni. Kiitos!

  Monta kertaa hyvä alku on tiennyt pettymystä. Peukalot pystyssä siirryttiin toiselle erälle. Jänisten jäljet olivat kaikki vanhoja. Aada vain hakemaan. Ylituomarikin tuli maastoon katsomaan hakua. Reilun puolen tunnin kuluttua rinnassa sykähti, kun ajo alkoi. 

  Puolisen tuntia ajo kesti, kun Jarmo huomasi Aadan varovan etustaan. Autolla yritin tutkia Aadan jalkaa, mutta varovaisen murahduksen jälkeen jätin tarkastuksen myöhemmäksi. Tiellä pani jalkansa maahan, kävelykin sujui varovasti.

  Ei siinä auttanut muu kuin pistää peli poikki ja keskeyttää koe. Harmin paikka, mutta aina asiat tehdään koiran parhaaksi. Oli vain toivottava, että pisteet riitäisivät ykköseen.

  Ylituomarin pöydästä nousin onnellisena, tuloksena oli hyvä BEAJ1 pistein 63,58. Heti kuva pöytäkirjasta ja kuva Minnalle ja muutamalle kaverille, jotka olivat seuranneet koetta.

  Kokeeseen osallistui kolme venakkoa, kaksi suomenajokoiraa ja Aada.

  Pitkäjalkaisten joukossa Aada nappasi kolmannen sijan.

   Palkintona oli pieni pytty ja säkki koiran ruokaa. Ennen kaikkea valion arvo.

  Kotona odotti onnellinen koiran omistaja.

   Illalla Aada antoi vihjeen Minnalle, että olisi aika päästä kunnolla nukkumaan sänkyyn peiton alle.

  Oli erittäin hieno päivä tuloksen suhteen.

  Eritttäin suuret kiitokset tuomareille! Kiitokset kavereille kiinnostuksesta meidän koiria kohtaan.