Päätimme kokeilla, vieläkö Bitti muistaa, mitä metsässä tehdään.
Ilma oli hyvä, mutta hieman huolestutti keli. Paikoin aivan hyvä, mutta paikoin oli tuuli ja puista pudonnut lumi tehnyt jonkin verran hankea.
Mentiin paikkaan, missä oli hyvät mahdollisuudet saada Bitti kiinni, jos siltä tuntuu.
Jälkiä ei ollut missään, joten ajo oli Bitin nokan varassa. Puolisen tuntia katseltiin, kun heitettyään lenkin metsässä, pysähtyi Bitti tiellä. Pää pystyyn ja sitten mentiin kuusikkoon. Ajo alkoi kymmenessä minuutissa. Ensimmäisen kerran varmistuin, että Bitti käyttää myös ilmavainua, vaikka epäilyjä on ollutkin.
Ensin tehtiin pientä rinkiä ja sitten jänis päätti lähteä kauemmaksi. Eihän se ajovauhti kovaa ollut, mutta perässä mentiin.
Tunnin ajon jälkeen päätimme ottaa Bitin pois, jos saadaan. Minna lähti kokeilemaan ja vislaamalla heti Minnan luo vajaasta sadasta metristä, vieläpä ajosta. VAU!
Hieman oli karvaa lähtenyt jaloista, onneksi ei pahasti.
Sohvalla Bitti tulee minun kainaloon ja selvittää kovaan ääneen, mitä siellä pusikossa tapahtui.
Ihana koira!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti