Jänistää

  Lopultakin on työt saatu talvea varten valmiiksi, joten nyt voi keskittyä rauhassa jänisten ajattamiseen.
  Saagalla on juoksu parmoillaan. Niinpä menee vielä tämä viikko tarhassa.

  Nucca odottaa vielä ensimmäistä kaatoa, vaikka ajoja on ollutkin. Kopastaanpa aamulla.

  Sitten on vielä kaksi konetta tarhassa: Pico ja
 

Mitzi

  Eilen käytiin Picon kanssa metsässä. Eläkeläiset (Pico kohta 13v) siellä kun aikansa touhusi, niin kaatohan sieltä tuli.

  Tänään lähti sitten Mitzi metsään. Jänis kyllä odotti aina koiran perskarvoihin kiinni. Lähtökin oli sen kuuloinen. Haut oli aika pitkät, tunti ja toinen puolitoista, ja eikun ralli päälle. Kaksihan minä pistin nurin.

Talvi tuli ja meni

  Eilen aamulla oli lunta maassa kymmenen senttiä ja tänä aamuna maa on paljas.
  Keväällä otimme pellon reunasta sahapuita ja siinä sivussa tuli polttopuitakin aika paljon. Jyrkin kanssa putsasimme vielä yhden ojan varren. Kaadoimme koivut rasiin ja annoimme kuivua. Loppukesästä saimme pilkkoa puolikuivia koivuja.

  Klapit meni suoraan peräkärryyn ja pihalle kasaan Minnan pinottavaksi.

Tämä työ on Minnan vakihommaa. eikä aikaakaan, kun ressun alla on parin vuoden polttopuut.

  Liiterit on sen verran täynnä entisiä, että puut saavat olla ulkona ensi talven.



Talven odotusta

  Odotus ei ole turhaa, lunta on maassa pari senttiä ja lämpötila miinuksella. Peltohommat sain kuiteskin tehtyä lain puitteissa. Paskat on pellossa ja kynnötkin Tuomon toimesta saatiin hoidettua.
  Tämä viikko on muuten mennyt koirien kanssa vehatessa. Maanantaina oli beaglen pm:t. Perseelleen meni koko koe. Eka erän jäbä ei pysynyt metsässä kuin muutaman minuutin ja sitten maistui tie. Pitkät oli hukat ja ajoa kertyi vain reilu vartti. Toista ei sitten löytynytkään hakuajan puitteissa. Lähtihän se jänis liikkeelle viisi minuuttia yliajalla. Huono tuuri Mitzillä maaston suhteen. Metsällä pelaa kuitenkin kuin kone, kun on maastossa, mitä ajaa.
  Keskiviikon ja torstain olin Hyryllä ajokkien pm-kokeissa tuomaroimassa.
  Eka päivän koira oli kilihakka narttu. Erä meni hyvin ja ajoakin kertyi 115 minuuttia. Erän aikana koira oli kuitenkin loukannut jalkaansa. Liikkeestä ei huomannut mitään, mutta puhti oli pois. Toista ei löytynyt. Koira joutuikin luopumaan torstain kokeesta.
  Torstaina pääsin kuuntelemaan sitten venakkoa. Olihan Santeri huippukunnossa. Huipputulos yli 93:n pisteen. Kun keskiviikkokin sujui loistavasti, Santerista leivottiin piirinmestari. Oli ensimmäinen kerta, kun venakosta tuli mestari.
  Tämä päivä taitaa mennä palautuksen puolelle. Parin aamun herätys neljältä tuntuu vaativan jo yhden lepopäivän.
  Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!

Ilon ja surun päivä

  Olipahan kaksijakoinen päivä. Aamusta suunnistin Picon kanssa jänismetsälle. Oli se perinteinen jahtipäivä. Kolmenkymmenenviiden vuoden aikana olen vain yhden kerran joutunut jättämään tämän väliin. Eikähän se kauan kestänyt, kun ajo oli päällä. Ammuin sen vasta toiseen kiekkaan. Olipahan kunnon rotku!
  Sittenpä olikin Mitzin vuoro. Ilma oli kuiva ja tuulinen, mutta Mitzihän hakee jäbän vaikka kiven alta. Tunnin haku ja sitten mentiin. Jänis käväisi pari kertaa melkein pihassa ja kierteli Minnaa paskarinkiin. Minnalla ei ollut edes haulikkoa, kun päästeli aitalankoja talveksi maahan. Eipä aikaakaan, kun oli yhtä aikaa kolme pitkäkorvaa liikkeellä.Ei oikein tiennyt, mitä jänistä olisi ampunut, joten otin Mitzin kiinni ja siirryttiin eri paikkaan.
  Hetimiten tilttasi paikannus, siispä metsästettiin kuin ennenvanhaan vain kuulon mukaan. Ajo lähti ja kuulolla pysyttiin suurimman osan ajasta. Tunteroisen ajon jälkeen sain ammuttua tämänkin.
  Iltapäivällä tulikin tippa silmään. Minna käytti Amea lääkärissä, kun heitti syönnin pois ja mittari näytti kuumetta. Erittäin paha kohtutulehdus ja Ame jouduttiin lopettamaan. Olipahan tottavieköön päivä, jolloin mentiin aallonharjalta aallonpohjaan.
  Onneksi on tuota jälkikasvuakin tullut. Mitzin viimeinen pentue.

Ihana kuuma kesä

  Näin eläkepäivien kunniaksi hurahdin uuteen harrastukseen. Kevättalvella innostuin taimien kasvatukseen: pussipottua, tomaattia, paprikaa, chiliä, salaattia, tilliä, auringonkukkaa...
  Taimia tulikin niin paljon, että olin suoraan sanoen kusessa. Boxi olikin kuin Borneon sademetsä. Onneksi Minna sai jaettua taimia facebookin kautta ystäville ja tutuille.
  Sain sitten etukäteen synttärilahjaksi kasvihuoneen. Johan alkoi Lyyti kirjoittamaan, eikun kasvit rehottamaan.
  Pitkin kesää hoivasin ja juttelin kasvihuoneessa taimille. En erehtynyt laulamaan, silloin kasvit olisivat juurillaan kävelleet äänen kantamattomiin.
  Ennen juhannusta saatiin jo uusia perunoita, heinäkuussa tomaattia.

  Elokuussa pöytään saatiin lähes kaikki omasta takaa: kalaa, tomaattia, salaattia, tilliä,chiliä,

paprikaa,

perunaa, kirsikoita, omenoita

ja Minnan poimimia marjoja.

  Kalastustakin ehdin harrastaa muutaman kerran. Tässä on ennätyshaukeni virvelillä.

  Maatalouden puolella kesä oli tosi hyvä. AIV:tä tehtiin kolme kertaa Tuomon kanssa, viimeiset paalattiin syyskuun viimeisellä viikolla. Ensimmäinen sato kärsi hieman kuivuudesta, toinen oli normaali ja kolmas kohtalainen.

  Vieläkin ajetaan tuoretta hiehoille. Viides lokakuuta kylvin viimeiselle lohkolle heinänsiemenen!

  Tulossa jatkoa.....

Viimeinen päivä Portmageessa

  Sunnuntai oli sitten Minnan 'pakopäivä'. Aamupäivän torkuilta herättyämme Danny ja Maired kutsuivat meidät päiväkahville. Kappas sentään pöydässä odotti yllätys!

  Sittenhän laulettiin. Kahvittelun aikana tuli kylään Dannyn käly ja toi Minnalle pienen lahjan. Ikimuistoinen hetki.
  Iltapäivällä lähdettiin soutukilpailuja katsomaan. Kilpailu oli cupin viimeinen osa ja siinä ratkesi cupin voitto. Sarjoja oli useita ja matka riippui soutajien määrästä. Pääsarjan voitosta taistelivat Valencia ja Portmagee. Lähtö tapahtui Valencian sillan alta. Silta toimi samalla parkkipaikkana ja katsomona.

  Erikoista oli tapahtumassa, ettei siellä näkynyt yhtään järjestysmiestä tai poliisia.Liikenne kulki koko ajan kahteen suuntaan, eikä ollut mitään ongelmia! Pääsarjan voitti Portmagee, mutta cupin voiton vei Valencia kakkossijallaan.
  Illalla Minna halusi tarjota isännillemme paukut ja aterian paikallisessa pubissa ja samalla maistaa fish&chipsiä. Minähän pääsin lopultakin kuskiksi. Pubin edessä esiintyi orkesteri ja volyymit oli täysillä. Pubissa meno eikun parani. Telkkarista tuli tallenne soutukilpailusta, ja paikalla oli myös soutajia. Desibelit huiteli varmaan toisella sadalla, eikä seisomaan sopinut kuin yhden jalan varpailla. Päivän aikana tavattiin paljon tuttuja ja kuulumisia vaihdettiin urakalla. Pakkohan sieltä oli siirtyä ruokapuolelle.
  Voi taivahan kiesus annoksen kokoa! Salaattia oli iso kuppi, ranskalaisia kapallinen, kolme puolen kilon kalafilettä, jälkiruokana kahvi ja leivonnainen. Olipa ihme, että sovin vielä ratin taakse.

  Aamulla olikin sitten aikainen herätys, kun kentällä piti olla jo seitsemältä. Dublinissa oli jälleen pitkä odotus, mutta menihän tuo, kun ramppasi ulkona tupakalla. Manchesterissä odotus oli kohtuullinen, kun vielä Dublinissa sekkasivat matkatavarat Ouluun asti. Oulussa olikin Pekka vastassa ja kyllähän uni maittoi.

  Matka oli tosi mahtava ja uusia muistoja saatiin paljon. Maisemat olivat olivat tosi upeita ja ihmiset aivan uskomattoman ystävällisiä. Mieleen jäi myös toisen luokan kansalaisen, tupakoitsijan, kohtelu EU:n alueella. Irlannissa maksoi pieni aski 9,50 ekua, Englannissa 10,40. Lentokenttien taxfreestä ei saanut ostaa halpaa tupakkaa, koska matkusti EU:n sisällä.

Irlanti jatkuu

  Lauantaina tavattiin jälleen Ted, edellisen reissumme kuljetta/opas. Ted oli kuullut, että olemme tulossa vierailulle, joten hän soitti Dannylle ja halusi omia meidät lauantaiksi.
  Niinpä sitten aamulla yhdeksän maissa pihaan kurvasi Ted viidentoista hengen bussillaan. Enpä sitten vieläkään päässyt kurvailemaan väärällä puolella tietä. Halauksien ja kuulumisten jälkeen suuntasimme tottakait Valencian saarelle.
  Saarella on noin kuusisataa vakinaista asukasta. Kesällä asujia on yli kolmituhatta. Aika suuri osuus on saksalaisia.  Sakemannit ovat ostaneet tontteja ja vanhoja taloja etupäässä perikunnilta. Muutoin maa vaihtaa harvoin omistajaa. Tontille rakennetaan sitten hulppea huvila. Saksalaisethan nuukan kansan maineessa. Paras esimerkki oli mahtava huvila, jonka takapihalla oli pieni koppi. Omistaja asui itse kopissa ja vuokrasi huvilansa kesäksi.
  Kaikki talot oli rakennettu aivan tiehen kiinni, vain kiviaita oli välissä.
 

  Matka jatkui ohi saaren suurimman maitotilan. Lehmiä on parisataa. Lypsyasema oli paljaan taivaan alla, vain peltikatto sadesuojana. Lypsimet roikkuivat ulkona siltään. Ihmeellisiä nämä EU:n hygienia säädökset! Tilatanankki oli kuitenkin pienessä kopissa.
  Seuraava kohde oli saaren korkein vuori. Tie oli paikalliseen tapaan jyrkkä, kapea ja veden syövyttämä. Ylös kuitenkin mentiin. Juuri kunpääsimme huipulle, alkoi sataa ja tuulla. Ted vain tuumasi, että odotellaan vartti ja kappasvaan tuuli puhalsi pilvet pois ja ilma selkesi.

  Kävimme vielä suuressa kivilouhimossa. Sitten kahville satamakaupunkiin. Tietenkin Ted halusi tarjota.
  Ted halusi vielä esitellä meille saaren metsätaloutta. Pääasiassa oli istutettu kuusen taimia. Taimikot harvennettiin kahdesti ja hakattiin noin kahdenkymmenen vuoden päästä! olihan siellä mäntyjäkin, mutta kaikki havupuut olivat paikallisille pine (mänty). sanaa kuusi ei edes tunnettu, joten jouduimme etsimään sen sanakirjasta. Puut hakkasi ja kuljetti omistaja tienvarteen ja möi ne sitten yleensä sahoille. Melkein kaikki puutavara meni vientiin. Huonot rungon osat myytiin halukkaille polttopuiksi. Karmea oli meikäläisen silmään hakkuuaukio. palstat oli yleensä vuokrattu valtiolta. Hakkuun ja istutuksen jälkeen oli mahdollisuus lunastaa palsta itselle tosi halvalla. Saksalaiset tosin ostivat palstan ja hakkasivat sen puhtaaksi, eikä uusista taimista edes haaveiltu.
  Kiertoajelu jatkui lautalla mantereelle ja siellä suuntasimme vanhoille viikinkiaikaisille linnoituksille. kuvan linnoitus oli 1500-luvulta. Vieressä näkyi vielä parisataa vuotta vanhempi rakennelma. Linnoitusta entisöitiin alkuperäiseen muotoon.

  Paluumatkalla ostimme Cahersiveen kaupunkista tuliaiset kotisuomeen. Ted ohjasi meidät paikalliseen myymälään, mistä löytyikin tavaraa kohtuhintaan tarvittava määrä. Sitten olikin aika jättää haikeat jäähyväiset Tedille. Toivottavasti näemme vielä joskus.

  Ilta sujuikin sitten odotellessa EM:n keihäänhettoa. Paskat! Näyttivät peräti kolme heittoa!

  Jatkuu vielä.......