Niinpä sitten aamulla yhdeksän maissa pihaan kurvasi Ted viidentoista hengen bussillaan. Enpä sitten vieläkään päässyt kurvailemaan väärällä puolella tietä. Halauksien ja kuulumisten jälkeen suuntasimme tottakait Valencian saarelle.
Saarella on noin kuusisataa vakinaista asukasta. Kesällä asujia on yli kolmituhatta. Aika suuri osuus on saksalaisia. Sakemannit ovat ostaneet tontteja ja vanhoja taloja etupäässä perikunnilta. Muutoin maa vaihtaa harvoin omistajaa. Tontille rakennetaan sitten hulppea huvila. Saksalaisethan nuukan kansan maineessa. Paras esimerkki oli mahtava huvila, jonka takapihalla oli pieni koppi. Omistaja asui itse kopissa ja vuokrasi huvilansa kesäksi.
Kaikki talot oli rakennettu aivan tiehen kiinni, vain kiviaita oli välissä.
Matka jatkui ohi saaren suurimman maitotilan. Lehmiä on parisataa. Lypsyasema oli paljaan taivaan alla, vain peltikatto sadesuojana. Lypsimet roikkuivat ulkona siltään. Ihmeellisiä nämä EU:n hygienia säädökset! Tilatanankki oli kuitenkin pienessä kopissa.
Seuraava kohde oli saaren korkein vuori. Tie oli paikalliseen tapaan jyrkkä, kapea ja veden syövyttämä. Ylös kuitenkin mentiin. Juuri kunpääsimme huipulle, alkoi sataa ja tuulla. Ted vain tuumasi, että odotellaan vartti ja kappasvaan tuuli puhalsi pilvet pois ja ilma selkesi.
Ted halusi vielä esitellä meille saaren metsätaloutta. Pääasiassa oli istutettu kuusen taimia. Taimikot harvennettiin kahdesti ja hakattiin noin kahdenkymmenen vuoden päästä! olihan siellä mäntyjäkin, mutta kaikki havupuut olivat paikallisille pine (mänty). sanaa kuusi ei edes tunnettu, joten jouduimme etsimään sen sanakirjasta. Puut hakkasi ja kuljetti omistaja tienvarteen ja möi ne sitten yleensä sahoille. Melkein kaikki puutavara meni vientiin. Huonot rungon osat myytiin halukkaille polttopuiksi. Karmea oli meikäläisen silmään hakkuuaukio. palstat oli yleensä vuokrattu valtiolta. Hakkuun ja istutuksen jälkeen oli mahdollisuus lunastaa palsta itselle tosi halvalla. Saksalaiset tosin ostivat palstan ja hakkasivat sen puhtaaksi, eikä uusista taimista edes haaveiltu.
Kiertoajelu jatkui lautalla mantereelle ja siellä suuntasimme vanhoille viikinkiaikaisille linnoituksille. kuvan linnoitus oli 1500-luvulta. Vieressä näkyi vielä parisataa vuotta vanhempi rakennelma. Linnoitusta entisöitiin alkuperäiseen muotoon.
Paluumatkalla ostimme Cahersiveen kaupunkista tuliaiset kotisuomeen. Ted ohjasi meidät paikalliseen myymälään, mistä löytyikin tavaraa kohtuhintaan tarvittava määrä. Sitten olikin aika jättää haikeat jäähyväiset Tedille. Toivottavasti näemme vielä joskus.
Ilta sujuikin sitten odotellessa EM:n keihäänhettoa. Paskat! Näyttivät peräti kolme heittoa!
Jatkuu vielä.......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti