Ilon ja surun päivä

  Olipahan kaksijakoinen päivä. Aamusta suunnistin Picon kanssa jänismetsälle. Oli se perinteinen jahtipäivä. Kolmenkymmenenviiden vuoden aikana olen vain yhden kerran joutunut jättämään tämän väliin. Eikähän se kauan kestänyt, kun ajo oli päällä. Ammuin sen vasta toiseen kiekkaan. Olipahan kunnon rotku!
  Sittenpä olikin Mitzin vuoro. Ilma oli kuiva ja tuulinen, mutta Mitzihän hakee jäbän vaikka kiven alta. Tunnin haku ja sitten mentiin. Jänis käväisi pari kertaa melkein pihassa ja kierteli Minnaa paskarinkiin. Minnalla ei ollut edes haulikkoa, kun päästeli aitalankoja talveksi maahan. Eipä aikaakaan, kun oli yhtä aikaa kolme pitkäkorvaa liikkeellä.Ei oikein tiennyt, mitä jänistä olisi ampunut, joten otin Mitzin kiinni ja siirryttiin eri paikkaan.
  Hetimiten tilttasi paikannus, siispä metsästettiin kuin ennenvanhaan vain kuulon mukaan. Ajo lähti ja kuulolla pysyttiin suurimman osan ajasta. Tunteroisen ajon jälkeen sain ammuttua tämänkin.
  Iltapäivällä tulikin tippa silmään. Minna käytti Amea lääkärissä, kun heitti syönnin pois ja mittari näytti kuumetta. Erittäin paha kohtutulehdus ja Ame jouduttiin lopettamaan. Olipahan tottavieköön päivä, jolloin mentiin aallonharjalta aallonpohjaan.
  Onneksi on tuota jälkikasvuakin tullut. Mitzin viimeinen pentue.