Viimeinen päivä Portmageessa

  Sunnuntai oli sitten Minnan 'pakopäivä'. Aamupäivän torkuilta herättyämme Danny ja Maired kutsuivat meidät päiväkahville. Kappas sentään pöydässä odotti yllätys!

  Sittenhän laulettiin. Kahvittelun aikana tuli kylään Dannyn käly ja toi Minnalle pienen lahjan. Ikimuistoinen hetki.
  Iltapäivällä lähdettiin soutukilpailuja katsomaan. Kilpailu oli cupin viimeinen osa ja siinä ratkesi cupin voitto. Sarjoja oli useita ja matka riippui soutajien määrästä. Pääsarjan voitosta taistelivat Valencia ja Portmagee. Lähtö tapahtui Valencian sillan alta. Silta toimi samalla parkkipaikkana ja katsomona.

  Erikoista oli tapahtumassa, ettei siellä näkynyt yhtään järjestysmiestä tai poliisia.Liikenne kulki koko ajan kahteen suuntaan, eikä ollut mitään ongelmia! Pääsarjan voitti Portmagee, mutta cupin voiton vei Valencia kakkossijallaan.
  Illalla Minna halusi tarjota isännillemme paukut ja aterian paikallisessa pubissa ja samalla maistaa fish&chipsiä. Minähän pääsin lopultakin kuskiksi. Pubin edessä esiintyi orkesteri ja volyymit oli täysillä. Pubissa meno eikun parani. Telkkarista tuli tallenne soutukilpailusta, ja paikalla oli myös soutajia. Desibelit huiteli varmaan toisella sadalla, eikä seisomaan sopinut kuin yhden jalan varpailla. Päivän aikana tavattiin paljon tuttuja ja kuulumisia vaihdettiin urakalla. Pakkohan sieltä oli siirtyä ruokapuolelle.
  Voi taivahan kiesus annoksen kokoa! Salaattia oli iso kuppi, ranskalaisia kapallinen, kolme puolen kilon kalafilettä, jälkiruokana kahvi ja leivonnainen. Olipa ihme, että sovin vielä ratin taakse.

  Aamulla olikin sitten aikainen herätys, kun kentällä piti olla jo seitsemältä. Dublinissa oli jälleen pitkä odotus, mutta menihän tuo, kun ramppasi ulkona tupakalla. Manchesterissä odotus oli kohtuullinen, kun vielä Dublinissa sekkasivat matkatavarat Ouluun asti. Oulussa olikin Pekka vastassa ja kyllähän uni maittoi.

  Matka oli tosi mahtava ja uusia muistoja saatiin paljon. Maisemat olivat olivat tosi upeita ja ihmiset aivan uskomattoman ystävällisiä. Mieleen jäi myös toisen luokan kansalaisen, tupakoitsijan, kohtelu EU:n alueella. Irlannissa maksoi pieni aski 9,50 ekua, Englannissa 10,40. Lentokenttien taxfreestä ei saanut ostaa halpaa tupakkaa, koska matkusti EU:n sisällä.