Mehtäystä ja Puumaa

  Tänään päästiin lopultakin pitämään myöhästynyt synttärijahti Arpan kanssa. Mukaan saatiin myöskin Jyrki. Onneksi! Ajurina oli puolitoistavuotias Arpan Tuisku.
  Ensimmäinen ajo lähti vaaran päältä. Olihan ääntä ilmassa.

  Jäbä hilpaisi suoraan pari kilometriä Kiertotielle, sitä pitkin kolme R-mäentielle, sitä pitkin kaksi kilometriä ja piiloon. Koko ajan Tuisku persiessä kiinni. Onneksi jätettiin Jyrki Kiertotien risteykseen passiin ja siihenhän kaato tuli. Sitten alkoi kilpajuoksu, kun Tuisku ei antanutkaan jänistä Jyrkille, vaan vei sitä aina sata metriä etiäpäin. Arpalle sen kuitenkin antoi sovinnolla.
  Toinen ajo lähti Pöysköntien alapuolelta ja taasen mentiin. R-mäen yli Honkavaaraan ja siellä ruvettiin kiertämään puron rötelikössä. Arpan kanssa kiersimme sinne, yli kilometrin kävely. Juuri kun päästiin ajon tuntumaan jänis päättikin palata takaisin. Kolmen tunnin ajon jälkeen Jyrki pääsi ampumaan! Sama homma taasen, Tuisku ei halunnut antaa saalistaan Jyrkille. Arppa tuli pian apuun, mutta ehti Tuisku viedä kuiteskin jäbän pään.

  Jyrkillä oli jo kiire kotiin, mutta Arpan kanssa juotiin Minnan laittamat kahveet kakun kera. Olipa tosi kiihkeä päivä. Kiitokset Tuiskulle, Arpalle ja ennekaikkea Jyrkille (kaksi kaatoa).
  Hieman tietoa puumastakin. Ensimmäinen saalis oli varpunen ja sitten pari päästäistä. Nyt on jo pari varmaa hiirtäkin. Taitaa tulla hyvä kissa maalaistaloon. Ei tee enää tarpeitakaan sisällä, vaan alkaa kova maukuminen ulko-ovella.
  Joka kerta, kun istun pöydän ääreen, Puuman pitää päästä syliin kehräämään.

  Sitten silmät kiinni ja nukkumaan. Pöydälle ei pane edes käpälää.
  Illalla sitten sängyssä pitää käydä ensin kokeilemassa nukkumista miun päällä.

  Pian alusta kuiteskin tuntuu sen verran huteralta, että Puuma siirtyy tyynyjen väliin. Onpa kyllä hyvin leimautunut meihin!

 

 


 

Sibbhult torstaina

  Torstaina käytiin tottakai viemässä ruokaa sioille.

  Tässä tutkitaan Jorman kehittämää patenttia. Ruoka pantiin piiloon laatikon alle ja kun siat käänsivät laatikon, samalla naru vetäisi herätyskellon patterin irti. Näin nähtiin, milloin siat paikalla kävivät.

  Lisäksi tervattiin päivittäin puu ja kanto. Siitä näki myös, oliko siat käyneet. varsinkin karjut jättivät hampaillaan jälkiä (valkeat täplät).
  Ensin kuitenkin meidät oli kutsuttu Martin pojan Jounin luo vierailulle. Olipahan mielenkiintoinen käynti. Eläimiä oli laidasta laitaan: hevosia, kanoja, koiria, papukaija ja taisi jotain jäädä vielä näkemättäkin. 
  Omenoita oli puissa ja maassa. Niitähän tietenkin maisteltiin ja kerättiin kasseihin. Huonoimmat vietiin sioille ja parhaat syötiin.
  Illalla lähti Jyrki Jorman mukaan ja minä menin jo tutulle kopille. Kauriita oli, mutta siat pysyivät poissa.
  Koska kyttäämällä ei päästy sian kaatoon, perjantaina kokeiltaisiin vielä koirajahtia.

  Tämä on jo eläkkeellä, mutta

nuorempi pääsisi töihin.

     

Sibbhult keskiviikko

  Keskiviikkona kierreltiin Sibbhultin kylää. Kaupoista etsittiin matkamuistoja ja kortteja. Ilmeisesti turistikauden ulkopuolella tarjonta katoaa. Kukkakaupan pitäjää (suomalainen) puhutettaessa paikalle tuli rouva autollaan. Hän oli joku kirkon työntekijä ja lähti hakemaan kortteja, joissa oli kirkon kuva.

  Maksua hän ei suostunut ottamaan, niinpä kiittelimme kauniisti ja laitoimme kortteja postiin.
  Illalla suunnistimme Jyrkin kanssa jälleen tutulle passikopille. Nyt menimme ilman harhailuja, mutta siat loistivat poissaolollaan.
 

  Kauriit pomppivat autonvaloissa siellä täällä. Jorma oli tien päällä jumissa tietöiden takia. Jussi jäi saunomaan ja porisemaan veljensä Martin kanssa.

  Ruokaa oli kyllä tarjolla, mutta sioilla ei tainnut olla nälkä. Puolen yön maissa luovutimme ja päätimme pistää nahkaläpät silmille.

Nyt alkoi rahan meno ja kalan tulo

  Eilen illalla pistin lintujen ruokinnan alkuun.

  Heti aamusta alkoi vilkas liikenne pähkinä- ja auringonkukka-automaatilla.

  Tinttejä on ollut laskematon määrä ja varpusetkin ilmaantuivat iltapäivällä.
  Tänään lähdettiin Minnan kanssa kopasemaan, saataisko verkkoja jään alle.
  Ensin reistattiin veneellä, mutta kyllä se piti pistää talviteloilleen.

  Olipa mahoton tuuli. Milloin sai juosta pulkan milloin narukelan perässä.

  Saatiin kuiteskin uitettua yksi verkko.

  Hyvin näkyi uittolauta jään läpi. Ei muuta kuin lauta ylös ja verkko veteen.

  Lisätään verkkoja aikaa myöten. Toivottavasti kala liikkuu ja käy pyydykseen.

Väliin kotihommeloisia

Keskiviikkona piti jo tarttua hieman kotitöihin. Lannanpoistokoneen kisko mennä pätkähti poikki. Onneksi olin jo kotiutunut reissusta. Yksin olisi ollut vaikea korjattava. Aamulysyn jälkeen lehmät ulos (pakkasta -10). Ei se niitä haitannut, pääsiväthän 'pesän' tekoon. 

  Sitten työkalut navettaan. Ensin pesu ja rälläkällä puhdasta rautaa näkyviin.

  Hitsikoppa päähän ja hitsaamaan.

  Kyllähän tuo nyt taasen pelaa.
  Kerran kuukaudessa mitataan jokaiselta lehmältä vuorokauden maitomäärä. Joka toinen kuukausi otetaan lehmäkohtainen näyte maidosta. Näin saadaan selville solut, rasva ja valkuainen.

  Puumakin on kasvanut ja viihtyy ulkona ja navetassa. Saalistakin on tullut: varpunen ja pari päästäistä. Ulos tahtoo maukumalla.

+

  Portaissa tarkistetaan ensin, onko saalista näkyvissä.

Sekoilua jahdissa

  Sikajahti oli aivan erilaista kuin Virossa. Vahtimaan lähdettiin vasta illalla pimeän tultua. Eihän meikäläisen kiikareilla tehnyt mitään. Onneksi isäntämme antoivat meille kunnon välineet.

  Jorma kirjoitti minulle luvan oman aseensa käyttöön. Lisäksi sain valovoimaisen katselukiikarin.
  Jyrkin kanssa lähdimme päivällä käydylle ruokintapaikalle. Pimeässä kaikki oli erilaista. Tietenkin lähdimme väärälle uralle ja kävimme aika huikosen kyttäyspaikan takana. Eihän siat sen jälkeen tulleet paikalle. Sinnikkäästi istuimme kuitenkin puoleen yöhön kopissa.
  Lisäksi lähistölla oli alkanut metsän hakkuu edellisenä päivänä ja ajokonekin ajoi ruokintapaikan läpi.
  Kyllä sian olisi pystynyt ampumaan. Taustalla oli valkoinen pleksi, jota vasten sika näkyisi.

  Paikalla oli lisäksi automaatti, joka pölläytti maissia. Paikalliselta bondelta ostettiin olkia antamaan lisää näkyvyyttä. Leipomosta ostettua 'jätettä' vietiin paikalle päivittäin iso kassillinen. Riistakameraan vaihdettiin kortti ja katsottiin yön kulkijat. Kauriita kävi herkuttelemassa joka yö.
  Jussi ja Martti olivat toisella paikalla.

  Pimeät oli vain yöt, pilvessä ja sataa tihuutteli.

Menomatka Ruotsiin

  Koko sunnuntaipäivä mietittiin ja arvottiin, lähdetäänkö kesärenkailla. Tutkittiin kaikki sääennusteet ja kelikamerat, mutta arpapeliähän se oli. Päädyimme lopulta kesäkeliin, mutta

hiki nousi otsalle aamulla. Tämä oli näkymä boxin parvekkeelta. Onneksi ilma lämpesi ja raiteet olivat sulat.
  Jyrkin kanssa ajeltiin vuoronperään, Jussi heitteli kommentteja takapenkiltä. Kuopio-Jyväskylä-Tampere ja Turun satamaan muutamalla kahvitauolla. Laivalla iltapala ja kaupasta tuliaisoluet. Hyvinhän tuo nukutti, oli kaasuturbiinilaiva tosi hiljainen.
  Aamupalan jälkeen suunta kohti Skånea. Tukholman tunnelissa meni puolistuntinen ruuhkassa, ennenkuin päästiin moottoritielle. Matkaa oli vielä yli viisisataa kilometriä.

  Vätternjärvi oli tosi iso ja upeat näkymät.

  Muutamalla kahvitauolla ja kuskin vaihdolla ajeltiin perille.

  Tulihan sieltä lopulta oikea kylttikin tien varteen.

  Sibbhult on pienoinen kirkonkylä, asukkaita ehkä alle kolmentuhannen.
  Tulokahvien ja tuliaisten jälkeen lähdettiinkin katselemaan passipaikkoja ja ruoan vientiin paikoille.

  Minun ja Jyrkin paikka.

  Jussin ja Martin paikka
  Eipä sitten muuta kuin odottamaan iltaa!

Seikkailu odottaa

  Eilen oltiin kaiman kanssa jänistämässä. Keli oli aika pirullinen: vettä, räntää, jäätävää tihkua ja kova tuuli. Pico kaivoi jäbän ylös, vaikka vesi jäätyi lumen pintaan. Pari rinkiä kierrettiin ja sitten taittui taival. Eihän siinä auttanut muu kuin tulla lopulta haulikon eteen. Viiden metrin päähän tuli istumaan pirun iso rusakon sekoitus. Annoin mennä hieman kauemmaksi ja latasin perään, siihen jäi.
  Vaihdettiin sitten Mitzi kehiin. Ajettavaa kyllä löytyi. Taisi olla kuitenkin oikea jänis, kun pysytteli mukavasti metsässä koko ajan. Lopulta tuli passimiehillekin kylmä. Niinpä pilli kouraan ja Mitzihän tuli heti pois.
  Aamulla suunnistan sitten Ruotsin maalle villisikoja jahtaamaan. Saap nähä, mitä löytyy?
  Yritän kirjoitella viikollakin tilanteista, mikäli nettiyhteydet pelaa.
  Tavataan viimeistään viikon päästä.

Lerppu

  Tulipa oltua pari vuorokautta reissun päällä. Pyhäiltana ajelin Kajaaniin Arpan luo yöksi. Oli nimittäin aikainen lähtö tiedossa Kuhmoon ajokoirien piirinmestaruuskarsintoihin tuomariksi. Sainpahan nukuttua tuntia pitempään.
  Keli oli hieman pakkasella ja jäbät aivan hulluja vähän joka maastossa. Pari vauhtikierrosta ja sitten kilometrien suora talojen pihaan ja piiloon.Tulostaso jäi siten heikohkoksi, mutta selvisihän sieltä kuusi parasta jatkoon.
  Tiistaina keli oli paljon parempi ja tulostaso nousi huomattavasti. Pääsin tuurilla arvostelemaan Puron Kerttua. Eka erä olikin aivan HULLU. Jäniksellä oli vetreät kintut ja tie maittoi. Kymmenen tien ylitystä, pikitietäkin vedettiin kilometri ja äänen kanssa. Onneksi Kauko ja Raimo saivat autolla kiinni ja pääsivät suojelemaan koiraa liikenteeltä. Lopulta ajo päättyi neljän kilometrin päähän talojen pihaan.
  Toisella erällä joutui Kerttu hakemaan kaksi ajettavaa, kun ensimmäinen tunkeutui kesämökin paskahuusin alle. Hyvä erä tuli siitäkin.
  Kerttu voitti tiistain karsinnat hupputuloksella.
  Illalla sitten kotiin, missä odotti Äpylin poikiminen.

  Tässä murjotetaan pastan (estää halvausta)
annon jälkeen.
  Yöllä oli itsekseen kuitenkin poikinut sonnivasikan. Oli siemennetty lihasonnilla (Aberdeen Angus).

  Minna kysyi nimeä vasikalle. Tuumasin, että itsellä ainakin on kahden aikaisen aamun ja parin päivän ulkona olon jälkeen aika lerppuolo. Niinpä yllä makaa LERPPU!
  Juoton lopettamisen jälkeen vasikoilla on niin kova imemisen vietti, että joudutaan niitä hieman 'kiusaamaan'. Nenärengas estää vasikoita imemästä toisen napaa, palleja ja sitä.

  Ei tämä vasikoiden syömistä ja juomista estä.
  Kiitokset Arpalle ja Ainolle yösijasta ja kestityksestä!

Luonnon rauhaa

  Olipa eilen niin kaunis syyspäivä, jotta oli pakko lähteä hiemen kävelemään. Minulla on aina joko virveli tai haulikko mukana, sauvakoihin kosken vasta kun sukset on alla.
  Pistin kalavehkeet reppuun ja suunnistin lammelle, missä en ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen. Hiemen lampi haetutti, mutta löytyihän se lopulta.

  Kala ei ollut nyt pääasia vaan luonto.

  Tämmöisessä maisemassa ja hiljaisuudessa sielu lepää.

  Tulihan sitä uistintakin kasteltua ja yksi nyky (ehkä) taisi olla. Pari joutsenta siellä uiskenteli, mutta eivät antauneet niin lähelle, että olisin saanut kunnon kuvaa.

  Yhtään ei harmita, vaikka reppu tyhjänä kotiin palasin. Toin minä kuiteskin tuliaisina parikymmentä hirvikärpästä.

Kuvaton juttu

  Nyt tulee juttua ilman kuvia. On ollut sen verran säpinää, ettei ole tullut otettua yhtään kuvaa.
  Puimalassa on ollut kylmäilmakuivuri yli kymmenen vuotta viemässä tilaa. Niinpä päätimme panna sen palasiksi saadaksemme vehkeille säilytystilaa. 
  Olipan urakka! Laudatkin oli naulattu nelosilla samasta kohti varmuuden vuoksi kolmella (olihan siellä viitosiakin seassa).
  Ei auttanut muu kuin nykäistä Jonsered käyntiin ja kuivuri kilon palasiksi. Olihan se kyllä teräketjun menoa, mutta ei auttanut.
  Kolme täyttä päivää siinä meni ja vielä on loppusiivous tekemättä. Tulipahan tilaa!
  Yhdellä pikku haaverilla siitä selvittiin. Vasemman takajalan nilkkaan kolahti ensin vasara ja sitten vielä putosi parrun palanen samaan kohtaan. Eipä oikein tykkää kohta edes sukasta. Komea on mustelma.
  Siinäpä sitten eilen känkättiin ajokokeissa tuomarina. Onneksi olin omassa maastossa ja vein koiran paikkoihin, missä ei tarvinnut metsään lähteä (tuuriakin oli mukana).
  Esan ja Reetan kanssa juttu luisti ja päivä meni mukavasti, joskin aamun kuura haittasi eka erällä. Toisella erällä tuli vielä pari koiraa samaan ajoon, joten jouduimme siirtymään eri kohtaan. Jäniksiä kyllä meiltä löytyy, niinpä koe saatiin kunnialla loppuun. Olipa upea ääninen narttu, Cucculuurun Kuiskaus. Komea kakkonen tuli, himpun alle 70 pistettä.
  Itsellä kävi aikamoinen moka muuanna päivänä. Olin Mitzin kanssa metsässä. Ensimmäinen ajettava olisi sopinut taskuun, joten otin koiran kiinni ja siirryin eri kohtaan. Mitzi häipyi heti ja päätin alkaa kahvittelun. Sain juuri jakkaran persusta alle ja latasin haulikon, tämä on miun tapa. Samassa pölähti jäbä nokan eteen. Patihan lähti heti ja samassa kuului pari haukkua. Tarkoitus oli kyllä ampua sillä reissulla, mutta ei näin äkkiä. Varsinainen refleksijänis!
  Näitähän sattuu ja kait niihin tottuukin.