Nyt tulee juttua ilman kuvia. On ollut sen verran säpinää, ettei ole tullut otettua yhtään kuvaa.
Puimalassa on ollut kylmäilmakuivuri yli kymmenen vuotta viemässä tilaa. Niinpä päätimme panna sen palasiksi saadaksemme vehkeille säilytystilaa.
Olipan urakka! Laudatkin oli naulattu nelosilla samasta kohti varmuuden vuoksi kolmella (olihan siellä viitosiakin seassa).
Ei auttanut muu kuin nykäistä Jonsered käyntiin ja kuivuri kilon palasiksi. Olihan se kyllä teräketjun menoa, mutta ei auttanut.
Kolme täyttä päivää siinä meni ja vielä on loppusiivous tekemättä. Tulipahan tilaa!
Yhdellä pikku haaverilla siitä selvittiin. Vasemman takajalan nilkkaan kolahti ensin vasara ja sitten vielä putosi parrun palanen samaan kohtaan. Eipä oikein tykkää kohta edes sukasta. Komea on mustelma.
Siinäpä sitten eilen känkättiin ajokokeissa tuomarina. Onneksi olin omassa maastossa ja vein koiran paikkoihin, missä ei tarvinnut metsään lähteä (tuuriakin oli mukana).
Esan ja Reetan kanssa juttu luisti ja päivä meni mukavasti, joskin aamun kuura haittasi eka erällä. Toisella erällä tuli vielä pari koiraa samaan ajoon, joten jouduimme siirtymään eri kohtaan. Jäniksiä kyllä meiltä löytyy, niinpä koe saatiin kunnialla loppuun. Olipa upea ääninen narttu, Cucculuurun Kuiskaus. Komea kakkonen tuli, himpun alle 70 pistettä.
Itsellä kävi aikamoinen moka muuanna päivänä. Olin Mitzin kanssa metsässä. Ensimmäinen ajettava olisi sopinut taskuun, joten otin koiran kiinni ja siirryin eri kohtaan. Mitzi häipyi heti ja päätin alkaa kahvittelun. Sain juuri jakkaran persusta alle ja latasin haulikon, tämä on miun tapa. Samassa pölähti jäbä nokan eteen. Patihan lähti heti ja samassa kuului pari haukkua. Tarkoitus oli kyllä ampua sillä reissulla, mutta ei näin äkkiä. Varsinainen refleksijänis!
Näitähän sattuu ja kait niihin tottuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti