Mehtäystä ja Puumaa

  Tänään päästiin lopultakin pitämään myöhästynyt synttärijahti Arpan kanssa. Mukaan saatiin myöskin Jyrki. Onneksi! Ajurina oli puolitoistavuotias Arpan Tuisku.
  Ensimmäinen ajo lähti vaaran päältä. Olihan ääntä ilmassa.

  Jäbä hilpaisi suoraan pari kilometriä Kiertotielle, sitä pitkin kolme R-mäentielle, sitä pitkin kaksi kilometriä ja piiloon. Koko ajan Tuisku persiessä kiinni. Onneksi jätettiin Jyrki Kiertotien risteykseen passiin ja siihenhän kaato tuli. Sitten alkoi kilpajuoksu, kun Tuisku ei antanutkaan jänistä Jyrkille, vaan vei sitä aina sata metriä etiäpäin. Arpalle sen kuitenkin antoi sovinnolla.
  Toinen ajo lähti Pöysköntien alapuolelta ja taasen mentiin. R-mäen yli Honkavaaraan ja siellä ruvettiin kiertämään puron rötelikössä. Arpan kanssa kiersimme sinne, yli kilometrin kävely. Juuri kun päästiin ajon tuntumaan jänis päättikin palata takaisin. Kolmen tunnin ajon jälkeen Jyrki pääsi ampumaan! Sama homma taasen, Tuisku ei halunnut antaa saalistaan Jyrkille. Arppa tuli pian apuun, mutta ehti Tuisku viedä kuiteskin jäbän pään.

  Jyrkillä oli jo kiire kotiin, mutta Arpan kanssa juotiin Minnan laittamat kahveet kakun kera. Olipa tosi kiihkeä päivä. Kiitokset Tuiskulle, Arpalle ja ennekaikkea Jyrkille (kaksi kaatoa).
  Hieman tietoa puumastakin. Ensimmäinen saalis oli varpunen ja sitten pari päästäistä. Nyt on jo pari varmaa hiirtäkin. Taitaa tulla hyvä kissa maalaistaloon. Ei tee enää tarpeitakaan sisällä, vaan alkaa kova maukuminen ulko-ovella.
  Joka kerta, kun istun pöydän ääreen, Puuman pitää päästä syliin kehräämään.

  Sitten silmät kiinni ja nukkumaan. Pöydälle ei pane edes käpälää.
  Illalla sitten sängyssä pitää käydä ensin kokeilemassa nukkumista miun päällä.

  Pian alusta kuiteskin tuntuu sen verran huteralta, että Puuma siirtyy tyynyjen väliin. Onpa kyllä hyvin leimautunut meihin!