Beaglen PM-koe

  Maanantaina oli Kainuun Beagle ry:n PM-kokeet ja pitihän siellä käydä parin vuoden tauon jälkeen. 
  Minna ilmoitti Mitzin kokeeseen ja miut ohjaajaksi. Mitzihän ei ole koskaan ollut koekoira. Onpahan liian tiukka äänenannossa. Ei tuo ikäkään tuo herkkyyttä ajoon. 
  Arvonnassa sattui maastoksi Paltaniemi. Puheiden mukaan ei ole aivan entisensä huippumaastona. Tosin tällä hetkellä jäbät juoksevat aivan miten sattuu, tuurista tässä on aika paljon kiinni.
  Ensimminen ajettava löytyi kolmessa vartissa. Alku sujui hyvin, mutta sitten tuli pitkä hukka. Tietenkin jänis löytyi minuuttia ennen erän loppua ja sitten Pekka juoksikin. Mitzi p-e ei enää tänä syksynä antaudu ajosta kiinni kuin syöksymällä.
  Toinen haku kesti vain vartin ja lähettiin, meinaan suoraan Hannusrannan tien yli huitsin nevadaan. Tiellä on vilkas liikenne ja suoralla ajetaan lujaa. Onneksi saatiin Mitzi kiinni tieltä, kun tuli takaisin jäniksen perässä.
  Olihan se vielä etsittävä kolmaskin ajettava, kesti taasen vain vartin, mutta ei oikein ajo sujunut pitkään.     Tuloksena oli kolmonen, mutta olen erittäin tyytyväinen Mitzin työskentelyyn. 
  Mitzi on tosi mahtava koira metsästykseen ja on periyttänyt hienoja pentuja.

                    Minnan Pohjankartanon Mitzi
  Tuloksiin pistetään minut aina omistajaksi. Voisivat koepaikalla vilkaista papereista muutakin kuin rokotukset.

Uutisia rajan takaa

  Ruotsista tuli meille hyviä uutisia. Norrbottenin mestariksi oli ajanut Pohjankartanon Snobi.
  Joku kasvatti onnistuu silloin tällöin. Onnittelut  Hansille ja Snobille!
Pohjankartanon Snobi


   Tässä Snobi on lähdössä rajan taakse.

Univelkaa

  Tulipa hieman univelkaa alkuviikosta. Kuhmossa oli ajokkien kaksipäiväiset PM:t. Sunnuntaina ajoin jo Kajaaniin Arpan ja Ainon luo yöksi. Saipahan kuiteskin nukuttua tuntia pitempään.
  Maanantaina startattiin neljältä kohti Kuhmoa. Maastona oli minulla Vääränlahti, todella nimensä väärti. Jänikset olivat tosi venkuloita, tiellä rampattiin jatkuvasti ja lopulta puupinon alle. Näin taisi olla kaikissa maastoissa.
  Toisella erällä ajoa odotellessa ehdittiin kuitenkin paistaa makkarat.

  Illalla kymmenen maissa pää tyynyyn Kajaanissa. 
  Tiistaina jälleen lähtö neljältä. Sama maasto ja luultavasti samat venkulat koiran edessä. Useampi jäbä piti etsiä eka erällä. Toinen ajettava huitaisikin pikitielle ja talojen pihoihin. Kynnöspeltoakin rampattiin edestakaisin. Siinä vielä isäntä ajeli meitä pois. Yksitoista minuuttia jäi erältä ajamatta.
  Minä olin jo vailla varamaastoa. Siirryttiin uuteen paikkaan. Kas kummaa kun noustiin autosta, oli täys ralli päällä. Eihän siihen voinut koiraa löysätä, kun oli jo ajo parhaimmillaan.
  Soitto ylituomarille ja ohjeet uuteen paikkaan. Ampumaradan lähelle koira irti ja hakemaan. Olipa tosi pitkä haku, mutta lähti onneksi liikkeelle (9 min jäi hakuaikaa varastoon).
  

  Näiden tekijän oli pakko vain sukaista pakoon. Ei vaan halunnut tämäkään koko erää juosta, vaan johonkin koloon hävisi. 
  Kotona olin vasta yhdeksän jälkeen iltasella. Sauna oli jo kuumana, joten rentoutumaan. Kiitos Minna!
  Kiitokset Arpalle ja Ainolle yösijasta ja tarjoiluista!
  Jänikset eivät tällä hetkellä halua juosta ollenkaan. Tänään käytin Mitziä metsässä. Ensimmäinen ajo kulki vaaran yli eestaas ja lopulta naapurin 'konehalliin'.
  Toinen ajo päättyi meidän pihaan. Luultavasti jänis on puimalassa tai paalien välissä. 

  Käytiin vielä Timan kanssa pikku lenkki, mutta eipä sattunut kohdalle jäbää, vaikka muutamassa kohdassa maassa oli hyvät hajut.
  Luntahan tässä odotellaan, niin ajettavatkin alkavat kulkea niinkuin pitääkin.
  Jos tulee kylmä talvi, on meillä ainakin sisäistä lämpöä varastossa chilin muodossa.

  
 

Treenauksia

  Lokakuu on alkanut hieman kiireisesti, ei oikein ehdi edes päivitteleen blogia. Ulkoilun merkeissähän nämä ajat menevät.
  Lehmilläkin alkaa olla pitkä talvi edessä. Viime viikolla vielä lyhennettiin ävärtä luonnonmukaisella menetelmällä. Piti hieman kiirettä Minnallakin, että ehti alta pois, kun lehmät huomasivat uuden lohkon olevan auki.

  Hirvenmetsästys aloitettiin meidän seurassa 3.10. perinteitä muistellen mies/naisajolla. Ajoporukassa taisi olla yksi, joka oli ennenkin kyseiseen tapaan osallistunut. Porukka oli sekalainen seurakunta: nuorin 6 vuotta, kauimmaiset kolme Espanjasta.

  Ensimmäisessä mentiin pitkin poikin ja ristiin rastiin. Yksi espanjalainen ui suonsilmäkkeessä kainaloita myöten, varmaan oli mieleenpainuva kokemus. Ajojen välissä oli aikaa lämmitellä ja paistaa makkaraa seuran kodassa.

  Vain ajomiehet näkivät hirven, passiin ei tullut. Jäniksiä ja lintuja olisi kyllä ollut joka lähtöön.
  Maanantaina olikin aika pistää omat beaglet metsään. Neljää koiraa ehdin käyttää ja ajettavaa löytyi. 

  Mitzille sattui jalkava jänis. Neljän kilometrin päästä sain syöksymällä (takajalasta) ajosta kiinni.

  Tiistai menikin meillä molemmila tuomaroinnissa. Mukava oli välillä kuunnella ajokkien ääntä.
  Eilen merkkipäivä piti aloitta perinteen mukaan Picolla. Ajo kulkee vähän liiankin mallikkaasti, kun ei malta lopettaa, ikää on jo liki neljätoista vuotta.

  Saagan vuoro oli seuraavaksi. Löytyihän sieltä lopulta rusakko. Rusakon ammun heti tilaisuuden tullen ja niinpä tämäkin ajo jäi lyhkäseksi.

  Saaga katsoi minua ikäänkuin hyljeksien saalista. Oisi pitänyt vissiin olla jänis.

  Mitzikin treenaili vielä PM-kokeeseen. Ajo piti keskeyttää naapurin lehmähakaan. Onneksi ei tarvinnut syöksyä, sillä tutunnäköisiä läjiä oli vieri vieressä.