Lokakuu on alkanut hieman kiireisesti, ei oikein ehdi edes päivitteleen blogia. Ulkoilun merkeissähän nämä ajat menevät.
Lehmilläkin alkaa olla pitkä talvi edessä. Viime viikolla vielä lyhennettiin ävärtä luonnonmukaisella menetelmällä. Piti hieman kiirettä Minnallakin, että ehti alta pois, kun lehmät huomasivat uuden lohkon olevan auki.
Hirvenmetsästys aloitettiin meidän seurassa 3.10. perinteitä muistellen mies/naisajolla. Ajoporukassa taisi olla yksi, joka oli ennenkin kyseiseen tapaan osallistunut. Porukka oli sekalainen seurakunta: nuorin 6 vuotta, kauimmaiset kolme Espanjasta.
Ensimmäisessä mentiin pitkin poikin ja ristiin rastiin. Yksi espanjalainen ui suonsilmäkkeessä kainaloita myöten, varmaan oli mieleenpainuva kokemus. Ajojen välissä oli aikaa lämmitellä ja paistaa makkaraa seuran kodassa.
Vain ajomiehet näkivät hirven, passiin ei tullut. Jäniksiä ja lintuja olisi kyllä ollut joka lähtöön.
Maanantaina olikin aika pistää omat beaglet metsään. Neljää koiraa ehdin käyttää ja ajettavaa löytyi.
Mitzille sattui jalkava jänis. Neljän kilometrin päästä sain syöksymällä (takajalasta) ajosta kiinni.
Tiistai menikin meillä molemmila tuomaroinnissa. Mukava oli välillä kuunnella ajokkien ääntä.
Eilen merkkipäivä piti aloitta perinteen mukaan Picolla. Ajo kulkee vähän liiankin mallikkaasti, kun ei malta lopettaa, ikää on jo liki neljätoista vuotta.
Saagan vuoro oli seuraavaksi. Löytyihän sieltä lopulta rusakko. Rusakon ammun heti tilaisuuden tullen ja niinpä tämäkin ajo jäi lyhkäseksi.
Saaga katsoi minua ikäänkuin hyljeksien saalista. Oisi pitänyt vissiin olla jänis.
Mitzikin treenaili vielä PM-kokeeseen. Ajo piti keskeyttää naapurin lehmähakaan. Onneksi ei tarvinnut syöksyä, sillä tutunnäköisiä läjiä oli vieri vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti