Onnea vuodelle 2017

  Vuosi on jälleen hurahtanut ohi. Tunnustaa, että nykyaikana kellokin kiihdyttää vauhtia koko ajan.
  Kuvien kera toivotan onnellista uutta vuotta kaikille ja ennenkaikkea jaksamista maanviljelijä kollegoille!

 

Talven viimeinen projekti (toivottavasti)

  Viime kesähän oli tosi sateinen, joten paalitkaan eivät ole kuivimmasta päästä.
  Onneksi Esalla ja Raililla tuntuu näitä vehkeitä riittävän enemmälti.
  Muutaman jäisen paalin Minna ehti jo repiä välivarastossa, mutta sitten Esa toi silppurin ja antoi opastuksen.

  Nyt tuli eteen probleema, kun silppuri puhalsi vain sivulle. Esa ehdotti, että seinään reikä.

  Sama oli jo ollut Minnan mielessä, niin ei tarvitse ottaa käyttöön kuljetinta, jonka löysimme Sotkamosta.
  Eipä siinä muuta kuin moottorisaha käteen ja muutama uusi tuki katolle.

  Ensimmäisen reiän tein nuukuuttani liian pienen. 

  Ei auttanut muu kuin saha käteen ja isontamaan reikää. Suurin työ oli siirtää tukitolppaa metrillä.

  Olihan siinä alkuun vaikeuksia, mutta nyt homma alkaa jo pelittää kunnolla.

  Jos ruokintapöytä on tyhjä, ensimmäinen paali menee käytännössä lehmien eteen.

  Välivarastoon sopii kolmesta neljään paalia kerralla. Parasta on, että voi sekoitella erilaisia rehuja keskenään. Maittavampi paali, hieman suolaa sekaan ja johan maittaa äpyleille.

  Sitten piti vielä miettiä ovet näihin isoihin aukkoihin. Päädyimme liukukiskoilla toimiviin pressuoviin. Eilen saatiin toinenkin ovi valmiiksi. Eipähän pääse puhuri hujeltamaan läpi ja juoksuttamaan lunta katon alle. Samalla lämpenee välivarasto, kun on nyt kahden oven takana.

  Jouduimme ottamaan käyttöön miinaharavan rehun seasta löytyvien rautojen takia.

   Seuraavan talvisen kuvan myötä toivotan kaikille rauhallista joulun aikaa ja onnellista uutta vuotta 2017!

  Toivottavasti jaksatte seurata meidän elämäämme pienellä tilalla jatkossakin.
 
 
 
 
 
 

Pohdintaa

  VEGAANI
  Aloin miettimään tätä kasvissyöjien ajatusmaailamaa. 
  Minusta nähden itse kukin saa syödä, mitä haluaa. Jos eläinravinto on myrkkyä, silloin syödään kasviksia. 
  Mutta miksi lihalle ja kalalle ym. muille pitää kehittää korvikkeita?
  Miksi kasvishampurilaisen pitää maistua lihalle?
  Miksi pitää valmistaa kylmäsavulohelle maistuvaa porkkanaa.
  Pitää olla tofua, tifua, tisua ja vaikka mitä.
  Pitäisikö meidän raakalaisten kehitellä uudet ruokalajit?
  Kaalille maistuva kinkku, tomaatille maistuva kala, pähkinälle maistuva kananmuna, siirapille maistuva voi, mansikkapiimä.......
  Minusta on kuitenkin parasta rasvaa tihkuva, kuuma muikkukukko, voissa paistettu tuore haukufile, löysähkö kananmuna ja juomana raikas piimä.
  Huvittavin muisto vegaanista on vuosien takaa. Meillä oli silloin maatilamajoitusta. Minna laittoi ruuaksi hirvikäristyksen. Nainen sanoi, että hän ei syö lihaa. Ei ollut muistanut sanoa sitä.
  Otti kuiteskin pottuja ja lientä. Taisi mennä mukaan joku lihanökkönenkin, kun vähän ajan päästä lautaselle eksyi useampi kauhallinen hirvenlihaa.
  Ja kuulemma oli mahtavan hyvää! 

Rikollista touhua, ruokintapöydältä löytyy

  Tänä aamuna navetassa Minna pani kädet ristiin, etteivät nämä kuvassa olevat kupariputket päätyneet lehmien mahaan. Henkilö, joka nämä 'vahingossa' kadotti, saa ne meiltä hakea. Utaconhan maksaa kuparista hyvin.

  Onneksi olivat sen verran isoja, etteivät lehmät niitä mutustelleet. Toisen pätkän hiehot olivat käyttäneet suussa, mutta kuiteskin pudottaneet lattialle. 
  En tajua, kenen intresseihin tämmöinen lehmien hengellä leikkiminen kuuluu.
  Meillä on jo aika monella lehmällä magneetti pötsissä. Täytynee varalta laittaa kaikille, kun ei tiedä, mitä rehusta löytyy: kaljapurkkeja, polkupyörän päällyskumi, 
                                             
nyt kuparia.........
  Vahingossa tälläiset eivät putoa taskusta peltoon.

  Nämä vasikat makoilevat tyytyväisinä ja ovat niin onnellisen tietämättömiä maailman julmuudesta. 
   

Puuma

  Viikko tässä on vierähtänyt jälleen nopeasti. Minnakin sai pidettyä muutaman päivän vapaata navetasta.
  Joskin yksi aamu meni meiltäkin navetassa lomittajan apuna. Hieho oli poikinut ja pullauttanut muutakin kuin vasikan ulos. Kohtu oli seurannut vasikkaa. Onneksi oli Jyrkin päivystys, niin saatiin apua nopeasti. 
  Hikisen tovin kuluttua, kohtu oli sisällä ja lehmä lääkitty. 
  Lehmä voi tällä hetkellä hyvin ja tuntuu selvinneen tapahtumasta mukavasti.
  Aamukahvin ääressä suunnittelimme Jyrkin kanssa verkoilla käyntiä. Lauantai näytti paremmalta sääarvausten muodossa.
  Olihan siellä neljä haukea ja ahven. Molemmille sopivasti ja lomittajallekin riitti yksi.
  Puumaa rupesi kiinnostamaan altassa vielä hieman potkivat kalat.

  Kiusaus meinaa käydä ylivoimaiseksi. 

  Kalat päätyivät kuitenkin pannulle,

joskin saihan Puumakin makupaloja. 
 

Kuva kertokoon

  Eilen emme Jyrkin kanssa pakkasta pelänneet, vaan käväisimme tarkistamassa verkot.

  Onneksi naapuritkin syövät kalat, joten ei tarvitse niitä pakkaseen laittaa.
 

KATOAVA POHJOLA

  Olen erittäin innokas luonto-ohjelmien seuraaja. Mikäli en ehdi niitä katsomaan, tallennan ne kyllä.
  Tähän astisista ohjelmista ala-arvoisin oli viime lauantain Katoava Pohjola sarjan suomalainen osuus.
  En olisi uskonut, että Kimmo Ohtonen sortuu näin raflaavaan ja lapselliseen ohjelman tekoon. Kaiken huippu oli, kun tikistettiin laiturilla kyynel (ilmeisesti sipulin voimalla)  ammutun suden takia.
  Yle vielä näyttää tämmöistä p-aa.
  Mitä oikeasti on katoamassa pohjolasta. Itä-Suomessa ei ollut enää yhtään hirvenkaatolupaa. Koiria ei uskalla laskea metsään, koiraharrastus on loppumassa  (jalostuksen kannalta katastrofi).
  Sudet hakevat koiria pihasta, karhut repivät aiv-paalit ja hävittävät mehiläispesät.Ahmat hajoittavat kanakopit ja herkuttelevat valkealla lihalla.
  Meilläkin lähin susihavainto on sata metriä pihasta tänä vuonna. Aiemmin kaksikymmentä metriä navetan nurkasta.
  Nyt haetaan jo Itä-Suomessa  susiongelmaan apua Venäjältä (A-Studio 30.11.)
  Mikä siis on KATOAVA POHJOLA?
  Se on ihmisistä autio SUSIMAA!
  Susi minut sai alunperin aloittamaan blogini: Alkusoitto blogiin 25.8. 2013.
  Tästä lähtien aina kun näen telkussa Kimmo Ohtosen naaman, vaihdan kanavaa!
  

Ulkomaille

  Tänään lähti Ico ulkomaille Ruotsin Luulajaan. Melkoinen matka on edessä.
  Micke ja Kristina olivat lähteneet jo aamutuimaan ajelemaan tänne ja aikoivat ajaa yöksi kotiin. Huomenna on kuulemma työpäivä.
  

  Ico taisi aavistaa jotain, kun ei tullut lähellekkään autoa eikä meitä. Yritettiin houkutella, mutta lähti vain pellolle. 
  Hyvin tarkkaili, mikä on homman nimi.

  Varovasti kuikisteli kinosten takaa.

  Lopulta antausi kiinni ja niin matka alkoi. 
  Lycka till!
 
 

Kaatopaikkako?

  Meillä on valitettavasti pellot isolta osin tien lähellä.
  Aika paljon niitä näytetään pidettävän kaatopaikkana. Kaljapurkkeja saa kerätä joka kesä, osan huomaa vasta ruokintapöydällä. Metallin syöminen on lehmälle hengenvaarallista.
  Tänään Minna löysi rehun seasta polkupyörän päällyskumia. 

  Se tuskin on itsestään sinne lentänyt vanteelta.
  Syömättömyysongelman ensi hoito onkin meillä magneetti mahaan ja kipulääkettä. Sitten vasta etsitään muita syitä.

Verkolla

  Tänään käytiin verkoilla Minnan kanssa, kun Jyrkillä tahtoo nuo työhommat haitata vielä harrastuksia.
  Tuli vähän jeesusmainen tunnelma, kun lumet oli sulaneet ja alla mustuus. Käveleskeltiin kuin vetten päällä. 
  Jäätä oli samat kymmenen senttiä, vaikka

varalta otettiin liivit päälle. Haitolla olivat.
  Minna oli narupäässä

ja minä vetelin verkot jäälle.
  Olihan siellä muutama pötkylä, joten haukipihviä syötiin.
  Naapuriin kelpasi yksi ja yksi lähti Kajaaniin kirjastoauton Jukan mukana.

  Onneksi näin 'talvella' on hieman enemmän aikaa kalastaakin.

Kustiko muka polkee

  Ei Kusti polje, eikä posti kulje. On mennyt aivan ihmeelliseksi tämä Postin touhu. Huomasin juuri postin tulon 14.57, siinä tuli viikonlopun lehdet ja saa nähä kenen muun posti.
  Meidän laatikossa on ollut naapurien kirjeitä, lehtiä ym. Kaukaisin harhailuposti on ollut helsinkiläisille menossa.
  On taidettu siirtää kaikki lukutaitoiset lajittelusta lukemaan haravoitavien pihojen osoitekylttejä. 
  Jakelijakaan ei ehdi vilkaisemaan, mitä laatikkoon nakkaa, kun on kiire lakaisemaan mummon portaita lumesta.
  Tänään löytyi laatikosta likomärkä lasku, joka oli postitettu 15:sta päivänä ykköspostina. Missähän lie seikkaillut viikon verran? Onneksi laskussa oli vielä pari päivää maksuaikaa.
  Kuka vastaa, jos lasku häviää postissa. Miten pystyt todistamaan, ettet ole saanut laskua ollenkaan.
  Mitä sitten jos väärään laatikkoon laitettu kirje avataan, luetaan ja nakataan menemään?    

Pätkäajoa ja hauen pätkylöitä

  Aamusta pistimmä Jyrkin kanssa Nucan etsimään jänistä. Yöllä oli satanut hieman räntää, joten jälki ei haissut kovinkaan hyvin.
  Kahteen metriin päästi jänis Nucan, ennenkuin hermo petti. Eipä halunnut jäbä juosta vesisateessa. Sata metriä mentiin ja sitten taas haettiin. Toista tuntia ajo pyöri jotenkuten, mutta sitten päätimmä lähteä verkoille.
  Lumet oli jäältä sulaneet, mutta jäät ei olleet vielä ohentuneet. Tulihan sieltä saalistakin.

  Hyvää oli voissa paistettu hauki!
 

Viimeinen pati

  Olihan se näin lupsakalla kelillä suunnistettava metsille. Tänä aamuna oli Saagan vuoro päästä kiusaamaan jäniksiä.
  Jälki ja jänis oli tosi hukassa, mutta aikaa kun pisti, niin lähtihän se lopulta liikkeelle .
  Olihan tosi outo jänis. Jäi istumaan minun ja Saagan väliin heti makuuksilta lähdettyä. Matkaa minuun oli viitisen metriä ja Saagan kymmenkunta. Siitä kun pinkaisi liikkeelle, vedin baikun piiput tyhjiksi, hutikutia molemmmat.
  Pieni lenkki ja johonkin se vain hävisi, en löytänyt minä ja  Saagallakin meni varvas suuhun.
  Oltiin jo kotiin lähdössä, kun jänis hyppäsi piennartien penkasta liikkeelle. Päästi Saagan metrin päähän. Minä tietenkin vetäsin piiput tyhjiksi heti kun Saaga ei ollut linjalla. Taasen kunnon hutikutia.

  Nyt rupesi ajokin sujumaan ja minä kaivelin taskusta viimeisen patin. Hätyyttelin jo Minnan tuomaan repullisen panoksia, mutta....
  Onneksi jänis tuli peltotietä pitkin nokan alle, enkä enää erehtynyt.

  Soitin Minnalle, että tuohan Ico tutustumaan tuoreeseen kaatoon.
  Otin varalta Saagaa pannasta kiinni, vaikkei se yleensä välitä mitään kaadosta.

  Ico meinasi vohkia koko jäniksen. Hieman lipitti verta, mutta sisuskalut ei oikein maistunut.

  Tiukka ote korvasta ettei sitä niin vain viedä.

 
 
 
 
 

Rusakoille liikettä

  Lopultakin pakkaset hellittivät ja hommelitkin antoivat periksi, että ehti tänään jaloitella koirien kanssa. 
  Aamulla pistin Timalle pannan kaulaan ja menoksi. 

  Pianhan sieltä jälki löytyi ja ajokin lähti, kun selvisi ensin kaikki venkulan paluuperät.
  Rusakkohan sieltä varmaan lähti, heti tielle ja sitten kierrettiin talojen pihoista läpi. Toisen tien kautta naapuriin jonkin lautakasan alle. 

  Navetalta jouduttuaan Minna lähti Mitzin kanssa metsään. Joukon jatkoksi Ico mummon oppiin. Eihän Ico 

kauan jaksanut vanhemman mukana laukata, mutta saipahan treeniä.
  Pian sitten Mitzi kaivoikin rusakon naapurin navetan takaa. Tietenkin tielle ja talojen pihoihin. Tämän minä näin, kun olin tulossa Timan kanssa kotiin. Vasikan kokoinen rusakko veti tietä pitkin, etten saanut autolla kiinni.
  Tässä vaiheessa alkoivat lehmät odotella rehua, joten Minnalta muutama vislaus ja kutsu, niin Mitzi oli viiden minuutin päästä Minnan luona. 

  On lempo saanut Mitzin opetettua hyvin. Nytkin tuli puolesta kilometristä kesken ajon.
 

Tuli talvi halla

  Taisipa tulla talvi kerralla tännekin. Lunta ei vielä ole kovin paljon, mutta pakkasta minun mielestäni liikaakin. 
  Eilen laittelin lintujen ruokintalaitteet paikoilleen.

  Kesti tasan kolme minuuttia ensimmäisen tintin vierailuun.

  Tänä päivänä kaiteella onkin ollut vilskettä. Kipot tyhjenevät vauhdilla. Tarjolla on auringonkukan siemeniä ja pähkinää.

  Lajikirjo alkaa olla jo tavallinen: talitiainen, sinitiainen, varpunen ja punatulkku. Vielä puuttuu muutama laji, mutta eiköhän ne ilmaannu aikaa myöten.

  Ulkona huomasin, ettei  aurinko enää paista pihaan, joten jokavuotinen kaamosaika on alkanut. Sen verran Raappananmäki on korkea, että hämyssä eletään seuraavat kuukaudet.

 
 
 
 

Yön kulkijoita

  Muutamana yönä on riistakamera ollut toiminnassa ja onhan kuviin jäänyt jotain.
  Rusakkojen silmät kiiluvat.

  Tullaan lähemmäksi.

  Linssilude

 
 Eipä pyydä uusi ansa, eikä vanhaa löydy mistään.

  Lähellä mutta niin kaukana.