Uutta

  Eilen pistin pakettiin muutaman pikku lohkon heinät.

  Niitto ei kauan kestänyt,

 eikä kauan nokka tuhissut paalatessakaan.

  Eihän näiden niitolla olisi vielä ollut kiirettä, mutta oli vähän pakko. Parin päivän sisällä tulee kaivuri kaivamaan ojia, enkä raskinut polettaa heiniä maahan.
  Kolme vuotta olemme kyselleet kaivuria: aina luvataan, eikä sitten joudetakkaan. Olen kyllästynyt rukoilemaan tekijää, kun kuiteskin tekevät rahasta.
  Pyykkösen Raimo lupasi heti hoitaa homman ja kävi tsekkaamassa työmaan.
  Hiehotkin pääsivät haistelemaan ulkoilmaa ja kyllä meno oli villiä eka tunnin aikana.

  Rauta-aidassa ovat päivän ja sitten vedetään sähköaita, niin oppivat pelkäämään lankaa.

  Onnen hetki koitti tänään, kun lopultakin tyhjensi ensimmäisen pönttöpottuastian.
  Löytyihän niitä!

  Voi sitä autuutta, kun saa ensimmäiset uudet potut omasta takaa. Hartaudella piti katsella lautasta pöydällä.

  Eipä siinä juuri muuta tartte. Nami, nami!