Viimeisiä

  Viikon aikana olen saanut joitakin asioita talvitelalle. Sunnuntaina tuntui paine kasvaneen sen verran, että oli pakko lähteä vielä kerran virvelin kanssa kalaan. 
  Vehkeet piti kaivella talvisäilytyksestä ja saada pääkoppa kuntoon. Joskus tuo yksinäisyys keskellä korpea tuntuu tosi mahtavalta.
  Vaikka kalatkaan eivät olleet syöntipäällä, ei sieltä tarvinnut omiaan panna pataan.

  Nyt odotellaan jäiden tuloa, että päästään talvikalastuksen makuun.
  Pyhänä levollisella mielellä sitten vetäisin viimeisen kaura-herneen nurin.

  Tiistaina pantiin pakettiin ja viimeinen paali suoraan lehmien eteen.

  Kauan ei makoisa rehu ruokintapöydällä lojunut. 
  Tyytyväisinä odotellaan lisää samaa evästä.