Minnan oma

kalakoira. Aadasta on tullut oikein himokas veneilijä. Katiskalla käydessä pitää aina päästä mukaan.

Sitten napataan ahven suuhun, tietenkin kaikkein suurin.

  Rannalla heti maihin ja kaivamaan kala piiloon.
  Yks päivä oli sen verran kova tuuli, ettei Minna ottanut Aadaa mukaan. Ensin meinasi mennä lasista läpi, kun näki veneen järvellä.

  Oven aukaisun jälkeen Aada paineli heti laiturille valittamaan. Minulla tuli kiire saada pannasta kiinni, ennenkuin vesi molskahtaa. Aada ei vettä nyt arastellut, vaikka laituria laittaessa ottikin talviturkin pois.

  Eipä isompikaan kala peloita,

vaan mieli tekisi piilottaa tämäkin.