Että semmoinen päivä

  Ei varmaankaan enää tällä iällä pitäisi oikein retostella metsällä. Päätimme Minnan kanssa nauttia aamupalan nuotiolla ja antaa Timan etsiä vieterikinttua.
  

  Aamulla veti maan jäähän, joten ilmeisesti jälki oli paketissa. Muutamassa kohti hieman haisi, mutta ei vaan valkoinen jänis  suostunut lähtemään liikekannalle.
  Sitten löytyi tosi kuuma jälki ja minäkin taisin innostua liikaa. Hyppäsin ojan yli tielle ja kantapään alla petti maa. Pohkeassa tuntui karmea napsahdus. Siihenpä loppui kiire. Onneksi auto oli likellä ja pääsin känkkäämään penkille. 
  Minna sai lopulta Timan kiinni ja minä vänkärin penkillä kotiin.
  Paltamosta saatiin apua ja nyt kompuroidaan 

kyynärsauvoilla sisällä. Toivottavasti tarvitsen niitä vain muutamia päiviä enkä viikkoja.
  Tällä hetkellä hymy on tiukassa naurusta puhumattakaan.