Jatkoa eiliseen

  Huomenna tulee apulannat ensi kesäksi, joten lähdimme aamupäivällä valmistelemaan paikkaa.
  Eilen illalla ammuin rusakkoa hämärissä (puoli pimeässä), mutta en sitä löytänyt. Pimeässä en halunnut pistää koiraa perään.
  Aada häippäsi pian työmaalta, mutta ilmestyi pian takaisin kantaen

rusakkoa. Joko Aada tappoi sen tai se oli juuri kuollut, koska ei ollut yhtään jäykistynyt ja vertakin valui. Epelin nokka on kyllä kunnossa, kun jäljesti illallisen rusakon.
  Näytettyään meille, ei halunnut saalistaan luopua.

  Hyvin loppui tämä vuosi. Toivottavasti vain paranee 2019!