torstai 13. kesäkuuta 2019

Rauhoittumista

  Silloin tällöin on otettava aikaa itselle, unohtaa kaikki tekemättömät työt ja lähteä mökille.
  Oli päästävä kokeilemaan etukäteen saatua nimpparilahjaa. Tällä kertaa Aadakin pääsi mukaan ja oli kyllä onnessaan.
  Aikansa tutki reviiriään, sitten hakeutui omalle vakipaikalleen.
  Pitkästä aikaa oli mukava katsella tyyntä Osmankaa 
ja lueskella löytyneitä vanhoja lehtiä vuodelta 1973.
   Eilen piti vaihtaa Pikku-Jontikkaan ulosottoakselin stefa. Kun pääsee perille, miten vanha saadaan pois, helppo nakki.
  Illalla vielä pölkky perään ja viimeisen kylvön tasoitus.


  

3 kommenttia:

  1. Aada se kehtaa sylikoirana olla. Iso tyttö on.

    VastaaPoista
  2. Ei kyllä viihdy sylissä. Kolmisen sekuntia sain pidettyä. Pari päivää sitten lenkille lähtiessä Minnan kanssa vetäsi lipenterit poikki ja viiden minuutin kuluttua alkoi ajo pellon takaa.

    VastaaPoista
  3. Isukki karkasi keväällä, meni kymmenen minuuttia, mutta eteni lähes kilometrin. Nopeat nostot tavaramerkki!
    Hyvät Jussit 😀

    VastaaPoista