Taivasten valtakunta

näkyi minulle eilen iltapäivällä. 

  Toivottavasti tuolla metsästysmaat ovat yhtä hyvät kuin täällä maan päällä.

  Lienee saatavilla joku, jos ei omia, niin ainakin joku beagle.
 Voin jättää ampumatta ja kuunnella ajoa kuten tänä aamuna Timan kanssa. 

 
 

Jymy juttu

  Tiistaina kävimme tälle kesälle ensimmäisen kerran katsomassa pesistä Sotkamossa.Jymy

sai vieraakseen Pattijokiset.

  Välieräpaikka oli jo katkolla Sotkamolle. Pattijoki aloitti vahvasti ja voitti ensimmäisen jakson.
  Katsomon kova kannustus sai Jymyn kuitenkin ryhdistäytymään ja se veikin ottelun supervuoroon. 
  Taisi siinä auttaa maskotitkin

omalla hauskalla tavallaan.

  Välillä meinasi tunnelma hiipua, kun päälle alkoi painaa synkeä pilvi. 

  Sadeasu oli vedettävä niskaan, mutta lyhyen kuuron jälkeen katsomo heräsi, niin mekin.

  Supervuoron Jymy vei suvereenisti, joten Pattijoki otti kunnolla pattiin (sarja suoraan 3-0).

  Pitihän sitä Jymyä sen verran tukea, että ostin Minnalle hupparin.

  Jospa ehtisi vielä katsomaan otteluita. Ensi viikon keskiviikkona olisi jälleen Jymyn kotiottelu.
 

 


 

Mökkiviikko

  Loppuviikko tuli vietettyä mökillä. Eihän sielläkään tekeminen lopu. Keväällä kaatelimme muutamia puita, että saadaan avaruutta pihapiiriin.
  Nyt täytyi lopullisesti siivoilla paikkoja. Ensin tietenkin kannot pois,mutta

onneksi en ole myynyt kantokoukkua monista kyselyistä huolimatta. Pitihän sitä hieman kierrellä ja möyriä monelta suunnalta, mutta ylös ne sain.

  Montut piti vielä siistiä ja pinnalle levittää mursketta. Onneksi on tuo Kainuun Sora, samalle päivälle toivat kuorman pihaan.
  Illalla järvi oli (harvinaista kyllä) peilityyni, joten Minna houkutteli uistelemaan.

  Oli kyllä tosi mahtava ilma.

  Kala ei ollut otillaan, mutta 

tulipahan tehtyä pyydystä ja päästä reissu. 
  Kaikin puolin nautinnollinen ilta, paitsi että kastelin alkuunsa sytkän, joten savuton iltahan siitä tuli. Eipä haitannut isommin.
  
 
 
 
 

Ilon pilkahduksia

  Seurataan edelleen tarkkaan hiehoa, jonka epäillään nielleen nuolen kärjen. Toistaiseksi syö aika hyvin, mutta, mutta....
  Joku päivä tuo itsellekin hieman virnettä suupieleen. Jyrkin kanssa veimme pari verkkoa Osmankaan, eikä järvellä ajella, ellei uistin vipellä perässä, ja

olihan siellä yksi nälkäinen.
  Verkoissa ei sitten ollutkaan muuta kuin töhnää. Ei ikuna kesänä ole vesi ollut niin matalalla kuin nyt. Soutuvenettäkin saa raahata parikymmentä metriä, ennenkuin voi komuta kyyttiin. Ensi talvena verkot pitää varmaan virittää kyljelleen jään alle.
  Meillä ahneilla kalan syöjillä on ollut pitkään ahvenen tuska, joten heitimme pari tiheämpää verkkoa järveen.
  Kokureissulla rupesi jo vetämään toista suupieltä ylöspäin. 

  Näitä täytyy saada lisää.
  Huomenna herkutellaan riisipuurolla ja

mansikkasopalla. Pöntöltä ja amppelista löytyi mukava annos.

  Nami, nami!
  

Nuoli rehupaalissa

   

  Taisi löytyä nuolen teräskärki? Eihän voi varmaksi sanoa, mutta yön aikana oli ilmestynyt eräällä hieholla verta paskan sekaan. Nuo leikkaavat, läpäisevät, ym. käret ovat partaveitsen teräviä. Toivottavasti eläin ei heitä henkeään. Eipä tässä voi mitään tehdä.
  Viikolla lähti jälleen teuraita.

  Olemme saaneet hiehot ohjattua hienosti irtoaidoilla

sisään.

  Ihmekyllä uudet saatiin karsinaan kasvamaan parin päivän päästä.

  Minna lenkittää koiria vielä toki hihnassa ja näyttää kuivallikin tien penkalla tuoksuvan mahtavan hyvältä ainakin Aadalla ja Timalla.

  Minna sai pientä piristystä mökkisaunan kiukaalle.

Maalitaulu

  Onpa mielenkiintoista elo täällä maalla. Ei riitä enää kaljapurkit pellolla, vaan nyt on ryhdytty käyttämään maalitauluna rehupaaleja. 

  Minä kyllä voin tuoda suurelle metsästäjälle paalin maalitauluksi, ettei tarvitse tuhota rehuja. Teräksinen kärki on missä lie, toivottavasti ei ainakaan hiehon pötsissä.
  Tässä olisi mielenkiintoisempi harjoitusmaali.

  Lieneekö peura vai poro.
  Kerran kokeilimme uittaa verkkojakin tälle kesälle. 

  Kalanpuute lähti kerralla, koirilta eipä niinkään meiltä.
 
 
 

Minäkö tuhoan maapallon?

  Viime viikolla pellolla traktorin kopissa alkoi mielen pohjassa hieman kolkuttaa, olenko syyllinen ilmaston lämpenemiseen.
  Ilmastohysteria on tällä hetkellä semmoisella mallilla, että ei päivää ettei syyttävä sormi kohdistu ennenkaikkea meihin maaseudun asukkaisiin.
  Kasvatamme lihakarjaa ja karmeat metaanipierut karkaavat ilmastoinnin kautta ulos. 
  Heinä kasvaa osin turvepelloilla, joita täytyy ajoittain muokata. Rehu pistetään pyöröpaaleihin. Muoveja emme kuitenkaan polta.
  Vanhat traktorit pörisevät polttoöljyllä. Itse ajan vanhalla diesel-ropposella, Minnalla hiemen tuoreempi versio. Eipä meillä päin näy linjabiilejä. 
  Talo, mökki ja saunat lämpiävät puulla. Pienhiukkaset pilaavat tietenkin ilman ja koivut ovat poissa metsästä hiiltä sitomasta.
  Mökillä uusimme saunavesien talteenoton, ettei Itämeri pilaannu.
  Maanantaiaamuna omatunto hiljeni, kun mökillä vilkaisin mittaria, +9.1! Järveltä puhalteli siperian tuuli suoraan mökkiin.
  Takkaan kunnon lasti koivuja, pienhiukkaset eivät enää huoleta. Päiväruoaksi naudan fileepihviä. Illalla saunan puukiuas hönkii ihanat löylyt.
  Koko viikon tuuli on ollut liki myrskylukemissa ja kun mittarikin pysyttelee kympin tienoilla, aamulla hyvä ettei maa kuurassa. 
  Terassilla tupakoidessa petti hermot ja pakkasimme tavarat autoon. Päätimme kuitenkin koukata kylän kautta ostoksilla ja nauttimassa hampurilaiset, tietenkin ajoimme minun syntisellä dieselillä.
  Ensi viikolla on tarkoitus muokata muutama turvepelto ja kylvää heinälle. Täytyyhän karjalle saada ensi kesänäkin syötävää.
  Tilastojen mukaan heinäkuussa oli hellepäiviä alle keskiarvon ja hallaöitä ennätyksellisen paljon. 
  Niinpä jatkan elämääni rauhallisin mielin entiseen malliin.