Joku päivä tuo itsellekin hieman virnettä suupieleen. Jyrkin kanssa veimme pari verkkoa Osmankaan, eikä järvellä ajella, ellei uistin vipellä perässä, ja
olihan siellä yksi nälkäinen.
Verkoissa ei sitten ollutkaan muuta kuin töhnää. Ei ikuna kesänä ole vesi ollut niin matalalla kuin nyt. Soutuvenettäkin saa raahata parikymmentä metriä, ennenkuin voi komuta kyyttiin. Ensi talvena verkot pitää varmaan virittää kyljelleen jään alle.
Meillä ahneilla kalan syöjillä on ollut pitkään ahvenen tuska, joten heitimme pari tiheämpää verkkoa järveen.
Kokureissulla rupesi jo vetämään toista suupieltä ylöspäin.
Näitä täytyy saada lisää.
Huomenna herkutellaan riisipuurolla ja
mansikkasopalla. Pöntöltä ja amppelista löytyi mukava annos.
Nami, nami!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti