Viime viikolla pellolla traktorin kopissa alkoi mielen pohjassa hieman kolkuttaa, olenko syyllinen ilmaston lämpenemiseen.
Ilmastohysteria on tällä hetkellä semmoisella mallilla, että ei päivää ettei syyttävä sormi kohdistu ennenkaikkea meihin maaseudun asukkaisiin.
Kasvatamme lihakarjaa ja karmeat metaanipierut karkaavat ilmastoinnin kautta ulos.
Heinä kasvaa osin turvepelloilla, joita täytyy ajoittain muokata. Rehu pistetään pyöröpaaleihin. Muoveja emme kuitenkaan polta.
Vanhat traktorit pörisevät polttoöljyllä. Itse ajan vanhalla diesel-ropposella, Minnalla hiemen tuoreempi versio. Eipä meillä päin näy linjabiilejä.
Talo, mökki ja saunat lämpiävät puulla. Pienhiukkaset pilaavat tietenkin ilman ja koivut ovat poissa metsästä hiiltä sitomasta.
Mökillä uusimme saunavesien talteenoton, ettei Itämeri pilaannu.
Maanantaiaamuna omatunto hiljeni, kun mökillä vilkaisin mittaria, +9.1! Järveltä puhalteli siperian tuuli suoraan mökkiin.
Takkaan kunnon lasti koivuja, pienhiukkaset eivät enää huoleta. Päiväruoaksi naudan fileepihviä. Illalla saunan puukiuas hönkii ihanat löylyt.
Koko viikon tuuli on ollut liki myrskylukemissa ja kun mittarikin pysyttelee kympin tienoilla, aamulla hyvä ettei maa kuurassa.
Terassilla tupakoidessa petti hermot ja pakkasimme tavarat autoon. Päätimme kuitenkin koukata kylän kautta ostoksilla ja nauttimassa hampurilaiset, tietenkin ajoimme minun syntisellä dieselillä.
Ensi viikolla on tarkoitus muokata muutama turvepelto ja kylvää heinälle. Täytyyhän karjalle saada ensi kesänäkin syötävää.
Tilastojen mukaan heinäkuussa oli hellepäiviä alle keskiarvon ja hallaöitä ennätyksellisen paljon.
Niinpä jatkan elämääni rauhallisin mielin entiseen malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti