Olen levitellyt paalien täppeitä useampaan paikkaan jäniksille. Minä ajelin valmiiksi passipaikalle ja Minna pisti sukset alle ja metsään.
Hetimiten alkoi pölyyttää lunta ja räntää, joten yölliset jäljet alkoivat peittyä. Aada kyllä touhusi, mutta jäbät tuntuivat olevan hukkapiilossa.
Lopulta kuului kiljaisu ja lähdettiin. Valkoinen jänis vilisti sen verran kaukana, että tein vain kunniaa. Sitten lähdettiin huitelemaan.
Myöhän passitettiin, mutta jänis vain kierteli ryteiköissä. Vilu alkoi jo puistattaa, mutta Aada vain paineli perässä.
Parin tunnin jälkeen Minna lähti yrittämään Aadaa kiinni, vaan eipä malttanut tyttö luopua hyvästä jäljestä. Puhelimesta alkoi kuulua melkoista kiroilua ja koirakin sai satikutia.
Minnan oli pakko käydä lämmittelemässä kotona ja pistää silikoonia suksiin.
Neljän ja puolen tunnin jälkeen Aada lopulta antautui kiinni, mutta matka autolle oli melkoinen seikkailu. Aadan piti vielä tutkia kaikki jäljet ja kiertää kaikki risut väärältä puolen.
Kaikesta huolimatta oli Aadalta aivan uskomaton suoritus. Pitkä ajo, eikä juuri hukkia. Tulipahan reilut kaksi erää yhteen putkeen.
Ajava koira ja vuoden lyhkäisimmät päivät, onneksi käännytään kevättä kohti. Kyllä beagle omistajansa kunnossa pitää ;)
VastaaPoista