Eipä kyllä makoiltu tiistainakaan

  Maanantai-iltana päätimme viime tipassa ilmoittaa Aadan kauden kokeeseen. Tiistai oli sääennusteen mukaan ainoa inhimillinen päivä pakkasten suhteen.
  Aada on on aivan ihana sisäkoira.

  Tässä katson minä Kalpan ottelua ja Aada vahtii ruislastuja.
  Osaa kyllä ajaakin, yhden jopa ottanut kiinni. Minnan lukemattomat treenit ovat kantaneet hedelmää, ei voi enää jättää pihalle irti. Kaivaa jostain jäniksen ylös ja sitten mentiin.
  Kahdeksalta löysättiin Aada hakemaan. Vartissa alkoi ajo ja jatkui ja jatkui. Jäbä yritti kaikensa ja söherti samaa jälkeä.

  Hyvä hankikanto auttoi paljon. Aada veteli täyden erän!
 Kiinniottokin onnistui yli odotusten. Sitten toiselle erälle.
  Kaiken lisäksi Minna huomasi, että Aadalla oli alkanut juoksu yöllä. Luojan kiitos ei vaikuttanut. Pico esim. ei älynnyt juoksussa mitään, vaikka olisi sitonut jäniksen korvista kaulaan.
 Tämä oli Aadalle uusi tilanne, Aikaisemmin ei ole otettu ajosta kiinni ja viety hakemaan uutta. Täytyy syksyllä harjoitella lisää.
  Laajalti piti hakea, ennenkuin jäniksen oli lähdettävä. Tunnin päästä helpotti ainakin meitä.

  Toisella erällä vempulalla sama homma, eestaas samaa pientä rinkulaa. Sai Aada kuiteskin kertymään yli kahdeksankymmentä minuuttia, joten oli odotettavissa hyvä tulos.
  Illalla saatiin Erkiltä koepöytäkirja s-postiin, eikä kaukana ollut juhlatanssi. 

    Paras tulos mitä meidän koirat on koskaan ajaneet!!!

 
 
 

Maanantai ei mennyt maatessa

  Aamulla pyyhkäsin Kontiomäkeen ja siitä Arin autoon. Tarkoitus oli lopultakin kokeilla, miten Are (Riistakairan Harska) ajelisi jäniksiä. Ulkomailla Sotkamossa meni päivä venakkoa kuunnellessa..
  Tuomarikaverina oli Reijo.
  

  Tässä nuotion äärellä kuunnellaan ajoa toisella erällä. Otettiin evästä, mutta makkaraa ei paisteltu.
  Ensimmäinen erä meni putkeen ja Ari sai koiran heti erän lopussa tieltä kiinni.
  Toinen ajo alkoi aikamoisen pian ja kulki hyvin, kunnes

jänis päätti luikasta pilkeladon alle.

  Eihän Are malttanut odottaa Aria, vaan etsi uuden ajettavan. Pitkäkorva katteli semmoisen hatelikon, ettei sinne päässyt ryömimälläkään. Lopulta Sain Aren kiinni tieltä. 
  Kyllähän se mökötti, kun ajosta pannaan autoon.

  Hyvä päivä kaikkiaan ainakin lopputuloksen kannalta!

  Onnea vaan!


 

Aada

  Huomenna oli tarkoitus kokeilla Timan ajotaitoja, mutta aamulla oli juoksu alkanut.  Siinäpä se!
  Aamupäivällä pistettiin rehua välivarastoon ja Aada juoksenteli pihalla irti. Onneksi tutkapanta oli kaulassa.
  Yht'äkkiä hävisi Aada , joten känny käteen. Siellä mennä huiteli pellon takana metsässä. Meno näytti siltä, että yöjälki on edessä. Pitkä oli jälki, mutta sieltä vain lähti ajo.

  On lempo vieköön ärtsy koira. Olisipa vielä ensi viikolla keliä, niin voisi harkita Aadalle koetta.

  

Kuvia

  Aadan sisko Adelekin ajelee tosi hyvin ja kaatoja tuli alkuunsa heti kaksi.

  Kainuunmäessä käytiin päivä ajattamassa rusakoita ja jäniksiä. Ukkoja oli viisi ja koiria neljä. Tiet oli luistinratoja, joten maltti oli valttia.

  Hieman hankala oli passailla, kun ei päässyt seuraamaan koiria kuin korvakuulolla. Olihan siellä joskus mekkala, kun neljä koiraa soitti sinfoniaa yhtäaikaa.
  Saatiin kuiteskin kolme jänistä, minun eteen ei sattunut tällä kertaa yhtään.
  Metsässä oli hyvä liikkua jalan.

  Kotonakin alkaa paikoitellen näkyä heinikko lumen alta. Eipä minun muistissa ole tämmöistä helmikuuta ollut.

  Hankia tekaisi sen verran, että petopirulaisten on hyvä liikkua. Viime viikolla Minna yhytti ahman jäljet vaaran takana.

  Toissa yönä oli sitten susi hilpuillut hankia pitkin

sata metriä naapurin pihasta. Onneksi peto on ilmeisesti nuori ja liikkuu yksin. 
  Täytyy kuitenkin seurata tarkoin jälkiä.

Aadan ihmeellinen päivä

  Aamupäivällä lähdimme etsimään rusakoita lähimaastosta, mutta eivät olleet liikkuneet yön aikana.
  Siirryttiin sitten jänismaisemiin ja Aadahan haki. Yllättävän hyvin mennä pukersi lumessa. Löytyihän sieltä lopulta ajettava pitkän yöjäljen päästä.
  Eipä jänis lenkkiä tehnyt vaan veti suorilla. Tiellä pääsin väliin ja yritin Aadaa kiinni, mutta kiersi vain ja jatkoi menoa. ONNEKSI!
  Ensimmäisellä paluuperällä alkoi aivan ihmeellinen haukku liki paikallaan. Minä jo epäilemään, että mikä homman nimi.
  Varttitunnin jälkeen ajo jatkui ja pysähtyi jälleen kankaalle. Siinä tuli vähän ääntä ja Aada pyöri rinkiä.

  Lopulta Minna pääsi paikalle ja laittoi kuvan.

  Siellä Aada oli häntä vippasten ylpeänä näyttänyt, että täällähän tämä. 
  Minullehan se aukaisu jäi. Erittäin tarkoin tutkin sisäelimet, mutta ei niissä mitään vikaa ollut. Ainoastaan toisessa keuhkossa oli alaosassa arpikudosta. Luultavasti haavakko, kun samoilla seuduilla on ammuttu usean ukon toimesta jänistä.
  Taisi jäniksellä henki kulkea huonohkosti. Oli hyvä että saatiin, eikun Aada sai, sen pois.
  Ongelma on vain, kenen saalistilastoon merkitään jäbä, kun Aada ei ole seuran jäsen. 
  Näkyy Aadalla olevan luonnetta ottaa jänis hengiltä, eikä kuitenkaan piilottanut eikä syönyt, vaan antoi Minnalle.
  Hiphuraa ajurille!


 
 

Kotipizza ja OP Pohjola

  Joskus harvoin otamme pizzan kotiin, kun haluaisimme joskus hieman herkutella ja istua kotiin tullessa valmiille aterialle.
  Minun suosikki on pekonipizza. Pari viimeistä ovat olleet tosi suuria pettymyksiä. On iskenyt inflaatio näihinkin. Niissä on ollut muka pekonia (pienempiä kuin colt-sytkäri) siivuja yksi per viipale.
 Oikeaa pekonisiivuja ne eivät olleet vaan viipaleita valmiiksi kypsää puhdasta lihaa.
 Täytyy vielä kokeilla toinenkin eri paikassa, onko kaikissa jo sama pekonipula.
  Toinen pettymys tuli eilen. Minnan metsäsukset sauvoineen menivät sattuneessa vahingossa uusiksi. Laitoin uudet (337,90€) ja tietenkin hain korvausta kotivakuutuksesta. Päätös tuli kyllä nopeasti rapiat kaksi vuotta vanhoista suksista (18,95€). 
  Omavastuu 150€ ja ikävähennys kuulemma 25% per vuosi.
  Metsäsuksien ikä on vakuutuyhtiön mukaan vain neljä vuotta. Minulla on samanlaiset olleet yli kymmenen vuotta, eivätkä uudesta häpeä.
  Suoritimme inventaarion ja tulimme siihen tulokseen, että koti-irtaimisto vakuutusta on turha maksaa. Tällä hetkellä on vain Minnan kuukauden ikäinen puhelin, josta ehkä saisi jonkun euron korvauksen, mikäli sama ikävähennys koskee kaikkia vempaimia.

Savossa jälleen

  Kyllä kait sitä saa kohta muuttaa Kuopioon, kun iski ottelun katsominen jääkiekkohallissa suoraan päähän. 
  Eilen ajettiin taasen Jukan ja Mervin luo. Liput oli meille hankittu,

petit valmiina ja tuhkakuppikin mulle terassilla odottamassa.
  Ilta aloitettiin Amarillossa, missä nautittiin

Juuso Könösen ja Jesse Grahamin suunnittelema hampurilainen.       Olikin semmoinen ateria, ettei paremmasta väliä (tosin minun annoksesta piti poistaa sipuli). Ähky oli vielä aamullakin.

    Varatussa pöydässä oli yllätys, kun meidän kummipoika Konsta Sirkkunsa kanssa olivat odottamassa meitä.

    Suunta sitten OLVI AREENALLE.

  Tietenkin siskokset laittoivat kannustuasut päälle.

  Juuson 'siivellä'

olen päässyt yhä enemmän sisään peliin. Paljon utelen ja kyselen. Monesti saan sisäpiirin tietoakin kaikesta, mitä milloinkin hommataan. 
  Mekkala on kova heti lämmittelyn aikana.

   Peli kävi kuumana ja maaleja mätettiin urakalla.

  Niinhän siinä kävi, että lopulta Kalpa onnistui voittamaan ottelun 6-4. Mökä oli aivan mahoton Kalpan maalin jälkeen.

  Joka reissulta pitää tuoda jotain muistoksi matkalta. Tällä kertaa

  Kiitokset jälleen sinne Kuopioon!
  Ehkäpä vielä reissu, jos Kalpa menee pleijareihin?