Aadan ihmeellinen päivä

  Aamupäivällä lähdimme etsimään rusakoita lähimaastosta, mutta eivät olleet liikkuneet yön aikana.
  Siirryttiin sitten jänismaisemiin ja Aadahan haki. Yllättävän hyvin mennä pukersi lumessa. Löytyihän sieltä lopulta ajettava pitkän yöjäljen päästä.
  Eipä jänis lenkkiä tehnyt vaan veti suorilla. Tiellä pääsin väliin ja yritin Aadaa kiinni, mutta kiersi vain ja jatkoi menoa. ONNEKSI!
  Ensimmäisellä paluuperällä alkoi aivan ihmeellinen haukku liki paikallaan. Minä jo epäilemään, että mikä homman nimi.
  Varttitunnin jälkeen ajo jatkui ja pysähtyi jälleen kankaalle. Siinä tuli vähän ääntä ja Aada pyöri rinkiä.

  Lopulta Minna pääsi paikalle ja laittoi kuvan.

  Siellä Aada oli häntä vippasten ylpeänä näyttänyt, että täällähän tämä. 
  Minullehan se aukaisu jäi. Erittäin tarkoin tutkin sisäelimet, mutta ei niissä mitään vikaa ollut. Ainoastaan toisessa keuhkossa oli alaosassa arpikudosta. Luultavasti haavakko, kun samoilla seuduilla on ammuttu usean ukon toimesta jänistä.
  Taisi jäniksellä henki kulkea huonohkosti. Oli hyvä että saatiin, eikun Aada sai, sen pois.
  Ongelma on vain, kenen saalistilastoon merkitään jäbä, kun Aada ei ole seuran jäsen. 
  Näkyy Aadalla olevan luonnetta ottaa jänis hengiltä, eikä kuitenkaan piilottanut eikä syönyt, vaan antoi Minnalle.
  Hiphuraa ajurille!