Ei meillä ole vielä ollut tälläistä pentuetta. Aivan uskomatonta menoa. Ulos kun löysää, hajoavat kuin tuhka tuuleen. Ensin mielipaikkana oli rehuvaraston etu, missä oli tarjolla jänisten papanoita ja heinää natusteltavana.
Eilinen iltapäivä oli hermoja raastava. Aluksi pysyivät jotenkuten kontrollissa pihasaunalla, kun otin aurinkoa sen edustalla.
Sitten huomattiin grilli ja hyvä nahistelupaikka.
Pian alkoi kärhämöinti.
Daami kävi anomassa syliin pääsyä. Beaglella on lempeän vetoava katse, joten pakko oli ottaa lopuksi syliin.
Väliin haetaan rauhaa omasta yksiöstä. Hyvä tuumailla. mitäs tehtäis seuraavaksi.
Tima kävi vielä eilen imettämässä pentuja. Aivan uskomatonta. Ilmeisesti pennut saivat niin paljon energiaa, että mentiin vanhoihin paikkoihin ja löydettiin uusia. Yksi kiersi hankea pitkin Minnan rakentaman aidan ja meni heinän syöntiin.
Loput huomasivat, että halkoliiteriin pääsee oven alitse, eikä sieltä haluttu pois. Lattialla on kuormalavoja ilmanvaihdon takia ja sinnehän alle piti heti mennä tutkimaan. Olipahan melkoinen homma saada pennut kiinni. Osa pakeni hangelle, joten meni kyttäyskeikaksi. Yksitellen piti kantaa sisälle.
Ei enää auttanut muu kuin rakentaa pieni putka portaiden eteen.
Moni kysyy, miten raskitta luopua pennuista. Ainakin tämän vilkkaan pentueen kohdalla se on suuri helpotus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti