Pientä vastusta

   Aamulla tankkailin Jontikan valmiiksi pilkkeiden tekoon. 

  Vehkeet kasalle ja pyörimään. Ensimmäisen katkaisun jälkeen terä lensi huitsinnevadaan. Avainten hakuun ja terää asentamaan takaisin. Siinäpäs tulikin ongelma. Terä oli alkuperäinen ja satojen mottien jälkeen niin venynyt, ettei kiristysvara enää riittänyt.

  Puhelin kouraan ja uutta etsimään. Monien mittausten ja hampaiden laskennan jälkeen kirkolta löytyi luojan kiitos sopiva. Minnan kanssa uusi terä saatiin paikoilleen ja homma jatkui.

  Ensimmäinen katkaisu osoitti kuinka kulunut ja tylsä vanha terä oli. Työ maistui etten meinannut malttaa lopettaakaan. 

  Pilkkeitä tuli vauhdilla.

  Onneksi Minna tuli hakemaan saunaan vastan kanssa.

  Eiköhän tuo pikku kasa ole huomenna vielä pienempi. 

  Jospa saisi tällä viikolla savotan lopetettua ja voisi ensi viikolla keskittyä niittohommiin. Pellot on niitettävä kerran kesässä, vaikkei rehua korjaisikaan. Minä en enää heiniä palaa (toivottavasti).