Muisto

  Rakenteita purkaessa alta paljastuu aina joitain mielenkiintoisia muistoja. 

  Ruokintapöydän purun jäljiltä löytyi valusta sievät tassun jäljet. Täytyi tosissaan miettiä, mikä koira on silloin ollut pentuna.

   Pitkän pohdinnan ja kelailun jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että Niki on ollut silloin pentu.

  Niki oli Minnan koira ja meidän oma kasvatti. Niki oli myöskin meidän viimeinen suomenajokoira.

  Sairauden takia joudumme lopettamaan Nikin parhaassa iässä.

  Tällä hetkellä olemmekin vannoutuneita beaglen ihalijoita.

Bitti

  Keli oli tänä aamuna niin pehmoinen, että lähdimme Bitin kanssa metsään. Lumet olivat sulaneet lähes täysin ja vettä tihuutti taivaalta hiljalleen.

  Meinasin, että saahan ainakin laukata pitkästä aikaa. Tunnin haulla jänis kuitenkin löytyi. Lyhyen ajon jälkeen tuli tenkkapoo, jälki katosi. Lopulta Bitti tuli kyselemään, vieläkö sitä haetaan?  

  Aattelin, että jänis taisi löytää kannon kolon hakkuuaukolta. Lähdin tarkastamaan tilannetta, mutta en kerinnyt aivan hukkapaikalle, kun näin ison jäniksen lähtevän Bitin nokan edestä. Olipa ääntä ilmassa, kun Bitti ajoi näöltä. 

   Suunta oli heti vanhaan tuttuun viidakkoon. Siinä pyörivät puolistuntisen. Minna istui jo nuotiolla ja houkutteli makkaran paistoon. Ei oikein vielä nälättänyt, joten pyysin Minnaa menemään ja yskimään syheröön. Sehän auttoi ja jänis hilipasi nuotion läheltä kosteikolle. 

  Minnan video. Minä istuskelin vielä lähellä makuupaikkaa, kun huomasin jäniksen tulevan hiljaa lähelle. Istuskeli ja kuunteli, että missä se Bitti oikein luuhaa. 

  Olipa nykäissyt kunnon välin. Bitti oli vielä liki puolen kilometrin päässä. Ei siinä kuitenkaan kauan mennyt, kun tuli kaadolle.

  Bitti on siitä mukava, ettei retuuta saalista. Vahtii kyllä tarkasti, milloin saa herkkupalat. Oli sen verran innoissaan ensimmäisestä kaadosta, että meillä tuli pieni kärhämä suolista, en anna niitä koskaan koirille. 

  Olipahan mukava paikka, vaikka makkarat jäi paistamatta ja kahvit juomatta. 

  
  

  

  

Hirmuinen härdelli

  Eilen oli kansainvälinen Pässikoe Ristijärvellä. Koiria oli paljon ja maastoja tarvittiin joka puolelta. Meidänkin maasto oli kokeessa Minna opas- palkintotuomarina. Minä lupausin naapuriseuran alueelle samaan hommaan.

  Illalla sain hälytyksen tarkistamaan suden jälkiä viiden kilometrin päähän toisen seuran alueelle. Kyllähän siitä susi oli jolkotellut. Tavan mukaan ilmoitin havainnon Tassujärjestelmään.

  Siitäpä alkoi puhelinrumba, kun koirien omistajat eivät halunneetkaan tulla tänne. Meillä Minnan kanssa oli lupa laistaa aamun kokous ja odotella kotosella ryhmiä ja opastaa ne koemaastoihin.

  Nyt meidän oli pakko ajaa aamulla kuudeksi Ristijärvelle. Ilman meitä olisi joku koira joutunut jättämään kokeen. Eihän me voitu sellaista tehdä. Sapettihan se vähän.

  Aamulla koepaikalle sain viestin, että susi oli yön aikana suunnistanut Hakasuolle päin. Näytin viestin järjestäjille, koska Hakasuokin oli maastona.

  Kaikkiaan neljä maastoa jäi pois. Kaikki varamaastot piti ottaa käyttöön ja keksiä muutama uusikin.

  Lopulta päästiin matkaan. Minulle sattui beagle Säpinä, tuttu koira entuudestaan. Tuomarikaverina oli Aki Raahesta.

   Keli oli haastava, uutta lunta oli pyryttänyt paljon, eikä jäljen jälkeä missään. 

  Jänis löytyi lopulta yli kahden tunnin haulla. Erä sujui suhteellisen hyvin, vaikka koira ui pari kertaa purossa ja omistajakin kasteli ensimmäiset kenkänsä ojassa.

  Toiselle erälle jäi hakuaikaa reilu sata minuuttia. Hiljaista oli, eikä toista löytynyt. Meillä oli aikaa polttaa minun pilkekassi tyhjäksi, vain makkarat puuttuivat.

  Nuotio ehti hiipua, ennenkuin hakuaika loppuu. 

  Marja lähti hakemaan Säpinää taimikosta ja kasteli tietenkin toiset  kenkänsä ojassa. 

  Mukava ryhmä oli, eikä kortin täytössäkään tullut meillä tappelua.

  Säpinä sai kuitenkin tuloksen BEAJ 3.

  Kotona oltiin vasta kuuden maisssa illalla. Tulihan siinä päivään taasen pituutta, mutta muuten mukava päivä.

Näitä polkuja tallaan

kai viimeiseen asti, jos sä Aaduska pysyt mun jäljelläin ja Aadahan pysyi. 

  Lähdimme testaamaan maastoa Pässikoetta varten. Meidän maasto on koemaastona lauantaina. Hyvillä mielin Minna voi toimia opastuomarina, kun jäniksiä löytyy kyllä tarpeeksi.

  Ylösotto kesti kymmenen minuuttia ja sitten alkoi ralli. 

  Kolme tuntia kymmenen minuuttia pyöritti jänistä samassa vitelikossa. Haukkuaikaakin kertyi kaikkiaan yli kaksi- ja puolituntia, ennenkuin malttoi lopettaa. Kilometriäkin kertyi näppi yhdeksäntoista. 

  Siinä lumi- ja räntäsateessa kerittiin polttaa kassillinen pilkkeitä ja paistaa makkarat.

  Eikä Aada näyttänyt edes olevan kovin väsynyt. Hyvin kuitenkin tuli minun luo vanhalla konstilla ja autokyytikin kelpasi kotiin.    

Että sellainen päivä

   Hyvä kenraali, huono tulos.

  Eilen aamulla lähdin Bitin kanssa kohti Kajaania viiden aikaan. Sää näytti kotona hyvältä, mutta heti vaaran takana alkoi tulla lunta oikein uskosta. Koko matkan satoi, joten mieli painui alas kuin lehmän häntä. 

  Kokeessa oli vain viisi koiraa ja Bitti ainoa beagle. Maastoarvonnassa tuli kyllä hyvä maasto. Matkaa sinne oli yli viisikymmentä kilometriä, mikä on aivan tavallista kokeissa.

  Maastossa odotti opas ja olikin tosi aktiivinen ja mukavan puhelias. tiellä häämötti pari tassun jälkeä lumen alta, mutta muualla ei mitään. Vartissa peittyivät nämäkin, lunta satoi koko ajan.

  Hyvin Bitti jaksoi kyllä hakea ja pengata maastossa, mutta jänis ei vain suostunut lähtemään. Varmaan Bitti meni monta kertaa aivan vierestä, mutta on aivan liian jälkitarkka. Tällä kelillä ilmavainusta olisi iso hyöty.

  Hakumatkaa kertyi neljän tunnin aikana yli kolmetoista kilometriä. Olipahan hyvä ulkoilu, sen olisi voinut tehdä kyllä kotonakin. Tämmöistä on koehomma toisinaan. 

  Ei mittään murheita, vaan pystypäin uusiin koitoksiin.

Bitin pikku treeni

  Aamupäivä meni asioilla kirkolla, joten Bitille aiottu treeni jäi iltapäivään.

  Tietenkin alkoi tihuttaa vettä, kun sain Bitin autoon. Ei ollut oikein suuret odotukset. Lisäksi testailin tulevaa koemaastoa aivan uudessa paikassa. 

  Aattelin, että menköön jaloittelemaan hieman ennen tulevaa koetta. Heti löi nokan maahan ja paineli metsään. 

  Pitkä oli yöjälki, mutta sieltä vain kaivoi neljänkymmenen minuutin jälkeen jäniksen ylös.

  Kolmesti ehdin nähdä jäniksen tiellä puolen tunnin ajon aikana.

  Sitten ajattelin riittävän, kun koekin on lähellä.

  Pienen hukan aikana kutsuin Bittiä pois ja eiköstä vain, sieltä tuli sadan metrin päästä kyselemään, mikä sulla on hätänä.

  Oli autossa vähän pahalla päällä, kun piti leikki lopettaa lyhyeen. 

  Oli Bitiltä aivan loistava suoritus vesisateessa!

 

Aadan vuoro

oli tänä aamuna. Pukkasimme  Aadan metsään tuttuun paikkaan.

  Puoli tuntia meni ylösottoon melkomoisesta rääseiköstä.

  Jänis päätti vaihtaa heti maisemaa. Kilometri suoraan kohti toista tietä. Joku jänis (liekö ollut tämä) on tehnyt samoin aikaisemmin. Epäilin sen menevän tielle ja sieltä taloihin.

  Tällä kertaa ei tullutkaan tielle, vaan teki pikkulenkin ja päätti palata makuuksille samaa jälkeä.

  Hyvin Aada pysyi perässä, joskin hieman harvemmalla haukulla. Makuupaikan seutuvilla oli liki lumikeli. Jänis ei lähtenyt siitä mihinkään. Minna kävi siellä laulemassa mutta ilman tulosta.

   Piiri pieni pyöri jatkuvasti samoja jälkiä. Minäkin lähdin haahuilemaan ajoon. Näkyvyyttä oli reilu viisi metriä. Yht'äkkiä jänis tuli jalkoinen. Annoin vauhtia jänikselle haulikolla. mutta sama ralli vain jatkui ja jatkui...

  Aada oli jo ajanut täyden erän ja liki puoli tuntia yli. Minulle ei antautunut kiinni, kun ei ollut makkaraa mukana. Minna sai Aadan kuiteskin hyvin kiinni.

  Oli Aadan ensimmäinen satakaksikymppinen erä!
  

Timaa

 ei näytä vielä ikä painavan (liki 10v), kun irti päästetään, menee kuin raisu pentu. 

  Ensimmäinen jänis löytyi parinkymmenen minuutin haulla. Lähdössä nähtiin jänis tiellä, mutta sitten suunta oli kylälle talojen pihoihin. 

  Tima on onneksi helppo ottaa kiinni, joten naapurin pihasta koira autoon ja uutta etsimään.

  Siirryimme kilometrin verran uuteen paikkaan. Tima vähän katseli, että hakeekaa itse, kun en saa ajaa. Veri veti kuitenkin uuden perään. Puolen tunnin haulla oli kuitenkin uusi ajo päällä.

  Tempun teki tämäkin kussero. Samaan naapurin pihaan, joten eipä siinä auttanut muu kuin Tima autoon. 

  Aikaa oli kulunut niin vähän, että päätimme kokeilla, löytyisikö vielä kolmas. Siirryimme aivan uuteen paikkaan.

  

  Innokkaasti Tima lähti hakemaan. Aikansa etsi ja pyöri tien kahta puolen, mutta ei vaan hyppyä löytynyt. Minna tyrkkäsi Timan tieuralle metsään ja saatteli vähän matkaa.

  Päätimme lähteä kotiin, kun kilometrejäkin oli kertynyt Timalle kymmenkunta. Minna sanoi vain Timalle, että autolle mennään. Tima pyyhkäisi suoraan istumaan peräkontin eteen.

  Hyvä päivä kaikin puolin.

 

Bitti

  Tänään oli Bitin vuoro päästä kokeilemaan ajotaitojaan.

  Haku oli tosi vaikea ja pitkä. Kaksi ja puolituntia kului aikaa ennenkuin jänis löytyi.

  Ensin pyöri pienellä alalla. Neljä kertaa nähtiin jänis. Enimmillään Bitti oli vain minuutin perässä.

  Sitten jänis päätti, että nyt jätetään häntäkärpänen ja huitaisi kilometrin suoraan. Eipä vain auttanut, vaan Bitin ajo sujui mallikkaasti. 

  Jäbä päätti panna koiralta pään pyörälle. Vajaan viidenkymmenen metrin rinkiä kiersi ainakin viisi kertaa. Taisi itseäänkin huipata, kun väliin kierrettiin toiseen suuntaan, 

 

    Lopulta kyllästyi ja päätti palata makuupaikalle. 

  Tästä alkoi ja tähän päättyi.

  Ei Bitti olisi vielä lopettanut, mutta oli mittarissa jo kolmetoista kilometriä, joten otin Bitin autoon.

  Loppujen lopuksi oli hyvä treeni.

 

Kerhon koe

   Aamulla starttasimme apealla mielellä sakeaan lumituiskuun ennen puolta kuutta kohti Kontiomäkeä keskuspaikalle. Sää ei lupaillut hyvää koepäivälle.

  Arvonnassa Aadalle sattui Lietekylän maasto. Eka erä alkoi yli odotusten, haku kuusitoista minuuttia ja ralli päälle. Ilo loppui lyhyeen vain 47 minuuttia ja siinä se.

  Jäihän siinä toiselle haulle liki neljä tuntia. Mutta ei se ollut helppoa muillakaan koirille. Pitkä aika oli odottaa ajon lähtöä, mutta turhaan.  

  Koiria oli vain viisi ja odottimme Aada sijoituksen olevan häntäpäässä. Tuloksia alettiin purkaa peräpäästä. Syke nousi, kun ei vaan tullut Aadan nimeä.

  Kaikenlaista kommervärkkiä oli koirille maastossa sattunut.

  Ainoan tuloksen ajoi Säpinä BEAJ1. Muille nollia, mutta Aada oli lopulta toinen!

  Omistajan hymy oli leveä, vaikka tulos ei juuri naurattanut.

  Sijoitus kyllä tyydytti! Hyvä Aada!

  

Aadan kenraaliharjoitus

 kerhon koetta varten oli osin hyvä, mutta eteen sattui jalkava jänis. 

  Vaaran päältä Aada otti jäniksen ylös aika nopeasti. Pari pientä rinkulaa ja sitten myötämäki maistui.

  Hyvin penkasi pellot ja tien. Ettei treeni menisi liian pitkäksi, sain Aadan hyvin kutsuttua taimikosta pois. Haku oli vielä päällä ja koko kotimatkan autossa haukkui ja valitti minulle, miksi piti jo lopettaa.