Lopultakin ehdin Bitin kanssa metsään. Ensimmäinen paikka oli liki huti. Kiinnostavin paikka oli marjastajien nuotiopaikka. En tiedä, mitä siellä oli, mutta piti hakea pois. Ei uskonut kutsua eikä vislausta.
Siirryin eri paikkaan ja pellosta löytyi heti jälki. Rapiat kymmenen minuuttia ja ajo alkoi. Ei ollut kovin sujuvaa ajoa, kun jänis piti pitkän etumatkan. Ei mennyt kuin pikku pätkän kerrallaan ja lymyyn.
Bitillä ei vielä ole kunto raponen puolen vuoden jäkeen, mutta selvitteli hukat ja pukerti perässä. Tiehän oli tietenkin mieluisa jussille.
Katkonainen ajokin selvisi, kun näin pienen jäniksen tulevan takaisin makuupaikkaan.
Siitä se kehittyy ajokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti