Sunnuntaina lähdimme kokeilemaan , löytäisikö Bitti jänistä.
Ensimmäisessä paikassa ei onneksi ehditty löysätä koiraa hakemaan, sillä huomasin jämtin tulevan autolle. Lähdimme uuteen paikkaan, mutta hirvikoira tuli perässä. Pian tapasimme tutun koiran omistajan, joka otti koiransa autoon. Näin käy joskus. Sopusaisesti päätimme, minne kumpikin lähtee.
Uusi paikka eikä haku kestänyt kauan. Näkölähtö ja meteli oli mahoton. Sitten alkoi pyöritys, eikä Bitti eksynyt jäljiltä.
Kyllä meille sitten lepo kelpasi ennenkaikkea Bitille.
Ei kauan jaksanut poseerata kuvaan, vaan unta kaaliin.
Hyvin on toipunut Bitti rankasta ajosta. Yöt on nukkunut vielä meidän välissä pehmoisella sängyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti