Pelastusoperaatio

  Minulla on ollut jolla eräällä lammella kymmenkunta vuotta. Yhen tovin Osmangan kalakanta oli heikko, joten oli otettava suunta muualle. 

  Lammella tulikin kesien aikana käytyä lukematon määrä. Kalansaanti oli tosi varmaa, joskus syöntikalat sai viidessä minuutissa. Isoja ahveniakin asusteli siellä, suurin saamani painoi 1,2 kiloa. 

  Ensi alkuun jolla oli lukittuna, mutta kerran joku oli yrittänyt kalalle ja kun ei saanut lukkoa särettyä, oli airot katkonut ja syytänyt teljot lampeen. Päätin jättää lukon pois, mutta ei sekään ollut hyvä. Jolla oli jätetty lammelle tuuliajolle, liekö ollut samat henkilöt. Kaksi kertaa sitä etsittiin, ennenkuin kiikarilla löytyi, oli heinikossa upoksissa, vain viitisen senttiä reunaa näkyi. 

  Ei siinä auttanut muu kuin tuoda jolla kotiin korjattavaksi. Kyselin kyllä kalakavereitä apuun, mutta yksin se piti minun vetää autolle. Sitten piti haalata auton kattotelineille. Silloin olin vielä riskissä kunnossa. 

  Yksin sen vein takaisin, enkä kysellyt muita kalallekaan. Pari vierasta olen käyttänyt siellä, monesti olen ollut yksin ja nauttinut hiljaisuudesta tunteja. 

  Nyt on Osmangassa hyvä kalakanta, joten päätin hakea jolla kotiin ja rempata sen kuntoon. Pari vuotta oli jo käyttämättä. 

  Minna kanssa eilen lähdimme lammelle. Jolla oli suht hyvässä kunnossa, joten vetonarut kiinni ja matka  alkoi. Piti siinä muutamia kertoja henkeä vetää ja nauttia hieman evästä ja juomista. 

  Onneksi ei ollut liian kuuma, mutta hyvin tarkeni istua tauolla. 

  Vetomatka pitkin suota ja metsää oli noin puoli kilometriä. Loppu teki jo tiukka, mutta vasta kymmenen metriä ennen autoa menin ensimmäisen kerran turvalleni. Jolla peräkärryyn ja välipalan jälkeen kotiin. 

  Kotona ei jaksanut muuta kuin rojottaa sohvalla ja yrittää hoitaa kipeytyneitä paikkoja. 

  Tänään nostetaan jolla katon alle ja alan tutkia tarkemmin vaurioita.

      

Viikko vierähti

   Tuo aika tuntuu kuluvan aivan liian joutuin. Kuukausikalenterista seinällä saa kääntää lehteä kuin Aku Ankkaa lukiessa. 

  Torstaina Mika kävi plasmaleikkurilla katkomassa viimeiset parsirakenteet.

  Nyt on tilaa suunnitella, mitä tänne varastoidaan. Onhan siinä vielä paljon valuhommia. 

  Perjantaina käytiin hakemassa viimeiset verkot jään alta. Olihan siellä vielä syömähauki. 

  Väliin piti jännittää Kalpan ottelut, mutta yhteen jäi ja pelaajilla alkoi kesäloma. Surku homma. 

  Maanantaina aloitettiin ilmanpoistotötterön poisto navetan katolta. Eka päivänä saatiin katto ja ympäryspellit pois. 

  Sitten alkoi hermoja raastava lyhennys moottorisahalla. Olipas sinne lyöty nauloja ristiin rastiin ja vielä isoja. Terän viilasin varmaan liki kymmenen kertaa. Terästä oli ainakin puolet hampaista hävinneet. Loppuun piti ottaa käyttöön pistosaha pienen tilan takia. Onneksi on akkukäyttöinen, joten ei tarvinnut pelata roikkien kanssa. Tiistai menikin iltaan, ennen kuin saatiin kaikki pois. 

  Keskiviikkona saatiin reikä kattopeltiä vaille valmiiksi. Ei kun tutkimaan  vanhoja peltejä. Melkoiset neliöt niitä olikin, mutta kaikki väärällä profiililla. Puhelin kouraan ja soittorumba käyntiin. Paltamoon tulee pätkäpellit ensi viikolla. Vaalassa myyjä sanoi oikeaa peltiä löytyvän varastosta.  Kissan killit, olisi pitänyt tilata tehtaalta ja odotella herra ties kuinka kauan. 

  Pistettiin kuiteskin kaiken varalta vanha resu aukon peitoksi, eipähän ainakaan sateen sattuessa pääse vesi sisään. 

 

  

 

  

Eikun syömään

 kun Ahti on anteliaalla päällä. Kala liikku nyt hyvin ja käy pyydyksiin. Viimeksi tuli verkoista talven paras saalis koon ja painon suhteen. Haukea, lahnoja, kuha, ahven ja matikka. 

  Molemmille hyvät kalat ja koiratkin saavat lahnamuusia. 

  Tästä innostuneena kävimme eilen Minnan kanssa uittelemassa pilkkejä. Meidän mökkiranta ei ole koskaan antanut pilkillä juuri mitään. 

  

  Toivoimme muutamaa ahventa tai särkeä. Minulla oli tarkoitus kokeilla iskukoukkuja talvella. Suksella on nyt hyvä liikkua. Pinta on kova yöpakkasten jälkeen ja jäätäkin on riittävästi. 

  Paljon olen pyytänyt kesällä haukea iskukoukuilla, mutta aattelin kokeilla ensikertaa jään alta. Molemmat saimme yhden ahvenen, joten aloin viritellä koukkuja. Kolmas koukku jouti vielä varastoon.

  Oli siinä hieman miettimistä, mutta siellä nyt pari koukkua pyytää. 

  Lokitkin tulivat ihmettelemään meidän touhua ja tietenkin odottivat, jätetäänkö jäälle syömistä. 

  Taitaa kuiteskin syömäkalat olla verkkojen varassa.   

Järvellä, pihalla ja töllön ääressä

   Hyvin kestää jäät vielä käydä verkoilla. Rantaan on noussut hieman vettä. mutta selällä on kova jää pinnassa varsinkin yökylmäsen jälkeen. Eikä avantojakaan tarvi paljon hakata. 

  Pari kertaa on verkoissa ollut syömäkalat. Näyttäs hieman virkistyvän kalankin liike. 

  Lauantaina päästiin juuri jäälle, kun paikalle pyhkäisi kolme retkiluistelijaa. Poristiin siinä toveroinen ja kuulosti, että kiertelevät ympäri Suomea etsien hyviä jäitä.

  Loppuviikosta raikkasimme aika raskaasti sireenipehkoja. Viime kesänä jäi leikkuu väliin, joten poistimme paksut oksat. Eiköhän ne kannot ala työntää versoja alaoksista. Ei kannata antaa enää valtautua liian pitkäksi.

  Ilta menikin sitten seuratessa Kalpan ratkaisupeliä HIFK:ä vastaan. Olikin raastava jännitysnäytelmä. Jusehan se lopulta teki voittomaalin jatkoerässä. 

  Eilen illalla Ilves vei kotonaan voiton, mutta onhan Kalpa pudottanut Ilveksen jatkoista kahtena edellisenä vuonna. 

  Ei kahta ilman kolmatta. 

  TOIVOTTAVASTI!

Ifolor:täysi vitsi

  Sain serkkupojalta syksyllä synttärilahjaksi palapelin kuvasta Osmankajärveltä. Kuva on kalareissulta 17.7.2024 klo 10.00. 

  Valitettavasti tilasi palapelin Ifolorilta.

 

  Kuvaa oli muokattu. Kuva oli peilikuva ja sitä oli leikattu kolmelta sivulta. Lisäksi värit olivat päin prinkkalaa. 

  En tiedä, muokkasiko kuvaa tekoäly vai jonkun sormet. Oli miten oli, mutta oli törkeä temppu. 

  Palapelin valmisti saksalainen firma, joten siellä kuvaa tuskin oli muuteltu. 

  Palapelin laatikon kannessa on yleensä hyvä kuva, Mutta Ifolor nakkasi valmistajan laatikon roskiin ja laittoi palat omaan laatikkoonsa ja mukaan kämmenen kokoisen valokuvan. 

  Aloitin palapelin joulun jälkeen ja ensimmäiset viikot menivät sormi suussa. Kaivoin lopulta esiin alkuperäisen kuvan esiin ja huomasin muokkauksen. Asia alkoi selkityä.

  Harmaita hiuksia ehti silti tulla, ennenkuin palat alkoivat löytää paikkansa.  

  Kolme kuukautta meni päätä raapiessa. Meillä on tapana, että Minna käy panemassa viimeisen palan paikoilleen.

  Siinä se lopultakin odottaa kelmua päälle.

  Itse olen tilannut palapelit suoraan valmistajalta Saksasta ja ovat olleet hyviä.

  Jos haluatte kuvasta hyvän palapelin, unohtaa Ifolor!

Huolestuttavan aikaisin

 tuli kevät tänä vuonna. Olemattomat lumet sulivat vauhdilla ja pellot alkavat olla sulana. Loputkin lumet kova tuuli hävittää taivaan sineen.

  Omituinen talvi on takana. Ensin pitkä jakso kireää pakkasta sitten  kunnon lämpöaalto. 

  Onhan noita muitakin ihme talvia ollut. Olin Ruotsissa töissä seitsemänkummentäyksi ja telkkarissaa näyttivät, kun maaliskuussa catebillari aukaisi tietä Raappananmäkeen mahottoman lumimyrskyn jälkeen. 

  Löysin autotallin seinästä mielenkiintoiset muistiinpanot. 24.4.1990 on päästy karhitsemaan peltoraivio. 

  Toinen merkintä on 25.4.2011. Yksi pelto on saatu karhittua. 

  Kyllä tämä kevät lyö kaikki ennätykset. 

  Perimätieto kertoo 1800-luvulta, että toukoja kylvetty helmi-maaliskuussa ja sitten ankara takatalvi. Juhannuksena tiedon mukaan ajettu hevosella jäitä myöten Kajaaniin. On varmaan tapahtunut  nälkävuosina. Näin tarinat kertovat. 

  Mustarastaatkin ovat keikkuneet jo monta päivää lintulautojen alla. Ovat kuukausi-puolitoista aikaisessa.

  Nyt pitäisi alkaa jo kalankin liikkua, mutta taitavat nekin olla sekaisin. Toissa kerralla yksi hauki viimeksi ei mitään. Saapahan raitista ilmaa. Ans kattoo kauanko verkkoja pystyy vielä pitämään.

  Toivottavasti säästytään takatalvelta. 

  Siinä toivossa ettei takatalvea tule, otettiin vene pihalle. Tarkoitus on pestä se ja laitella valmiiksi vesille. Lauantaiksi lupaili lämmintä, joten sitten pesemään.

Pelastusoperaatio

  Meillä on ollut tänä talvena ongelmia kalastuksessa. Vanhalle paikalle virittelimme kolme kahden verkon jataa. Yksi jata alkoi jumittaa, eikä verkot lähteneet liikkumaan. Melkoisella työllä saimme lopulta verkot liikkeelle. Tulikin kunnon neljän metrin ranka. Äherryksen jälkeen irtosi mutapohjasta, eikä juurikaan onneksi verkko revennyt pilalle. 

  Muutama viikko meni hyvin, kunnes kolmisen viikkoa sitten jatan naruavannolla oli verkko päässyt nousemaan ja jäätynyt yläainasta kiinni. Jäätäkin on jo tuskalle asti, niinpä siunasimme verkot menetetyiksi. 

  Eikä siinä kaikki. Viikon päästä jäi toinenkin jata jumiin, nyt ilmeisesti ala-aina oli kiinni jossain, koska yläaina liikkui. Meinasimme pistää jo pillit pussiin ja todeta, että siihen loppuu talvikalastus. Harmitti niin vietävästi, koska paras pyyntikausi on jo nurkan takana. 

  Ilmeisesti alitajunta oli työskennellyt ongelman kimpussa, koska olin ehkä keksinyt ratkaisun. 

  Eilen päätimme kokeilla ideaani.

  Saatiin vielä Jyrkin poika Ilari kolmanneksi hommaan. Malvahan touhuaa aina meidän kanssa jäällä. 

  

  Kairalla reikä metrin verran naruavannosta ja siitä ongittiin verkko ylös. Kun ala-aina saatiin käteen, puukolla verkko poikki ja uittonaru kiinni. Hyvin onnisti ja verkosta löytyi niin eläviä kuin kuolleita kaloja. Verkot pesuun ja uudet tilalle. Kylläpä meinasi vetää suupieltä ylöspäin. 

  Sama operaatio toiselle jatalle. Onnisti aivan yhtä hyvin. Kaikki verkot tuotiin pesuun onnen huumassa. Verkot eivät lyhentynee kuin metrin verran, joten vähällä päästiin.

  Rannassa totesimme, että konstit ei lopu, kun jaksaa asioita puntaroida. 

  Eipä loppunut vielä talvikalastus. Viikon päästä uudestaan jäälle.

  

Voihan pirkule

   Lunta on hiljalleen kertynyt liki päivittäin. Lumi on puuterilunta, eikä ole paljon ollut suvikeliä. Tuulettomia päiviä on ollut, joten parvekkeelle niin tasolle kuin kaiteellekkin on hiljalleen kertynyt paljon. 

  Melkoinen lumiaita on jo kaiteella. 

  Pihaa olen linkoillut silloin kun huvittaa. Perjantaina lähdin käymään mökillä, kun on tarkoitus käydä verkoilla. Tietä olen lingonnut useita vuosikymmeniä, eikä ole ollut ongelmia. 

  Nyt löytyi kuitenkin jostain kivi ja lingosta akseli poikki. Onneksi olin liikkeellä aamupäivällä ja sain Mikan kiinni. Mika lupasi korjata akselin, niinpä lähdin köröttelemään pajalle. 

  Linko on taasen kunnossa kiitos Mikan. Eipä ole tarvinnut palata Mikalta myrrystuulella koskaan.

Volvosta

oli akku sipannut täysin, ei ottanut virtaa vastaan. 

  Ensimmäiset pari tuntia meni kiroillessa ja miettiessä, mitä pitää purkaa, että saa akun pois. Oli kyllä akulle keksitty paikka. 

  Seuraavana päivänä pääsin perille purettavista osista, mutta pakkasen takia purku jäi kolmanteen päivään. 

  Saatiinhan akku lopulta pois. Lämpimässä oli sulamessa muutaman päivän, mutta ei enää latautunut. 

  En lähtenyt hakemaan uutta asiakseen Kajaanista, kun Mitsu pelasi hyvin. 

  Toissa päivänä saatiin uusi akku paikoilleen ja tyytyväisenä hyrähti Volvo käyntiin. 

  Eilen käytiin Jyrkin kanssa kanssa verkoilla, mutta tällä hetkellä näköjään tyhjän saapi pyytämättäkin. Kaksi pientä lahnaa. 

  Kyllähän kalojen liike pitäisi vilkastua ensi kuussa. 

    

Pakkasta pitelee

😨 

   Turhan pitkään on tuo pakkasjakso kestänyt. Alkavat koneetkin temppuilla kylmässä. 

  Aamulla oli kirkolle lähtö, mutta Volvosta oli akku purkautunut. Onneksi Minnan Mitsu hörähti nätisti käymään. 

  Vaikka asteet eivät ole älyttömiä, niin koneet kylmettyvät joka paikasta. 

  Lähemmä noitumaan ja latailemaan akkuja. Eiköhän tästä päivästä selvitä pienillä synneillä.

  Tiistaina käytiin verkoilla, eikä jäälläkään hiki tullut. Onneksi Minna lähti mukaan lämmittämään mökkiä. Välillä käytiin sulattelemassa itseämme ja vehkeitä. Tuli sieltä komea hauki ja pieni lahna.

  Siitäkin reissusta selvittiin hyvillä kamppeilla ja välillä lämpimässä mökissä tauolla. 

Joutilaalla aina jotakin

   Ajan kuluksi on keksitty jotain tekemistä. Jokin aika sitten kovilla pakkasilla oli Pakkasherra livahtanut koiratarhaan ja jäädyttänyt vesiputken. 

  Päätimme tehdä sinne tuplaoven. 

  Minna on paklannut, hionut ja maalannut oven. Saimme sen melkoisen ahräyksen jälkeen paikoilleen. 

  Vielä pitäisi ulko-ovikin korjailla. Olin sitä lumilingolla hieman murjonut. Joutuu käyttämään verstaalla ja korjaamaan vauriot. 

  Innoissamme olemme tehneet pihasaunaan kans tuplaoven, vaikka siellä putket ovat pysynyt sulana. Ovi odottaa vielä loppusilauksia. 

  Verkoilla on viime päivityksen jälkeen käyty kolmesti. Ahti on ollut reilulla päällä. Ekana tuli pari haukea. Toisella kertaa hauki, kuha ja yli puolikiloinen ahven, taisi olla joku pikku lahnakin. 

  Tänään oli suurin saalis: kaks haukea, iso matikan möllerö ja kahdeksan lahnaa. Pari lahnaakin olivat syötävän kokoisia, mutta keitettiin kaikki koirille. 

  Koirat rakastavat kypsää kalaa nappuloiden seassa. Verstaalla keitellään ja koirat penkaavat joka paikan, missä kalat ovat. 

 Tuoksu on vastustamaton.

Pitkästä aikaa

päästiin koiran kanssa metsään. Oli nollakeli, mutta hieman huoletti , mitä välihanki tekee koiran jaloille. 

  Bitille panta kaulaan ja suunta nuotiopaikalle. Hieman siinä Bitti kierteli nuotion ympärillä ihmetellen meidän touhua. Kyllästyi lopulta meihin ja erkani hakemaan. 

  Puolen tunnin kuluttua alkoi kuulua haukkua ja sieltähän jänis oli liikkeellä. Nuotiolle tuli Jyrkikin mielessä jänispaisti. 

  Liikkeellä olikin 'Aadan' jänis, joten tiesin, mihin mennään. Eihän me keritty passiin, jänis oli jo mennyt. 

  Sitten jäniksellä tutut kuviot. Lumi hidasti jo Bitin menoa, mutta perässä puurti innolla pitkästä aikaa. Jänis piti sen verran etumatkaa, että aina oltiin hieman myöhässä. 

   Puolentoista tunnin ajon jälkeen aloin jo kutsua Bittiä pois, mutta ei välittänyt kutsumisesta mitään, ajo jatkui. Eipä auttanut muu kuin hakea Minna nuotiolta apuun. 

  Pari kertaa ehti Minna kutsua, kun Bitti lopetti ajon ja tuli autolle. Hieman oli hanki syönyt karvaa jaloista, mutta ei pahaa vahinkoa tullut. Intoa oli vielä haitalle asti. Kotonakin oli vielä levoton ja moitti meitä ukkoja hitaudesta, kun saalista ei saatu.

  Jännäksi on mennyt, kun Minna saa paremmin Bitin kutsumalla pois. Minusta ei kaikistellen välitä mitään.

  Tosin minä saan Aadan pois paremmin kuin Minna, joten nyt tulevaisuudessa kokeissa kuljetamme toistemme koiria. 

Soutaa ja huopaa

   Tulipa tämmöinen veneilytermi mieleen, kun olen seurannut näitä keskusteluja Suomen ilmastopoliitiikasta ja ennen kaikkea luontopaneelia. 

  Ensin hiilipäästöt saadaan kuriin suomen metsillä. Metsät ovat iso päästöjä sitova. Metsillä kompensoidaan kaupunkien, asutustaajamien, liikenteen ym. päästöjä. 

  Koko ajan luontopaneeli on halunnut mennä metsän omistajien kukkarolle ja vähentää hakkuita ja lisätä suojeltuja metsiä. Minun järkeen ei mahdu, miten hiilinielu toimii hakkaamattomissa metsissä, lahoavat puut eivät mielestäni sido hiiltä. 

  Pusikoituvat metsät eivät anna anna tilaa uusille puille ja kaikki puut ovat poissa teollisuuden käytössä. Suomi elää yhäkin metsillä.

  Sitten laskentakaavaa muutettiin ja metsät olivatkin yht'äkkiä hiilipäästölähteitä ja ilmeisesti kaupungit nieluja. 

  Voi pyhä sylvi tätä touhua.

  Kansan nauraessa oli laskentakaavaa jälleen uusittava ja metsät palautettiin hiilinieluiksi. Tosin luontopaneeli vaatii hakkuiden pienentämistä kymmenellä prosentilla. Olisipa mielenkiintoista tietää, paljonko paneelin henkilöt omistavat metsiä ja paljonko ovat omiaan suojelleet. 

  Odotan mielenkiinnolla , mikä on seuraava vaihe tässä täysin järettömässä touhussa.  

  

Tuoretta pöytään

   Tälle päivälle oli luvassa aika hyvä sääennustus verkoilla käyntiin, vaikka hieman puuskaista tuulta luvattiin.

  Jäällä ei tuullut onneksi olemassakaan, yksi lyhyt puuskan poikanen, mutta ei tarvinnut edes viritellä suojapressua. 

  Ahti oli jälleen ollut hyvällä tuulella. Saaliina oli hauki ja kunnon matikan mötkäle.

  Tällä kertaa molemmat kelpasi Jyrkille, aikoi tarjota madetta äidilleen soppatarpeiksi. 

  Meillä on vielä puolet kuhasta syömättä ja taitaa löytyä haukifilekin pakkasesta. 

  Aivan sopiva saalis tällä kertaa. Liikaa ei haluta pyytää, vaikka ottajia kyllä olisi. Olemme kotitarvekalastajia. Jos alkaa tulla liikaa, vetäsimme jatan tilalle narun. 

  Rospuuttoajaksi tosin yritämme varautua ja pistää tuoretta lähikalaa pakkaseen.

Pakkasherra

 on kiusannut meitä jo pitkän ajan ja oli vielä tänäänkin kaverina verkolla. Lisäksi puhalteli aikamoinen puhuri idän suunnalta. Vedimme heti pressun tuulensuojaksi, joten avannolla oli suht' hyvä tilanne. Huomiseksi lupasi jälleen kiristyvää keliä, eikä tuulikaan laannu. Niinpä päätimme uskaltaa jäälle menoa.

 Ei siellä juurikaan hiki tullut, mutta saatiin verkot vaihdettua ja kalat pois. Huomenna olisi jo saalis joutanut koirille.

  Ei tuo saalis parraasta päästä ollut, mutta kala kummallekin. Jyrki otti hauen ja meille jäi kuha syötäväksi.

  Ihan komeat fileet tuli, siinä on pari ateriaa meille. Muutama hullu kuha sieltä löytyy talven aikana, useampikin kelpaisi. 

  Toivottavasti pakkaset hellittää pyhän ajaksi, mihin suunnittelimme seuraavaa käyntiä.

  

RAUHALLISTA JOULUNAIKAA!

   Vuosi on jälleen vierähtänyt ja onneksi me täällä Suomessa olemme vielä saaneet elää rauhassa.

  

  Kynttilät tuovat valoa ja tunnelmaa pimeyden keskelle.

  Tontut vahtivat joskus näkösälläkin, olemme kilttejä joulun jälkeenkin. 

  Kiitokset kuluneesta vuodesta ystäville, kavereille, tutuille ja tuntemattomille.

  Kiitos teille, jotka olette jaksaneet seurata sepustuksiani blogissa. Väliin on ollut taukojakin erinäisistä syistä, joskus ei ole ollut minun mielestä jutunjuurta.

  Jäniksille kaadettiin Jyrkin kanssa iso haapa ja lisäksi olen levitellyt suolattuja pihanurmia eri paikkoihin. Muutama suolakivikin on tolpan nokassa parissa paikassa.

  Koirat saivat jouluna isot possun korvat.

  Itse nautittiin monipuolinen ja erittäin maukas jouluateria,kinkulla tietenkin, saunan jälkeen.
 Toivotaan ensi vuodesta tätäkin vuotta parempaa! 

Lumiukkona jäälle pompin vaan

   Tiistaina käytiin ensi kerran katsomassa verkot. Minnakin lähti ulkoilemaan. Jään päällä oli aikalailla vettä ja Minna joutui vaihtamaan mökistä kumpparit jalkaan. 

  Parissa verkossa ei ollut mitään, joten uitimme kaksi lisää. 

  

  Jää on hyvää ja puutini meni hurjaa vauhtia kaksi verkon mittaa. Nyt on tosi helppo uittaa verkot jään alle. 

   Muutama päivä on ollut kirpakkaa pakkasta ja jäällä oli hyvä liikkua. Pakkasta oli yli kymmenen ja tuuli sen verran vilhakka, että päätimme pukeutua kostamuslaisiin.

 

  Railoja oli ilmaantunut paljon ja jää paukkui koko ajan. Jään jyminä on hyvä merkki, sillä se panee kalat liikkeelle. 

  Emmekä pettyneet, vanhat tiedot pitivät paikkansa. 

  Löytyi Jyrkille hyvä hauki ja meille mojova ahven. Syötiin tosi makoisa lounas. 

  Viikonloppuna katsotaan, tarviiko vielä uittaa pari verkkoa lisää. Vuosi vaihtuu ja yleensä tammi-helmikuu on hiljaista aikaa. Valmiin jatan tilalle on helppo vetää naru, jos kalaa alkaa tulla liikaa. 

Aadan ajo

   Viikko sitten Aada lähti pihasta pannan kanssa puimalan taa. Lunta oli yöllä tullut ja maasto oli täysin jäljetön. 

  Vajaan tunnin jälkeen Aada vain kaivoi jänön makuupaikan esille. Ei ollut tarkoitus ampua, vaan katsottiin, kauanko jänis pysyy liikkeellä. 

  Pari tuntia Aada sitä pyöritteli. Oli vanha konkari ja se on ollut ajossa ennenkin. 

  On onneksi ainakin tämä vekkuli säästynyt ilveksien hampaista, vaikka niitä pyörii jatkuvasti näillä alueilla. 

  Tiistaina pistettiin putinin ohjus jään alle ja laitettiin pari verkkoa pyytämään. Haveena olisi saada jouluhauki kummallekkin. 

  Toivottavasti kala on liikkeellä. Jäätilanne on heikko ja naskalit on kaulassa ja edellä menevällä naru kädessä kaiken varalta.

  Jos jää kestää, pistämme viikonloppuna pari verkkoa lisää.

Ulkoilua

  Itsenäisyyspäivänä vietimme tunteroisen nuotiolla. Testasimme hieman korjattua nuotiopaikkaa. Reilu viikko sitten leikkasin tynnyristä kehän nuotiolle. Pysyy pilkkeet paremmin paikoillaan. Perjantaina sahasin yhden pölkyn pätkiksi. Pinta oli aika laho ja märkä, mutta sydänpuussa tuoksui vanha kunnon tervas. 

  Samalla kokeilimme, saammeko paistettua makkarat kelopilkkeilla. Hyvin paistui ja maistui.

  

  Tima pääsi jaloittelemaan pitkästä aikaa. Lunta oli sadellut ja tuuli vielä puhalteli jälkiä umpeen. 

  Hyvin Tima kyllä haki, mutta ei 'onneksi' ehtinyt saada ajoa. Sen verran kävi itätuuli, että meille alkoi tulla vilu. 

  Onneksi Timan saa pois kutsumalla. Saipahan kuitenkin hieman jaloitella.

Pico

oli minun ensimmäinen beagleni. Picosta tuli samalla kennelimme kantaemä. 

  Lähtöisin Pico oli Huuhkajan Kennelistä Kajaanista. 

   Muistan vielä, kun käytiin ensi kertaa katsomassa pentuja. Ovelta näin pennut ja heti pisti silmään yksi. Lantion yli kulki valkoinen juova. Sanoin Hannulle, että tuo vetoketju on minun. 

  Onneksi pentu oli narttu, eikä valintaa tarvinnut koskaan katua. 

  Ensimmäinen ajo oli alle nelikuisena. Pellolla oli jänis syömässäja haukku alkoi. Sitten tuli tenkkapoo, mutta Minna nosti Picon ison ojan yli metsään. Siellä ajo jatkui kuitenkin vielä vajaan sata metriä.

  Ensimmäinen syksy meni lyhyillä ajoilla ja seuraavana teki hankaluutta ylösotto. 

  Sitten natsasi kaikki. Eipä tarvinnut lähteä metsään turhaan.

  Näyttelyssä huomautettiin pitkästä rungosta, mutta metsässä siitä oli vain etua. Ajokokeet menivät erittäin hyvin, kuusi koetta ja KVA. Pico ei ajanut koskaan mitään huippuja, mutta oli uskomattoman varma. Parhaan tuloksen (yli 80p) ajoi jumalattomassa syysmyrskyssä, vettä tuli vaakasuoraan ja puut olivat kaksinkerroin. 

  Yhtenä vuonna Pico oli Suomen paras periyttäjä jälkeläisarvostelun perusteella. 

   Seinällä onkin Picon saama kultainen Wilhelm Schaumen palkinto.

  Vanhoista kuvista löytyi yksi kuva Picosta, josta teetin palapelin ja se saa kunniapaikan seinällä.

  Sanotaan, että miehellä on elinaikanaan vain yksi huippukoira, mutta minulle on niitä sattunut useita: suomenajokoira, jämptiä pari ja venakko.

  Nykyiset koirat polveutuvat kaikki picosta, nykyisin niitä on kolme.

Bitti kuntoutuu

   Eilinen päivä oli tosi mainio. Bitti alkaa toipua kunnolla leikkauksesta. 

  Ensimmäinen haku oli tutun pellon ympäristö. Tiellä oli heikosti erottuvat jäljet. Näytti, ettei Bitti saa tieltä hyppyä selville, joten lähdin kaveriksi.

  Ei mulle kallistanut korvaakaan, vaan touhusi omiaan. Päätin, että siitä vaan hae, kun apu ei kelpaa. 

  En ehtinyt tupakkaan tuohuta tulta, kun ajo alkoi. 

  En tiedä, oliko rusakko vai valkoinen, kun yhden lenkin jälkeen veti suoraan kylän talojen pihoille. 

  Puoli tuntia ehti ajaa. Onneksi sain Bitin kiinni. Päivässä oli vielä valoisaa aikaa, joten veimme Bitin uudelle haulle. Pitkähkö haku, mutta into riitti. Liikkeelle oli täysin valkoisen jäniksen lähdettävä.

  Loppusalla meinasi jo tulla pimeys, kun ei saatu Bittiä lopettamaan ajoa. Puolitoista tuntia paino menemään, eikä yhtään reikää koko aikana. 

    Toveroinen kuunneltiin ajoa nuotiolla makkaraa paistaen ja teetä juoden (ja lukien). 

  Melkosittain hämärän kuhjassa pääsin lopulta jäniksen ja Bitin väliin. Sain onneksi pannasta kiinni. Sitten alkoi kunnon taistelu. Hihna oli kuin viulun kieli ja Bitiltä tuli ääntä niin, että olisi pitänyt olla kuulosuojaimet. 

  Onneksi Minna oli lähellä ja pääsi hätiin. Kotimatka meni vielä Bitin protestoidessa kuuluvasti.

Pari päivää

 oltiin tällä viikolla koirien kanssa metsässä. 

  Tiistaina oli huono keli Bitille. Aamusta oli satanut räntää ja asteet plussalla. Yhdet lumen peittävät jäljet Bitti löysi, mutta sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta jänistä ei löytynyt.

  Hirvetkin siinä pyörivät haitolla.

  Eilen oli Aadan vuoro yrittää. Jälki löytyi ja sitten mentiin. Sen verran oli pakkasta ja älytön tuuli, että teimme isot tulet ja seurasimme ajoa pääosin nuotion ääressä. 

  Ei kauan pystynyt olemaan tuulessa, kun yritimme nähdä ajettavan, vaan näkemättä jäi. Taisi olla niin paljon Aadaa edellä. 

  Mukava pari tuntinen kuitenkin nuotiolla tuulen suojassa.

Viime sunnuntaina

 loppui Bitin sairasloma ja saatiin lopultakin ottaa pönttö pois päästä. 

  Tiistaina lähdettiin sitten kokeilemaan, vieläkö muistaa jäniksen ajon. Hyvin oli vielä rutiinit tallella. Vartissa ajo alkoi, eikä toista tunnin ajossa ollut katkoja. 

  Tielle tuli pikku hukka, joten päätin ottaa Bitin pois. Takana oli kuitenkin parin viikon tauko. Varovasti täytyy aloittaa jälleen kunnon kohotus. 

  Koko kotimatkan esitti vastalauseita; ei, ei vielä lopeteta. 

  Päivännäköä oli vielä niin paljon, että vaihdoimme pannan Aadalle. Haku oli pitempi, mutta jänis löytyi. Toista tuntia pyöri ajo kuuluvilla. Sitten Aada tuli kysäsemään minulta, vieläkö jatketaan. Lähdettiin kotiin, ettei tartte pimiässä pyydystää koiraa kiinni.

Luusouvi

   Tässä jonkin aikaa sitten kysäisin meidän hirviporukalta, olisiko saatavilla yhtään luuta koirille. Eipä sieltä herunu yhtään palasta. 

  Ilmeisesti porukan omat hirvikoirat tarvitsevat kaikki. 

  Nooh! 

  Onneksi on hyviä tuttuja ja kavereita, joista yksi oli joutunut lopettamaan oman koiransa. Soitti meille ja sanoi pakastimessa oli luita, joille ei tällä hetkellä ole käyttöä. Kelpaako? 

  Tottamaar meille kelpasi. Lisäksi toi kolme jätesäkillistä luita. 

  Keskiviikkona oli meillä melkoiset pilkkomistalkoot. 

 

  Niitä sahatessa menikin sitten pitkä tovi. Luita riitti pakkaseen kunnolla. Sahaankin piti vaihtaa välillä uusi terä.

  Lisääkin on vielä luvassa, jos sopii koirien pakastimeen. Vielä ehkä säkillisen saa sinne tungettua.

  Kiitokset Jarmolle!

Mahtava päivä

   Tälle syksylle pääsimme ensimmäisen kerran Salokylälle Arin kanssa. Tällä kertaa ajokkina venakko Pate. 

  Kelin piti olla hyvä, mutta jo menomatkalla alkoi sataa vettä. Päivän mittaankin tuli kunnon sadekuuroja. 

  Jälki ei oikein haissut, mutta Patehan pisti pupun liikkeelle. Tarkoitus oli yrittää kotiin viemistä. Ensi ringillä erehtyi ajettava Jyrkin eteen ja....

  Koira hakemaan uutta. Siinä välissä Ari löysi kunnon tervaskannon ja kutsui kuvalla makkaran paistoon. 

  Tottamaar kutsu tehosi ja pian oli makkara mustumassa nuotiossa. 

  Taisi meidän reissu alkaa liian hyvin, kun toinen Paten ylösottama painui suoraan aitan alle. 

  Ei auttanut muu kuin siirtyä uuteen paikkaan. Pate hakemaan ja me tuohaamaan tulta märkiin tervaksiin. Minulla oli mukana onneksi kuivia koivuklapeja mukana, joten syttyihän se nuotio lopulta. 

  Ajo lähti ja me Jyrkin kanssa passailemaan. Jyrki näki jäniksen, mutta se oli kaukana ammuttavaksi. 

  Sittenpä jänis muisti, että pellon reunassa oli mahtava kiviroveikko, joten sinne kivien koloihin piiloon. Siinäpä se. 

  Vielä oli päivää jäljellä, siispä Pate hakemaan neljättä. Patehan pelasi eilen kuin unelma ja neljäs lähti. 

  Tälläkin oli hyvässä muistissa, missä ne piilopaikat ovat. Minä sille annoin vauhtia haulikolla, vaan ei ollut sihti kohillaan. 

  Siinehän sekin hävisi pilkelavojen alle. Ajon aikana tuli semmoinen vesikuuro, että päätimme lopettaa, eikä Patekaan suuresti lyönyt hanttiin. 

  Oli pitkästä aikaa Salolla erittäin hauska ja antoisa päivä. 

  Kiitokset Arille ja eritoten Patelle!

Leikkauksia

  Torstai ei ollut paras päivä minulle ja Bitille.

  Minun piti pyyhältää hammaslääkärin päivystykseen Kajaaniin, kun aikoja ei ollut Paltamossa eikä Ristijärvellä. 

  Ikenessä oli pieni ongelma, joka vaati pienen operaation. 

  Bitille oli taasen varattu aika Kajaaniin pienen patin poistoon. Minnan kontolle jäi Bitin käyttö ja minä eri kyydillä KAKS:in päivystykseen. 

  Kotona olin minä ensin ehkä varttia aikaisemmin. Perässä tuli hämmentyneen näköinen Bitti pönttö päässä. Melkoista opettelua  vaati liikkuminen ja hyppääminen sänkyyn. 

  Lopulta me potilaat asetuimme sohvalle vetäisemään pienet tirsat. 

  Onneksi minulle ei määrätty kauluria reiluksi viikoksi.

  Eilen huomattiin, että Bitti hoksasi ruveta särkemään kauluria ahtaissa paikoissa. Teippaamalla saatiin vielä kasaan.

  

Bitin huippuajo

  Sunnuntaina  lähdimme kokeilemaan , löytäisikö Bitti jänistä. 

  Ensimmäisessä paikassa ei onneksi ehditty löysätä koiraa hakemaan, sillä huomasin jämtin tulevan autolle. Lähdimme uuteen paikkaan, mutta hirvikoira tuli perässä. Pian tapasimme tutun koiran omistajan, joka otti koiransa autoon. Näin käy joskus. Sopusaisesti päätimme, minne kumpikin lähtee. 

  Uusi paikka eikä haku kestänyt kauan.  Näkölähtö ja meteli oli mahoton. Sitten alkoi pyöritys, eikä Bitti eksynyt jäljiltä. 

  Koko ajo kesti kaksi tuntia ja vartin, ennenkuin Minna sai Bitin kiinni. Koko aikana tuli erään vain yksi viiden minuutin reikä. 

  Kyllä meille sitten lepo kelpasi ennenkaikkea Bitille. 

  Ei kauan jaksanut poseerata kuvaan, vaan unta kaaliin. 

  Hyvin on toipunut Bitti rankasta ajosta. Yöt on nukkunut vielä meidän välissä pehmoisella sängyllä.  

Bunkkerijänis

   Eilen aamulla Aada autoon ja vaaran päälle hirvimiesten sekaan. Aika pian alkoi hirvikoiran haukku ja sehän kiinnosti Aadaa. Onneksi palasi takaisin seurattuaan haukkua puolisen kilometriä. 

  Sitten alkoi normaali haku. Aada ei pyöri jaloissa. En käsitä, mikä sen veti bunkkerin aidan sisään. 

  Oisko menomatkalla tullut lämmitylaitteen kautta jotain hajua autoon. Ei kauan nokka tuhissut, kun ajo alkoi. Portin ali pääsee koirakin hyvin. Pari lenkkiä jänis teki metsässä ja päätti sitten palata aidan sisään. 

  Jänis päätti puikaista portin ali uudelle lenkille, mutta minä olin oikeassa paikassa. 

  Tämä olikin syksyn ensimmäinen. Tähän asti olemme vain treenanneet koiria, mutta nyt olisi tarkoitus ampua jokaiselle koiralle ainakin yksi. 

  Ensimmäinen ajo oli sen verran lyhyt, että löysäsimme Aadan toiselle haulle. 

  Ilmeisesti koirat alkavat muistaa, missä treenikaveri makoilee. Haku kesti vain kolme minuttia. Samat vanhat kuviot tehtiin ja mekin ennätimme paistella makkarat. 

  Oli aivan hyvänkokoinen pitkäkorva, kun meni pellon yli, mutta yllävän paljon oli vielä ruskeaa. 

  Toivottavasti pysyy pitkään hengissä. Itse en sitä ammu.