Hätäteurastukseen pulttipyssi, panoksia mukaan
Menossa on tosi inha kuukausi. Kajaanissaa on joutunut käymään jo kolmesti ja ainakin pari kertaa on vielä edessä. Ottaa kupoliin tuo ajelu ja varsinkin kun erehtyy noihin marketteihin.
Läheppä hakemaan jotain tavaraa, pitäis olla sähköpotkulauta ja kartta ennenkuin ehkä löydät etsimäsi.
Hermoja lepuuttaneeksi selailin läppäriä ja sattui kohdalle jo unohtunut logomme.
Minulla oli taksi lehmien lisäksi. Yhdessä vaiheessa pitkään oli suoramyyntiä ja aamiaismajoitusta. Minnan leipomukset tekivät kauppansa etenkin juustoleivät, joita tilattiin Helsinkiin asti.
Lisäksi tehtiin kotivoita, jota kauimmaksi meni merten taa irlantilaisten mukana.
Vuosien kuluessa navettaa laajennettiin ja kasvatettiin peltopinta-alaa. Sitten oli pakko lopettaa sivubisnekset samoin taksi, aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt.
Sitten työ ja ikä alkoi painaa, joten päätimme luopua lehmistä. Viimeinen maito lähti 3.7.2018.
Alkoi navetan muokkaus hiehojen kasvatukseen. Olihan siinäkin melkoinen homma. Syötiin kyllä pitkä tovi kunnon lihaa. Lihaa oli myynnissä pitkään myös Paltamon K-kaupassa.
Viimmeiset hiehot lähtivät huhtikuussa viime vuonna.
Sitten vielä yksi remontti navetassa, josta on ollutkin jo kuvia ja juttuja blogissa. Tämä remontti on vielä kesken, mutta nyt ei enää ole kiirettä.
Viime kesä oli ensimmäinen vapaa aika, joka kyllä vietettiin tosi eläkeläisten malliin.
Toivottavasti saamme pitkään nauttia terveenä joutenolosta.
Eilen oli taasen verkkopäivä. Alkaa tuo kalanliike hiljentyä. Sen verran tuli, että jakamalla kumpikin sai aterian.
Tänään piti lähteä käymään Kajaanissa. Onneksi ei tarvinnut koko päivää siellä värkkäillä. Nämä kaupunkipäivät ovat minulle kunnon tervan juontia.
Pääkäynnin lisäksi etsin uusia verkkoja jään alle, mutta heikko tarjonta on kaupoissa. Yhden verkon (viimeinen hyllyssä) löysin. Olihan siellä hyllytolkulla halpoja verkkoja, mutta niiden kanssa menee hermot jäällä.
Uuuden kun yrittää pistää pyytämään, ala-aina on solmussa. Toista kertaa niitä et saa uitettua veteen.
Täytyy nyt alkaa etsiminen netistä. Luulisi niitä olevan tarjoilla joissakin kaupoissa. Viimeinen mahdollisuus on tietenkin valmistaja.
Päivisin käyn aina muutaman tunnin järjestelemassa tavaroita järjestykseen uudessa verstaassa. Pari päivää meni lajitellessa erilaisia pikkutavaroita. Minna käy välillä auttamassa, kun hommaan tarvitaan lisää käsiä.
Rasioista meinasi jo tulla puutetta, mutta onneksi Minnan varastoista löytyi jos minkä kokoista törppöä.
Yhdelle hyllylle laitoin kaikki ruuvit lajiteltuna, joskin niitä putkahtelee edelleen lisää eri paikoista.
Vielä on monta hyllyä tyhjänä. Työkalujen paikkoja pitää mietiskellä.
Uskomattoman paljon tavaraa on kertynyt neljänkymmenen vuoden aikana. Kaikkia niitä on jossain vaiheessa tarvittu.
Nyt oisi haaveena saada kaikki järjestykseen ja ennenkaikkea yhteen paikkaan näkösälle.
Eilinen päivä ei ollut parraasta päästä. Lunta oli kertynyt aikalailla pihalle ja tie mökillekin oli tarkoitus aukaista. Pakkasta oli rapiat kaksviis ja tuulikin sopi just Jontikkaan. Startti pani vain laiskasti vou, vou ja vähän päästä ei mitään. Boosteriakaan en saanut pelittämään.
Ei siinä auttanut muu kuin pistää laturi akkuun ja odotella tätä aamua. Aamulla hörähti niin komeasti pyörimään. Pihan linkous ensin ja sitten ajelin mökille aukomaan tietä.
Jyrki tuli sitten autolla tavaroiden kanssa perässä.
Pakkanen oli lauhtunut, eikä tuulta ollut nimeksikään. Ei tarvinnut edes suojapressuja viritellä avannolle.
Tällä kertaa verkoissa oli mukavat hauet molemmille.
Ensimmäinen uuden vuoden aattoilta ilman eläimiä navetassa. Oli hienoa käydä jo iltapäivällä saunassa pesemässä vuoden pölyt pois.
Me emme satsaa raketteihin. Ulkona palaa pari roihua joskus jätkänkynttilät.
Vuosikausia illalla olemme syöneet vakiaterian. Siihen kuuluu italian salaatti, keitetyt nakit ja lasiin kuohuvaa (tosin vain limunaatia).
En kyllä nähnyt kylällä yhtään raketin räiskettä. Hiljenee meidänkin pieni kylämme.
Jos on hiljaista maalla, hiljaista on ollut jään allakin. Pariin kertaan verkoissa on ollut vain pieni lahna ja viimeksi yksi matikka. Näistä puoliin hiljenee kalan liike. Monena vuonna olemme pistäneet narut verkkojen tilalle. Pyyntiä on jatkettu normaalisti maaliskuulla.
Lunta meillä on vain näön vuoksi, mutta onneksi ei ole ollut kovia pakkasiakaan.
Kylläpä tämä työkalujen ja tarvikkeiden järjestely vaatii mietiskelyä ja sunnitelma muuttuu jatkuvalla syötöllä.
Reikälevyt ovat nyt paikoillaan ja osa tarvikkeista koukuissa. Työkalujakin osa on seinällä.
Viime pyhän kahtapuolen kävimme Jyrkin kanssa verkoilla, saisimmeko perinteiset jouluhauet jään alta.
Perjantaina oli minun vuoro saada hauki jouluksi. Aattoaamuna kokeilimme, vieläkö hauki liikkunut, että saisi Jyrkikin lähikalaa joulupöytään.
Olihan sinne pari kipaletta sotkeutunut, joten molemme saimme tarvittavan.
Keskitalvella kalan tulo hiljenee merkittävästi, joten pitänee muutama file pakastaa pahimpaan tuskaan, jos niitä vielä tulee.
Muutamia viikkoja sitten kävin Minnan kanssa viemässä jäniksille kolme nuolukiveä. Kyllähän niitä käyvät hirvetkin jyrsimässä. Heti oli nuolukiven lähelle ilmaantuneet hirven jäljet, ei vielä ollut käynyt kivellä asti.
Tänään puhdistin ensin pihalta lumet pois. Aika paljon säpäkämmin käy puhdistus, kun ei enää tarvitse ajatella isojen autojen kulkua. Lumen tuloa ei tarvi enää niin tarkkaan seurata ainakaan maitoauton suhteen.
Minna kuivatteli kesällä pihanurmet talvea varten jäniksille. Tänään sitten joka joulun tradition mukaan kävin viemässä heiniä eri paikkoihin.
Pian oppivat jyrsimään kiven keppiä, kun suola valuu.
Rauhallista joulua kaikille ystäville, tutuille ja blogini lukijoille!
käytiin eilen verkoilla. Liki viikon lionneet verkot oli pakko käydä tarkastamassa, vaikka sää ei ollut parhaasta päästä.
Ennusteet eivät lupailleet ainakaan parempaa, joten hyökkäsimme ärjänteeseen. Pakkasta oli yllin kyllin ja lumi lenti vaakasuoraan. Tuuli oli sen verran tuima, että ei puhettakaan seisomisesta päin tuulta.
Meillä ei ollut vielä tolppia pystyssä, että olisimme saaneet viritettyä pressuja tuulensuojaksi avannolle.
Ensimmäisessä jatassa oli hauki ja pieni lahna. Uusien verkkojen lasku tökkäsi heti tuulenpuuskaan. Pyöräytti verkon sellaiseen solmuun, että oli pakko tuoda lämpimään setvittäväksi.
Toisesta jatasta otettiin vain pari kalaa irti ja vetäistiin entiset verkot pyytämään. Pistettiin kuitenkin tolpat jäätymään kiinni, joten seuraavalla kerralla saadaan ainakin tuulensuoja. Ei pakkanen niinkään haittaa, mutta tuuli tekee hommasta viheliäistä.
Tämä reissu jää sinne muistojen joukkoon ei kovin hauskana, vaikka saimmekin molemmat tuoretta lähikalaa.
Onneksi kalastuskin on meille vapaaehtoinen harrastus.
tuli aika säpäkästi. Lunta ei ole meillä nimeksikään, ruoho pilkottaa kuuran alta.
Tänään ei paljon tee mieli ulkoilla. Koiratkin känkkäävät kolmella jalalla, vuoron perään pitävät jonkun jalan ylhäällä.
Pakkasta aamusta lähtien
Nämä ensimmäiset kylmät tuntuvat pahemmilta kuin oikeastaan ovatkaan.
Pakkohan näihin on tottua. Mieluummin linkoilen lumia, kuin olen ulkosalla turkishaalareissa.
Aamusta aloitettiin Jyrkin kanssa päivän harrastukset järvellä. Verkot ehtivät liota vain pari vuorokautta, mutta minä en huomenna olisi päässyt.
Saaliin jaksoi hyvin kantaa rantaan, pari pientä lättykalaa, jotka menivät minkille/supille syötiksi. Toista kiloisen lahnan otti naapuri mielellään uunikalaksi.
Toivotaan parempaa saalista ensi kerralla.
Kotona pari kuppia kuumaa kahvia ja sitten lähdimme Minnan kanssa riistanhoitohommiin. Yksi nuolukivi ja heiniä vanhaan paikkaan. Entinen kivi veteli jo viimeistään. Jänikset eivät kuluta niin nopeasti kiveä kuin hirvet, mutta kyllä kantokin oli kuorittu puhtaaksi. Meinattiin vielä kaataa siihen tuore haapa. Entinen oli kuorittu oksia myöten paljaaksi.
Vielä perustettiin uusi kolmas paikka jäniksille. Sinnekin vietiin nuolukivi koivun tynkään ja heiniä ympärille runsaasti. Toivottavasti löytävät paikan ja makupalat.
Yksi paikka ei tunnu oikein kelpaavan. Ilmeisesti pellolla on parempaa ruokaa tarjolla, joten kivi täytynee siirtää ensi kesänä perustettavalle uudelle riistapellolle.
Pitää käydä tarkastamassa paikat jonkun ajan päästä.
Sen verran flunssa on helpottanut, että tänään uskalsin lähteä Jyrkin kanssa uittamaan verkkoja jään alle.
Eilen tosin piti etsiä putinin ohjusta
Jäätäkin oli 5-15 sm, keskemmällä oli turvalliset viisi senttiä. Jään alapinta oli sileä ja lunta vain paikoin.
Ei meillä kauan nokka tuhissut, kun verkot saatiin pyyntiin.
Nyt vain odotellaan, onko Ahti anteliaalla päällä.
Syyskuulta lähtien oli suunniteltu käydä katsomassa Kuopiossa Kalpa-Ilves ottelu viides joulukuuta.
Mervi hommasi meille liput, mutta, mutta....
Minulla tietenkin alkoi lentsu tiistai-iltana. Siihen jäi minun reissuni. Onneksi Minna pysyi terveenä ja lähti junaan. Siellä olikin melkoinen sukukokous katsomassa ottelua.
Olisi ollut kiva tavata kaikki tutut ja päästä porisemaan naamakkain.
Minun oli tyytyminen töllöttää ottelu yksin kotona. Minna pääsi kuitenkin nauttimaan paikan päälle.
Tämmöistä elämä on, ei flunssaakaan voi itse siirtää. Se tulee silloin kun tulee.
Rakenteita purkaessa alta paljastuu aina joitain mielenkiintoisia muistoja.
Ruokintapöydän purun jäljiltä löytyi valusta sievät tassun jäljet. Täytyi tosissaan miettiä, mikä koira on silloin ollut pentuna.
Pitkän pohdinnan ja kelailun jälkeen, tulimme siihen tulokseen, että Niki on ollut silloin pentu.
Sairauden takia joudumme lopettamaan Nikin parhaassa iässä.
Tällä hetkellä olemmekin vannoutuneita beaglen ihalijoita.
Eilen oli kansainvälinen Pässikoe Ristijärvellä. Koiria oli paljon ja maastoja tarvittiin joka puolelta. Meidänkin maasto oli kokeessa Minna opas- palkintotuomarina. Minä lupausin naapuriseuran alueelle samaan hommaan.
Illalla sain hälytyksen tarkistamaan suden jälkiä viiden kilometrin päähän toisen seuran alueelle. Kyllähän siitä susi oli jolkotellut. Tavan mukaan ilmoitin havainnon Tassujärjestelmään.
Siitäpä alkoi puhelinrumba, kun koirien omistajat eivät halunneetkaan tulla tänne. Meillä Minnan kanssa oli lupa laistaa aamun kokous ja odotella kotosella ryhmiä ja opastaa ne koemaastoihin.
Nyt meidän oli pakko ajaa aamulla kuudeksi Ristijärvelle. Ilman meitä olisi joku koira joutunut jättämään kokeen. Eihän me voitu sellaista tehdä. Sapettihan se vähän.
Aamulla koepaikalle sain viestin, että susi oli yön aikana suunnistanut Hakasuolle päin. Näytin viestin järjestäjille, koska Hakasuokin oli maastona.
Kaikkiaan neljä maastoa jäi pois. Kaikki varamaastot piti ottaa käyttöön ja keksiä muutama uusikin.
Lopulta päästiin matkaan. Minulle sattui beagle Säpinä, tuttu koira entuudestaan. Tuomarikaverina oli Aki Raahesta.
Jänis löytyi lopulta yli kahden tunnin haulla. Erä sujui suhteellisen hyvin, vaikka koira ui pari kertaa purossa ja omistajakin kasteli ensimmäiset kenkänsä ojassa.
Toiselle erälle jäi hakuaikaa reilu sata minuuttia. Hiljaista oli, eikä toista löytynyt. Meillä oli aikaa polttaa minun pilkekassi tyhjäksi, vain makkarat puuttuivat.
Mukava ryhmä oli, eikä kortin täytössäkään tullut meillä tappelua.
Säpinä sai kuitenkin tuloksen BEAJ 3.
Kotona oltiin vasta kuuden maisssa illalla. Tulihan siinä päivään taasen pituutta, mutta muuten mukava päivä.
kai viimeiseen asti, jos sä Aaduska pysyt mun jäljelläin ja Aadahan pysyi.
Lähdimme testaamaan maastoa Pässikoetta varten. Meidän maasto on koemaastona lauantaina. Hyvillä mielin Minna voi toimia opastuomarina, kun jäniksiä löytyy kyllä tarpeeksi.
Ylösotto kesti kymmenen minuuttia ja sitten alkoi ralli.
Eikä Aada näyttänyt edes olevan kovin väsynyt. Hyvin kuitenkin tuli minun luo vanhalla konstilla ja autokyytikin kelpasi kotiin.
Hyvä kenraali, huono tulos.
Eilen aamulla lähdin Bitin kanssa kohti Kajaania viiden aikaan. Sää näytti kotona hyvältä, mutta heti vaaran takana alkoi tulla lunta oikein uskosta. Koko matkan satoi, joten mieli painui alas kuin lehmän häntä.
Kokeessa oli vain viisi koiraa ja Bitti ainoa beagle. Maastoarvonnassa tuli kyllä hyvä maasto. Matkaa sinne oli yli viisikymmentä kilometriä, mikä on aivan tavallista kokeissa.
Maastossa odotti opas ja olikin tosi aktiivinen ja mukavan puhelias. tiellä häämötti pari tassun jälkeä lumen alta, mutta muualla ei mitään. Vartissa peittyivät nämäkin, lunta satoi koko ajan.
Hyvin Bitti jaksoi kyllä hakea ja pengata maastossa, mutta jänis ei vain suostunut lähtemään. Varmaan Bitti meni monta kertaa aivan vierestä, mutta on aivan liian jälkitarkka. Tällä kelillä ilmavainusta olisi iso hyöty.
Hakumatkaa kertyi neljän tunnin aikana yli kolmetoista kilometriä. Olipahan hyvä ulkoilu, sen olisi voinut tehdä kyllä kotonakin. Tämmöistä on koehomma toisinaan.
Ei mittään murheita, vaan pystypäin uusiin koitoksiin.
Aamupäivä meni asioilla kirkolla, joten Bitille aiottu treeni jäi iltapäivään.
Tietenkin alkoi tihuttaa vettä, kun sain Bitin autoon. Ei ollut oikein suuret odotukset. Lisäksi testailin tulevaa koemaastoa aivan uudessa paikassa.
Aattelin, että menköön jaloittelemaan hieman ennen tulevaa koetta. Heti löi nokan maahan ja paineli metsään.
Pitkä oli yöjälki, mutta sieltä vain kaivoi neljänkymmenen minuutin jälkeen jäniksen ylös.
Sitten ajattelin riittävän, kun koekin on lähellä.
Pienen hukan aikana kutsuin Bittiä pois ja eiköstä vain, sieltä tuli sadan metrin päästä kyselemään, mikä sulla on hätänä.
Oli autossa vähän pahalla päällä, kun piti leikki lopettaa lyhyeen.
Oli Bitiltä aivan loistava suoritus vesisateessa!
oli tänä aamuna. Pukkasimme Aadan metsään tuttuun paikkaan.
Puoli tuntia meni ylösottoon melkomoisesta rääseiköstä.
Hyvin Aada pysyi perässä, joskin hieman harvemmalla haukulla. Makuupaikan seutuvilla oli liki lumikeli. Jänis ei lähtenyt siitä mihinkään. Minna kävi siellä laulemassa mutta ilman tulosta.
Aada oli jo ajanut täyden erän ja liki puoli tuntia yli. Minulle ei antautunut kiinni, kun ei ollut makkaraa mukana. Minna sai Aadan kuiteskin hyvin kiinni.
Oli Aadan ensimmäinen satakaksikymppinen erä!
ei näytä vielä ikä painavan (liki 10v), kun irti päästetään, menee kuin raisu pentu.
Ensimmäinen jänis löytyi parinkymmenen minuutin haulla. Lähdössä nähtiin jänis tiellä, mutta sitten suunta oli kylälle talojen pihoihin.
Siirryimme kilometrin verran uuteen paikkaan. Tima vähän katseli, että hakeekaa itse, kun en saa ajaa. Veri veti kuitenkin uuden perään. Puolen tunnin haulla oli kuitenkin uusi ajo päällä.
Aikaa oli kulunut niin vähän, että päätimme kokeilla, löytyisikö vielä kolmas. Siirryimme aivan uuteen paikkaan.
Innokkaasti Tima lähti hakemaan. Aikansa etsi ja pyöri tien kahta puolen, mutta ei vaan hyppyä löytynyt. Minna tyrkkäsi Timan tieuralle metsään ja saatteli vähän matkaa.
Päätimme lähteä kotiin, kun kilometrejäkin oli kertynyt Timalle kymmenkunta. Minna sanoi vain Timalle, että autolle mennään. Tima pyyhkäisi suoraan istumaan peräkontin eteen.
Hyvä päivä kaikin puolin.
Tänään oli Bitin vuoro päästä kokeilemaan ajotaitojaan.
Haku oli tosi vaikea ja pitkä. Kaksi ja puolituntia kului aikaa ennenkuin jänis löytyi.
Sitten jänis päätti, että nyt jätetään häntäkärpänen ja huitaisi kilometrin suoraan. Eipä vain auttanut, vaan Bitin ajo sujui mallikkaasti.
Jäbä päätti panna koiralta pään pyörälle. Vajaan viidenkymmenen metrin rinkiä kiersi ainakin viisi kertaa. Taisi itseäänkin huipata, kun väliin kierrettiin toiseen suuntaan,
Tästä alkoi ja tähän päättyi.
Aamulla starttasimme apealla mielellä sakeaan lumituiskuun ennen puolta kuutta kohti Kontiomäkeä keskuspaikalle. Sää ei lupaillut hyvää koepäivälle.
Arvonnassa Aadalle sattui Lietekylän maasto. Eka erä alkoi yli odotusten, haku kuusitoista minuuttia ja ralli päälle. Ilo loppui lyhyeen vain 47 minuuttia ja siinä se.
Kaikenlaista kommervärkkiä oli koirille maastossa sattunut.
Ainoan tuloksen ajoi Säpinä BEAJ1. Muille nollia, mutta Aada oli lopulta toinen!
Sijoitus kyllä tyydytti! Hyvä Aada!
kerhon koetta varten oli osin hyvä, mutta eteen sattui jalkava jänis.
Vaaran päältä Aada otti jäniksen ylös aika nopeasti. Pari pientä rinkulaa ja sitten myötämäki maistui.
Eilen saatiin lopulta ovi valmiiksi huoneeseen navetalla. Tulihan sille painoa, kun pantiin levytys molemmin puolin ja tyröksia väliin.
Jaksettiin kuitenkin kahdessa hyvin liikutella. Yläreunaan ruuvattiin rullakiinnikkeet ja eikun kokeilemaan.
Piti vielä käyttää alhaalla, kun kiinnikkeitä piti siirtää puoli senttiä. Muutoin ovi olisi ikävästi hangannut seinää liikkuessaan.
Sitten pelitti.
Kylmällä puolella riittä kyllä tekemistä talven aikana. Parsilaitteiden purkua ja lantakourujen valua.
alkaa olla sääennusteissa. Joka vuosi se tulee joskus aiemmin joskus myöhemmin.
Tämä syksy onkin ollut harvinaisen lämmin ja lumeton. Lauantaina käytiin vielä uistelemassa mukavassa syyssäässä. Kalaakin tuli sen verran kuin haluttiin. Pitkin kesää on saatu tuoretta pöytää, eikä ole tarvinnut turvautua euron uistimeen kirkolla.
Pakkasta lupailee ensi viikolle, joten tänään kävimme hakemassa veneen katon alle talveksi.
Minna siivoili sillä aikaa pihaa ja kanteli tavaroita talteen.
On kyllä ollut mieleenpainuva kesä vapaana eläimistä. Olemme nauttineet vapaudesta tehdä, mitä halutaan. Pistää vaikka sauna tulille keskellä päivää.
Aamulla haimme Jyrkin kanssa pari yötä lionneet verkot järvestä. Saaliina oli yksi lahnan läpyskä ja pari pientä kuollutta assua.
Sen jälkeen lähdin Bitin kanssa etsimään jäniksiä. Olisipa edes
Bitti tuli sitten kyselemään, jatketaanko jossain muualla. Päätin lähteä kotiin. Tuuli oli mahoton, joten yölliset hajut olivat häipyneet.
Ei noita jäniksiäkään ole kyllä liikaa. Yhtään en ole raskinut vielä ampua, vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin.
Lyhyestä virsi kaunis. Timan kanssa kävin eilen Ristijärvellä Beagle-24 kokeissa.
Arvonnassa maastoksi sattui Paljakka. Kuinkahan mones kerta oli sama maasto. Aikaisemminkaan ei ole siellä onnistanut ja sama oli tälläkin kerralla.
Sitkeästi ja pirun hyvin Tima jaksoi hakea,
Ei merkannut missään selvästi jälkeä. Kova tuuli haittasi ilmeisesti hajujen löytymistä.
Kokeessa oli seitsemän koiraa ja Timan lisäksi kaksi muutakin haki tyhjät.
Tämmöistä on koehomma. Joskus onnistaa, useimmiten ei.
