Eilinen päivä oli tosi mainio. Bitti alkaa toipua kunnolla leikkauksesta.
Ensimmäinen haku oli tutun pellon ympäristö. Tiellä oli heikosti erottuvat jäljet. Näytti, ettei Bitti saa tieltä hyppyä selville, joten lähdin kaveriksi.
Ei mulle kallistanut korvaakaan, vaan touhusi omiaan. Päätin, että siitä vaan hae, kun apu ei kelpaa.
En ehtinyt tupakkaan tuohuta tulta, kun ajo alkoi.
En tiedä, oliko rusakko vai valkoinen, kun yhden lenkin jälkeen veti suoraan kylän talojen pihoille.
Puoli tuntia ehti ajaa. Onneksi sain Bitin kiinni. Päivässä oli vielä valoisaa aikaa, joten veimme Bitin uudelle haulle. Pitkähkö haku, mutta into riitti. Liikkeelle oli täysin valkoisen jäniksen lähdettävä.
Loppusalla meinasi jo tulla pimeys, kun ei saatu Bittiä lopettamaan ajoa. Puolitoista tuntia paino menemään, eikä yhtään reikää koko aikana.
Toveroinen kuunneltiin ajoa nuotilla makkaraa paistaen ja teetä juoden (ja lukien).
Melkosittain hämärän kuhjassa pääsin lopulta jäniksen ja Bitin väliin. Sain onneksi pannasta kiinni. Sitten alkoi kunnon taistelu. Hihna oli kuin viulun kieli ja Bitiltä tuli ääntä niin, että olisi pitänyt olla kuulosuojaimet.
Onneksi Minna oli lähellä ja pääsi hätiin. Kotimatka meni vielä Bitin protestoidessa kuuluvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti