Valvontaa

  Eilen aamulla pakkasin vanhan läppärin ja aataminaikuisen nettikameran kassiin, ja ajelin kaiman luo Tyrnävälle. Oli tarkoitus rakentaa valvontasydeemi navettaan. Tuliaiseksi vein tuoretta Osmangan haukea ja muutaman Raappananmäen jäniksen. Koko perhe tykkää lähi/luomukalasta ja -lihasta.
  Poikimiset juoksuttaa Minnaa useampana yönä navetassa, edessä on useita vasikointeja ennen kesää. Onhan se mukavampi sängyssä aukaista vain toinen silmä ja katsoa tilanne.
  Pekka kävi heti käsiksi koneeseen ja iltapäivällä alkoi systeemi toimia. Minä siinä pyörittelin peukaloita ja katselin haavi auki ohjelmointia. Kyllähän välillä leikin tyttöjen kanssa, että kaimalla olisi joku rääpy ''työntekoon''.
  Hupaisati päivä kului ja iltamassa ajelin jo kotiin.
  Tänä aamuna rupesin virittelemään vehkeitä kotona. Onneksi oli ohjeet paperilla nappi napilta. Ei enää pysy harvassa päässä vaiheet yön yli. Puolessa tunnissa alkoivat lehmät näkyä pirtissä.
  On se tuo kaima vaan ihme jeppe. Viepä sille pahvilaatikko ja vanha radion romu, niin varmaan sillä kohta pääsee vaikka nettiin.

Wartti

  Tänään tuli Mitzin pentu katselemaan jäniksiä meidän seudulta, kun Kestilä on kuuleman mukaan tyhjä. Haku on vielä pentumaista, aika läheltä haki. Warttia kutsutaan kotona Oulussa Vikoksi. Kävin sitten hakemassa Pico-mummon apuun. Jouni koetti tyrkätä Vikoa ajoon mukaan, mutta ei oikein näin ensi tapaamisella kunnolla onnistanut. Kyllä Viko haukkui jonkin verran, mutta varmuutta ei saatu mitä. Keli oli hankala, jänis meni kuin ilmassa jälkiä jättämättä. Pico sitä pyöritteli pari tuntia. Jäbä oli puoli tuntia koiraa edellä. Taimikossa oli lunta vielä polveen asti. Otettiin lopulta Pico kiinni, kun piti vielä ehtiä verkoille valoisan aikana.

Jään alta saalis olikin parempi kuin metsästä. Kuvasta puuttuu vielä pieni lahna.

Köpis

  Melkoinen sadeaamu oli tänään, vettä tuli vaakasuoraan ja tuulimittarikin huiteli lähellä viittätoista metriä sekunnissa. Eipä oikein huvittanut lähteä rämpimään myräkkään.
  Navetassakin oli odotettavissa poikiminen. Tarjan nimikkolehmä Aurora oli ollut koko aamun levoton. Aamupalan jälkeen köllähdimme ettonelle Minnan kanssa. Puolen päivän aikoihin lähdin katsomaan tilannetta ja siellähän se vasikka pötkötti lattialla. Kumma kun lehmistä suurin osa haluaa poikia itsekseen. Heti kun navetasta lähdetään, niin sitten pieraistaan vasikka ulos. Meillehän tämä on tosin suuri helpotus, niin kauan kuin ei poikimisessa ole ongelmia.
   Lehmävasikka on kuulemma tanskalaisen sonnin jälkeläinen, joten nimeksi tuli KÖPIS.

  Hyvin Aurora nuoli Köpiksen kuivaksi. Eipä sitten muuta kuin lypsylle ja vasikalle ternimaitoa.

 

Välipäivät

  Joulun pyhät on nyt takana. Masu pullollaan villisian kinkkua.

  Pyhien vietto ei kuitenkaan lopu. Kaikki sattuvat tänä vuonna keskelle viikkoa.
  Metsällekään ei päässyt tänä aamuna, kun kävi sen miinuksella lämpötila yöllä, että teki pienen hangen. Nythän tuo taasen satelee vettä. Jospa aamuksi pehmiäisi sen verran, että voi laittaa koiria metsään.
  Tälle päivälle fasaanikin kotiutui pihapiiriin. Ei tuo kovin aralta vaikuttanut. Hyvin kelpasivat auringonkukan siemenet ja pähkinät parvekkeen alta. Vietiin vielä hieman täysrehua lisäksi.

Toivottavasti selviää talven yli. Kokeillaan ainakin tarjota lisäruokaa.

Jouluaaton yllätys

  Olipas melkoinen yllätys näin jouluaattona, kun kurkkasin ikkunasta ulos seuratakseni lintujen ruokailua. Parvekkeen alla oli syömässä komea UROSFASAANI. Yritin ottaa kuvaa, mutta lumi vain pöllysi, kun fasaani veti juoksulla lähimpään metsäpuskaan. Perustin heti oman ruokintapaikan kuusiaidan alle tälle komealle linnulle.

  Pohjaksi hieman kauranolkea ja päälle pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä.
  Toivottavasti fasaani tulee takaisin, jotta saisin siitä kuvan!
  P.S. Närhi löysi kyllä heti ruokapaikan!

Metsässä ja jäällä

  Eilinen päivä meni komeita ajoja kuunnellessa. Perjantai-iltana saimme vieraita Nurmeksesta. Pekolla oli mukana venakot Salli (vuoden 2012 JM-mestari) ja Odessa. Tarjalla meidän kasvatti Mirella.
  Heti aamusta Laitoimme Pekon kanssa Oten hakemaan ajattomaan maastoon, vartissa lähti ajo ja jänis hilpaisi heti parin tien yli vaaraan. Takaisin ei tullut, vaan jäi tiheään taimikkoon kiertämään. Lopulta Pekko lähti perään ja pääsi kerran kokeilemaan uudella puoliautomaatilla. Jäbä vain näytti keskivarvastaan koivun takaa ja pinkaisi piiloon. Kolmatta tuntia ajo kierteli hyvin, eikä katkoja juuri ollut. Lopulta Pekko sai Oten kiinni ja tuli autolle.
  Samassa Tarja soitti ja hätä oli suuri. Mirren paikannus loppui pieneen puroon.
  Minna ja Tarja lähtivät aamulla rantaan kokeilemaan ajoa. Vartissa lähti sielläkin jänis liikkeelle. Naiset lähtivät passiin, mutta ilmeisesti ajettava huomasi heidät, joten vaihdettiin maisemaan. Pienen hukan jälkeen ajo jatkui tien yli puhtaale lumelle. Muutama kierros siinä ja matka jatkui kohti pikku lampea. Laskupuroon päättyi yht'äkkiä ajo ja samalla paikannus. Tarja oli soittanut pantaan ja ulinaa kuului.
  Ei auttanut kuin hakea Jontikka kotoa ja lähteä sillä Pekon kanssa umpitietä pitkin kohti Mirreä. Pääsimme noin sadan metrin päähän. Heti kun sammutin traktorin kuului Mirren hätähaukku. Pekko lähti apuun ja siellähän Mirre oli syvässä ja jyrkkäreunaisessa purossä etupää jäällä, mutta puolet kylmässä vedessä. Niskasta sai Pekko nykäistyä Mirren ylös. Kylläpä oli koira väsynyt. Traktoriin lämmöt täysille ja kotiin rapainen beagle tyytyväisenä kopissa.
  Eipä ollut Tarjalla kaukana tippa silmässä, kun toimme uupuneen Mirren sisälle. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
  Pitihän meidän Pekon kanssa päästää vielä Salli metsää. Eipä eläkeläinen kauan tupeksinut, kun jäbä oli liikkeellä. Vajaa kymmenen minuuttia ja haukku raikui. Päätimme lopultakin tehdä makkaratulet ja nauttia perinteiset kärvennetyt makupalat. Tietenkin jänis tuli katselemaan tulia ja istuskeli tien penkalla toveroisen. Makkarat syötiin ja haulipyssyt kaivettiin esille. Välillä piti minun hyökätä hätiin, kun hiehot päättivät lähteä haasta muolimalle. Saatiin ne lopulta ajettua takaisin, kun Tarjakin oli apuna. Sitten vauhdilla takaisin kunntelemaan Sallin ajoa. Muutaman kerran vilahti valkoista taimikossa, mutta ampumatta jäi tämäkin jänis, vaikka pimeään asti yritettiin.
  Vuosittainen perinnejahti oli ohi. Tällä kertaa ei jänistä saatu, mutta eihän saalis olekaan pääasia vaan yhdessä olo ystävien kanssa. Pysyvästi muistoihin jääviä tapahtumia oli kyllä riittävästi. Mirrelle annoimme UIMAISTERIN arvonimen!

Tänään kävimme Jyrkin kanssa verkoilla. Menomatkalla kohtasimme Matin, joka oli joulukuusen hakureissulla. Olihan siellä kiloinen hauki ja yli puolen kilon ahven (valitettavasti kuollut). Soitin Matille, että vie kotiin joulukalan. Uitimme vielä pari lisäverkkoa jään alle.

  KAIKILLE ERITTÄIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!
    

Kylmät väreet

  Lähdinpä tänä aamuna katsomaan Kanelia navettaan, hieho oli itsekseen poikinut viime  yönä.
  Vasikka oli aika suttuinen, paskaloorissa oli kontannut, vaikka on poikimalava ja olkia reilusti suojana. Molemmat olivat melkomoisen väsyneitä yön ponnistuksista.

 Samalla nostin pari paalia välivarastoon. Leikkurilla halkaisen pyöröpaalit kahteen osaan, on sitten paljon helpompi jakaa lehmille. Minna rupesi ihmettelemään toista paalia, mitä ihmeen öljyä tässä on?

  Minna yritti haistella ja tutkia mustaa, onneksi ei maistellut. Rupesin nyhtämään mustaa pois ja hui helevattu......

  Käteen jäi kyykäärme. Eipähän onneksi ollut enää henkeä helmeäkään. Ilmeisesti musta oli lähtöisin halkaistusta kyystä.
  Kaikkea näkyy sattuvan!

Joulukalat!

  Aamusta kävimmässä reistaamassa Jyrkin kanssa joulujänistä, mutta, mutta.......
  Mitzi haki jäbän alta puolen tunnin, mutta meillä oli huono tuuri ajettavan suhteen. Sattui sama jänis kuin Tellalla (Ukot pihalla), suoraa vaaran päälle tielle. En ehtinyt autolla eteen. Jänis meni lopulta bunkkerin viemäriin piiloon, Mitzi palaili takaisin autolle.
  Sitten olikin aika lähteä verkoille. Voihan kiesus, verkot oli jäässä kiinni. Onneksi jäätä on vielä vähän, joten ei muuta kuin väliavantoja ja verkon irroitukseen. Pari tuntia siinä vierähti, mutta otettiin talvesta työvoitto. Eikä muuten turhaan!

  Mellevä on hymy kalastajilla, kun ensin tuli komea taimen, sitten neljä haukea ja lopuksi vielä puolikiloinen ahven. Eipä mennyt turhaan verkoilla käynti, vaikka töitä teettikin. Vaihdettiin matalammat verkot jään alle.

Tuholaisjahtia

  Kahtena yönä oli jänis käynyt tsekkaamassa omenapuita. Ei vielä ollut onneksi maistellut. Picoa oli käynyt härnäämässä metrin päässä aidasta.
  Picolle panta kaulaan ja päätettiin antaa jäbälle kyytiä. Vartin päästä lähti makuulta ja sitten pöhelikköön kiertämään. Kolmesti näin roikaleen ja kerran annoin vauhtia persuksille haulikolla. Oli hiukka liian kaukana. Kolmatta tuntia Pico pyöritti, mutta sitten tuli ilmoittamaan erän olevan jo täynnä. Hyvin oli ajettu 12-vuotiaalta.

  Melkoisen söherryksen teki vieterikinttu. Sininen töherrys on akkujen tyhjentämistä pirtin orressa.
  Jospa jäbä miettii hieman, kannattaako aivan pihaan tulla.

Jouluhauki?

  Lopultakin alkaa Osmangassa olla jäätä (10sm) sen verran, että pääsimme Jyrkin kanssa uittamaan verkkoja jään alle.

  Ilma oli hyvä, kun jäälle pääsimme, mutta sitten alkoi tuulla jo haitaksi asti. Pari verkkoa uitimme ja ensi kerralla ehkä lisäämme kaksi.
  Toivottavasti sieltä löytyy meille kummallekin joulukalat. Pianhan se nähdään.

Päivitystä lintujen ruokintaan

  Muutamia huomioita liittyen lintujen ruokintaan.
  Lajimäärä näkyy hiljalleen lisääntyvän. Lajeja olen nyt lintukirjan mukaan yrittänyt tunnistaa: talitiainen, sinitiainen, varpunen, vihervarpunen (kerran, nuori), valkoselkätikka (kerran), närhi.
  Ruokana on auringonkukan siemeniä, pähkinää ja silloin tällöin talipallo.
  Aamuhämärissä ensin tulevat talitiaiset, sitten sinitiaiset ja viimeisenä yleensä iltapäivällä varpuset. Muiden lajien vierailut ovat olleet satunnaisia.
  Sinitiainen on aika ärhäkkä, ajaa isommat tintit tiehensä. Varpuset syövät yleensä varisseita siemeniä parvekkeelta. Yksi talitiainen on pirun ronkeli, saattaa syytää kymmenkunta siementä ulos, ennen kuin joku kelpaa. Yleensä ottavat yhden ja menevät syömään kuusiaidan sisään.
  Siemeniä menee varmaan talven aikana sata kiloa ja pähkinöitä viistoista kiloa.
  Onhan Minnallakin ruokintapaikka navetan nurkalla.
  Mukava on kuiteskin seurata lintujen touhuilua.

  Pakkasta oli aamulla puoli seitsemän aikoihin -23. Onhan tuo nyt onneksi lähtenyt lauhtumaan.

Talvinen auringonlasku



Raappananmäki koemaastona

 Taidanpa lopultakin haudata tuon pilkkanimen, mullihakamaasto, syvälle lumen alle. On maastomme osoittanut jo kolmessa kokeessa, että täällä pystyy ajamaan hyviä tuloksia: beagle Viitakiitäjän Iiris 64,25,  suomenajokoira Kaikuvan Mutu 95,69 ja eestinajokoira Ruskapolun Nessi 93,29.
 
 Eilinen päivä alkoi tosi hyvin: 4 minuutin haku ja ajo 115 minuuttia. Toinen haku kestikin kolme varttia ja jänis honasi piilopaikan ojamaiden alta kolmen vartin ajon jälkeen. Hieman jo huolestutti opastuomaria, kun lunta tuli taivaan täydeltä. Eipä siinä muu auttanut, kuin kolmatta jäbää hakemaan. Eipä huolta, kun vartin haulla päsähti haukku. Loppuerä 73 minuuttia olikin suoraa putkea.

 Tänään koetellaan kolmas rotu: eestinajokoira. Olen nyt vain maasto-oppaana. Vajaan puolen tunnin haulla jänis löytyi. Ryhmä jäi kuuntelemaan ajoa, minun piti lähteä linkoushommiin. Hyvin oli kulkenut, 115 minuuttia. Toinen haku olikin reipas tunti, mutta pakko oli jäniksen lähteä lipettiin. Ehdinpä nähdä jäbänkin, mutta sitten lähdin erän ajaksi kirjoittelemaan blogia.
  Oli kulkenut toinenkin jänis ihmisiksi, täysi putki kuulemma. Varmaan pitkästi yli 90:n päälle.
Tulokset varmistuvat tulopörsseistä.

Markku ja Nessi

   Eipä haitannut paksu lumi ja koko päivän jatkunut lumisade ja kova pohjoistuuli.
   Onneksi olkoon kovasta tuloksesta!

Viime hetken viritykset

  Olihan tänä aamuna vielä hieno ilma, eikä pakkastakaan kuin nelisen astetta.
 
  Jyrki pyyhkäisi aamulla pihaan yhdeksän maissa. Oli Mitzin vuoro päästä metsään. Päätimme ensin katsastaa vaaran päällä bunkkerijänikset.
 
  Yöjälkeä ei näkynyt, mutta vartin päästä jo ajo alkoi. Lunta on meillä beaglelle kahlata asti. Siellä Mitzi vain mennä punkerteli ja ääntäkin tuli. Kylläpä jäbä oli kaivanut lumeen sen verran koloa, että pääsi pujahtamaan aitauksen sisään. Syöksymällä oli tullut portin ali tielle, mutta  ei arvannut Jyrkin olevan odottamassa.
  Tämmöiset joutaakin ampua pois, koska isommat koirat eivät sovi menemään aidan alitse.

  Toinen haku rantaan, mutta nyt hieman tökki hakupuoli. Lähtihän se lopulta ja pari kertaa näinkin ison kollin kaukaa. Hyvin kierteli pöhelikköjä, mutta tavan kaukana koirasta.
  Aikataulu oli meillä Jyrkin kanssa tiukka, mutta onneksi pääsin väliin ja sain Mitzin kiinni. Juuri kun sain auton oven kiinni, soitti Minna ja komenti navettaan avuksi. Eläinlääkäri oli tulossa sahamaan jälleen parilta kantturalta sarvet pois.

Näkyy olevan ajettavia joka paikassa, toiset jopa hyvin kiertäviä.

Huomenna sitten nähdään pitkäjalkaisten ajotaidot.
Hieman satelee lunta, joten jälkien pitäisi olla kyllä yöllisiä.

Toivottavasti saamme nauttia pitkistä ajoista ja lyhyistä hukista.

Koemaaston testausta

  Jyrkin kanssa päätimme tänään katsoa, löytyisikö jäneksiä mullihakamaastosta. Päätimmä kyllä ampuakin, mikäli ajo sujuisi hyvin.
  Saagalle panta kaulaan ja pihasta metsään. Jyrki jäi kuulostelemaan oletetulle kulkupaikalle. Minä rämmin metsään Saagan kanssa, tuo hakupuoli on vielä huonohkoa ilman jälkeä. Löytyihän se jälki lähempää kuin luulinkaan. Vartin haku ja perslähtö.
  Hyvin selvitteli Saaga muutaman paluuperän, mutta sitten jäbä päätti mennä rytelikköön. Siellä olikin lunta polveen asti, joten Saaga joutui uimaan. Sitten lopahti luultavasti kunto, kun lähti palailemaan takaisin. Koiran huono kuntohan on täysin isännän (minun) vikani.
 

  Vaihdettiin koiraa ja Picon vuoro oli päästä hakemaan. Enpä kerennyt tupakkaa polttaa, kun ajo lähti. Vielä se 12-vuotias on kovassa kunnossa. Jänis veteli suoraa mullihakaa kohti, mutta muisti sitten, että minä olen kieltänyt aitaukseen menon. Täysvinkkeli takaisin ja sitten mentiin vaaran juurta ylös alas. Pari tuntia kuunneltiin hukatonta ajoa. Sitten Pico ilmeisesti laski, että erä on täysi ja tuli autolle. Ajettavaa ei nähty, vaikka Jyrkikin reippaili kunnolla metsässä.

  Minä taisin saada happimyrkytyksen ja Jyrki kuulemma liikuntamyrkytyksen.
  Torstaina vielä katsellaan lisää kenneljäniksiä viikonlopun kokeita varten, mikäli ei pahaa hankea tekaise.

Ukot pihalla

  Aamulla tuli Arppa Tellan kanssa treenailemaan meille. Eihän siinä ongelmaa ollut ylösotossa, vajaa puoli tuntia. Lunta oli yöllä tullut kymmenen senttiä, ja sade jatkui sakeana koko päivän. Mausteena sopassa vielä puhalteli navakka tuuli.
  Tellalle pantiin kaulaan minun panta ja siitä alkoivat ongelmat. Kuunneltiin lähtö. Eipä sitten muuta kuultukaan koko päivänä. Pannassa oli joku kosketushäiriö, sillä emme saaneet yhtään paikkatietoa. Päivä kierreltiin ja koetettiin kuunnella, mutta tuuli vain vinkui korvissa.
  Lopulta Arppa lähti metsään etsimään ajojälkeä, minä kiertelemään autolla teitä. Lopulta Arppa etsikin itseään, olipa mennyt suunnista täysin sekaisin. Harhautui täysin väärälle puolelle vaaraa.
  Autolla hain takaisin ja uusi yritys. Minä kierteli autolla jälleen teitä ja lopultakin löytyi tuoreet jäljet. Perään vaan ja kilometrin päästä sain Tellan autoon. Tellahan oli menossa irtilaskupaikalle. Vanha ja viisas koira.
  Loppu hyvin, kaikki hyvin!
  Täytyy aamulla laittaa panta Ultrapointille huoltoon.