Jyrkin kanssa päätimme tänään katsoa, löytyisikö jäneksiä mullihakamaastosta. Päätimmä kyllä ampuakin, mikäli ajo sujuisi hyvin.
Saagalle panta kaulaan ja pihasta metsään. Jyrki jäi kuulostelemaan oletetulle kulkupaikalle. Minä rämmin metsään Saagan kanssa, tuo hakupuoli on vielä huonohkoa ilman jälkeä. Löytyihän se jälki lähempää kuin luulinkaan. Vartin haku ja perslähtö.
Hyvin selvitteli Saaga muutaman paluuperän, mutta sitten jäbä päätti mennä rytelikköön. Siellä olikin lunta polveen asti, joten Saaga joutui uimaan. Sitten lopahti luultavasti kunto, kun lähti palailemaan takaisin. Koiran huono kuntohan on täysin isännän (minun) vikani.
Vaihdettiin koiraa ja Picon vuoro oli päästä hakemaan. Enpä kerennyt tupakkaa polttaa, kun ajo lähti. Vielä se 12-vuotias on kovassa kunnossa. Jänis veteli suoraa mullihakaa kohti, mutta muisti sitten, että minä olen kieltänyt aitaukseen menon. Täysvinkkeli takaisin ja sitten mentiin vaaran juurta ylös alas. Pari tuntia kuunneltiin hukatonta ajoa. Sitten Pico ilmeisesti laski, että erä on täysi ja tuli autolle. Ajettavaa ei nähty, vaikka Jyrkikin reippaili kunnolla metsässä.
Minä taisin saada happimyrkytyksen ja Jyrki kuulemma liikuntamyrkytyksen.
Torstaina vielä katsellaan lisää kenneljäniksiä viikonlopun kokeita varten, mikäli ei pahaa hankea tekaise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti