Heti aamusta Laitoimme Pekon kanssa Oten hakemaan ajattomaan maastoon, vartissa lähti ajo ja jänis hilpaisi heti parin tien yli vaaraan. Takaisin ei tullut, vaan jäi tiheään taimikkoon kiertämään. Lopulta Pekko lähti perään ja pääsi kerran kokeilemaan uudella puoliautomaatilla. Jäbä vain näytti keskivarvastaan koivun takaa ja pinkaisi piiloon. Kolmatta tuntia ajo kierteli hyvin, eikä katkoja juuri ollut. Lopulta Pekko sai Oten kiinni ja tuli autolle.
Samassa Tarja soitti ja hätä oli suuri. Mirren paikannus loppui pieneen puroon.
Minna ja Tarja lähtivät aamulla rantaan kokeilemaan ajoa. Vartissa lähti sielläkin jänis liikkeelle. Naiset lähtivät passiin, mutta ilmeisesti ajettava huomasi heidät, joten vaihdettiin maisemaan. Pienen hukan jälkeen ajo jatkui tien yli puhtaale lumelle. Muutama kierros siinä ja matka jatkui kohti pikku lampea. Laskupuroon päättyi yht'äkkiä ajo ja samalla paikannus. Tarja oli soittanut pantaan ja ulinaa kuului.
Ei auttanut kuin hakea Jontikka kotoa ja lähteä sillä Pekon kanssa umpitietä pitkin kohti Mirreä. Pääsimme noin sadan metrin päähän. Heti kun sammutin traktorin kuului Mirren hätähaukku. Pekko lähti apuun ja siellähän Mirre oli syvässä ja jyrkkäreunaisessa purossä etupää jäällä, mutta puolet kylmässä vedessä. Niskasta sai Pekko nykäistyä Mirren ylös. Kylläpä oli koira väsynyt. Traktoriin lämmöt täysille ja kotiin rapainen beagle tyytyväisenä kopissa.
Eipä ollut Tarjalla kaukana tippa silmässä, kun toimme uupuneen Mirren sisälle. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Pitihän meidän Pekon kanssa päästää vielä Salli metsää. Eipä eläkeläinen kauan tupeksinut, kun jäbä oli liikkeellä. Vajaa kymmenen minuuttia ja haukku raikui. Päätimme lopultakin tehdä makkaratulet ja nauttia perinteiset kärvennetyt makupalat. Tietenkin jänis tuli katselemaan tulia ja istuskeli tien penkalla toveroisen. Makkarat syötiin ja haulipyssyt kaivettiin esille. Välillä piti minun hyökätä hätiin, kun hiehot päättivät lähteä haasta muolimalle. Saatiin ne lopulta ajettua takaisin, kun Tarjakin oli apuna. Sitten vauhdilla takaisin kunntelemaan Sallin ajoa. Muutaman kerran vilahti valkoista taimikossa, mutta ampumatta jäi tämäkin jänis, vaikka pimeään asti yritettiin.
Vuosittainen perinnejahti oli ohi. Tällä kertaa ei jänistä saatu, mutta eihän saalis olekaan pääasia vaan yhdessä olo ystävien kanssa. Pysyvästi muistoihin jääviä tapahtumia oli kyllä riittävästi. Mirrelle annoimme UIMAISTERIN arvonimen!
Tänään kävimme Jyrkin kanssa verkoilla. Menomatkalla kohtasimme Matin, joka oli joulukuusen hakureissulla. Olihan siellä kiloinen hauki ja yli puolen kilon ahven (valitettavasti kuollut). Soitin Matille, että vie kotiin joulukalan. Uitimme vielä pari lisäverkkoa jään alle.
KAIKILLE ERITTÄIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti