Mökkikausi avattu

  On kevättä jo niin paljon ilmassa, että eilen oli pakko avata mökkikausi. Iltapäivällä lämmittelin mökkiä ja vähän jo saunaakin. Iltanavetan jälkeen kävin hakemassa Minnan valmiiseen saunaan. On se vaan jotenkin extraa tuo ensimmäinen saunominen mökillä talven jälkeen.

  Lumitöitäkään ei tarvinnut tehdä. Talviturkkia ei vielä päässyt heittämään, mutta eiköhän senkin aika koita.

                                          Parin vuoden takaa
  Lintulaudallekin ilmestyi outo lintu. Mikä lienee sirittäjä, en löytänyt vastaavaa kuvaa mistään lintukirjasta. Tintitkin ovat jo aloittaneet kevään titityynsä.

 

Onkos tullut kesä nyt talven keskelle

  Tulee mieleen tuo laulu, kun katselee ikkunasta ulos helmikuista aamua. Pellot alkavat mustua, kynnösviilut ja heinätuppaat näkyä.

  Puut ovat puhtaita ja näkymä kuin huhtikuun lopulla. Lunta on pellolla parikymmentä senttiä, metsät suurimmalta osin lumettomia.

    Räystäät tippuu ja purot juoksee. Tosin aika paljon kertynyt paannejäätä paikoitellen.

 Ainakin hiehot ovat nauttineet talvesta ulkona. Suojasta huolimatta makoilevat puiden alla ja maistelevat puiden kaarnaa.

   Mielenkiinnolla odotan tulevaa kevättä ja kesää. Toivottavasti ei tule toisintoa keväästä 1971. Raappananmäkeenkin jouduttiin aukaisemaan tie katepillarilla.
  Illalla tekaistiin veroilmoitukset netin kautta. Kätevää!
 Aurinkoisin odotuksin suuntaan katseen jo tulevaan kalastuskesään.

Jänistä ja haukea

  Huru-ukot reistaili vähentää jäniksiä meidän maastosta tänä päivänä. Arppa tuli aamulla Riemun ja Mintun kanssa. Jyrki oli loukannut kätensä, eikä päässyt metälle. Pekka oli jumissa Iivantiirassa. Hannu ja Aki tuli kuitenkin sihtailemaan jäbää haulikon takaa. Tulihan se kaimakin muutaman tunnin myöhässä.
  Rannassa löysättiin koirat jäljettömään maastoon, ei ollut paljon liikkunut myräkän jälkeen. Koirat lhti huitsinnevadaan, ja ajo alkoi puolentoista kilometrin päästä. Pientä lenkkiä jänis kuitenkin teki ja kulki aika likellä koiria. Arppa siinä odotti haulikko valmiina, kun huomasi silmäkulmasta liikettä. Jänis istui kahden metrin päässä. Saihan Arppa sen nurin, mutta olikin poukkojänis.
  Ajettava ottikin jalat alleen ja huitaisi vaaran päälle ja sieltä takaisin kohti Kivesjärveä. Arppa sai lopulta koirat pois kutsumalla.
  Sitten Pekka laitteli meille nettiyhteyden navettaan sähköjohtoa pitkin. Ihme venkula tuo kaima.
  Vielä oli päivän ohjelmassa verkoilla käynti. Nyt sain Esan kaveriksi, kun Pekankin piti suunnistaa kotiin Tyrnävälle. Eikä mennyt hukkaan sekään, hauki kummallekin.

Kesää kohti

  Pikkuinen pakkaspäivä tänään. Eilinen päivä meni Kajaanissa asioita hoidellessa, lähinnä Itämaidon myymälässä. Paikat on uudistettu ja palvelu on ensiluokkaista. Tavaraa löytyy laidasta laitaan ja myymälä on kaikille avoin. Kannattaa käydä!
  Kesän odotus on jo päällä. Lauha talvi vielä lisää odotuksia. Pitihän sitä jo pistää chilin siemenet itämään, kun onnistuin talven aikana tappamaan molemmat chilini.

  Kaiman kanssa opetellaan näitä viljelyhommia. Peltoviljely alkaa jotenkin sujua jo ilman pahimpia häverikkiä kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
  Jänistä saa vielä hätyytellä viikon verran. Eiköhän sitä jonkun kerran vielä metsällä käydä. Tosin jänistä harvoin pääsee edes näkemään, osaa lempo pysyä hatelikossa ja pitää etumatkaa koiraan.
  Lintujen ruokinta jatkuu edelleen. Pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä menee kiihtyvällä tahdilla.

Facebookin älämölö

  Nythän taisi kolahtaa!
  En ole selän takana ketään haukkunut, vaan purkanut tuntojani blogissa ketään nimeltä mainitsematta. Lomittajia kävin opastamassa monta kertaa. Kirjallisia ohjeita oli myöskin. Samoin puhelinnumeroni näkyvillä ja lupa oli kysyä vaikka yöllä. Huomautin myöskin hoitamattomista tehtävistä. Olin lehmiä poiittamassa, hoidin lumityöt, otin rehut ja juoksin tarkastamassa milloin mitäkin. Eläkeläisenä nämä kaikki työt eivät enää minulle kuuluisikaan. 
  Palautetta annettiin suoraan lomittajille ja myöskin lomatoimistoon, josta ohjeistettiin lomittajia.
  Työaika meidän navetassa on 7,5 tuntia. Parhaat päivätunnit taisivat olla 13 tuntia ja jälki oli tämän näköistä!

                                                   Huh, huh!
  Mikäli meille olisi sattunut jokin tarkastus (hygienia, hyvinvointi, naseva tai jokin muu), me omistajina olisimme kuitenkin olleet vastuussa: sanktioita!
  Myös me isäntäväki olemme ihmisiä ja meillä navetan hoito on kuitenkin elinehto, sieltä me saamme toimeentulomme. Ymmärrän sen hyvin, ettei vieras ihminen voi koskaan hoitaa navettaamme niinkuin me itse. Odotamme kuitenkin ammattilomittajilta jonkinlaista ammattiylpeyttä ja vastuunottoa.
  Olen aina valmis tulemaan lomittajien palaveriin ja antamaan oman näkemykseni asioista. Toivottavasti kutsu tulee joskus, myöskin toivon johtavan lomittajan olevan paikalla, koska kaikki asiat ovat myös hänellä tiedossa.
  Lainaus facebookista: 'Kyllä me lomittajatkin jotain keksimme. Kuka tietää mitä?'
  Toivottavasti Minna uskaltaa vielä pitää lomaa.
  Jos asiat ei puhumalla korjaannu, niin jotain kautta täytyy ongelmat nostaa pöydälle.
  Kommentit toivon annettavan blogissani, koska en ole liittynyt facebookiin. Blogissa minut saa haukkua myöskin nimettömänä, jos ei uskalla kommentoida nimellä.
  P.S. Pyydän anteeksi, jos olen loukannut lomittajien ammattikuntaa, mutta jossakin minunkin täytyy päästää purkautumaan. Suurin osa lomittajista on ammattitaitoisia ja erittäin motivoituneita.
 

Hermolepoa

  Nyt alkaa jo lomitushommatkin helpottaa, kun saatiin oikea tekijä navettaan. Käytävilläkin pystyy kävelemään nappaskengissä.

                                                   Erään lomittajan jälkiä
  Milloin oli aiv kaikki, milloin pesuaineet loppu, milloin vasikanrehu loppu. Utareliivit homehtuivat kuukauden pesuvedessä. Voi herra perkele tätä nykymenoa!
  Otsallakaan ei enää pysty kananmunaa paistamaan.
  Eilen käytiin Minnan kanssa verkolla ja iltapäivällä syötiin makoisa madekeitto. Lisäksi oli iso ahven ja suuri lahna (kelpasi naapuriin).
  Päivä alkoi peltojen kalkituksella. Kuorma (42ton) tuli ennen kahdeksaa ja levittäjä heti perässä. Äkkiä klakit oli levitetty ammattimiehen toimesta.

                                          Ph nousee
  Ystävänpäivää vietimme emännän kanssa ystavällisesti kuunnellen Mitzin ajoa. Ylösotto oli normaali: pihasta lähtö puoli tuntia. Minna lähti suksilla kokeilemaan kyljen kuntoa. Kylki ei oikein tykännyt ylämäkihiihdosta, vaikka lääkärin mukaa kylki on kunnossa. Jänistä emme nähneet, mutta ajoa kuuntelimme yli kolme tuntia. Mitzi teki sitten picot, eikä lopettanut ajoa, vaikka Minna kutsui alta kymmenen metrin.

                                          Minnan nuotio

Huru-ukot metsällä

  Tänä päivänä meillä oli tarkoitus hieman vähentää jäniksiä meidän maastossa Arin ja Arpan kanssa. Ari joutui kuitenkin jäämään kotiin koiranhoitoon. Eilen oli joutunut käyttämään koiraa eläinlääkärissä.
  Arppa tuli aamusella Riemun kanssa ja heti metsään. Keli oli loistava: nollakeli ja uusi lumi. Yöllisiä jälkiä olikin vähän joka paikassa. Ensimmäinen haku kesti yllättävän kauan, mutta jäbä olikin makuulla melkein tienpenkassa. On se mukava kuunnella Riemun kolmiäänistä ajoa. Puolen tunnin päästä Arppa nappasikin jäniksen reppuun. Jänis taisi luulla, että on taasen ajokoe menossa, eikä osannut oottaa hauleja.
  Toinen haku viidenkymmenen metrin päästä. Vartissa lähtikin. Tämä varmaan kuuli, että ukot oli ottaneet haulikot völjyyn. Niinpä hutastiin heti reilu kilometri ilman mutkia. Sitten kierreltiin semmoisessa hatelikossa, ettei ukkokaan omia suksenkärkiään nähnyt. Nelisen tuntia Riemu siellä pyöritteli ajoa, mutta ampumatta jänis jäi.

                                          Huru-ukot ja Arpan Riemu
  Kiitokset mukavasta päivästä Arpalle ja ennenkaikkea Riemulle!

Viimeinen ajokoe

  Tänään taisi olla viimeinen ajokoe meidän maastossa näillä lumilla. Ainakaan ei kukaan ole kysellyt koemaastoa. Tällä kaudella tämä on kelvannut viidelle koiralle maastoksi, rotuja on käynyt neljä. Kahden viikon kokeessa on käynyt pari koiraa Nurmeksesta asti.
  Keli oli hyvä, joskin lunta sateli aika reippaasti jo ensimmäisen erän aikana. Jäniskanta on erittäin hyvä, ja jäbät ilmeisesti oppineet systeemit hyvin. Leikitään pari tuntia koiran kanssa ja painutaan sitten makuulle. Kyseesä oli yhden päivän koe, ja arvonnassa tänne sattui Tuulihaan Aapeli (om. Jukka) Sauvosta asti.

                                                    Aapeli ja Jukka
  Haut kestivät parikymmentä minuuttia ja eka erä täysi putki (120 min.). Toinen erä hieman tökki, mutta minuutteja kertyi kuiteskin yli kahdeksankymmenen. Koira on 3,5 vuotias ja ensimmäistä kertaa ajokokeessa. Loistava tulos 84,42p!
   Tuomarointi hoidettiin armeijan malliin tarkasti mutta oikeudenmukaisesti Rikun ja Tonin toimesta. Itse olin vaan maasto-oppaana.

                                                   Vasemmalta Jukka, Toni ja Riku
  Onnistuneen kokeilun jälkeen maisteltiin maasto-oppaan kärventämät makkarat.
  Kiitokset ryhmälle ja ennenkaikkea Aapelille mukavasta päivästä!
  Koekaudella meillä on käynyt viisi koiraa ja kaikki ovat ajaneet ykkösen tuloksen. Liekö sattunut loistavat koirat vai mistä johtunee?

Persaus tiukilla

  Nyt se istumaurakka alkoi, nimittäin olympialaiset. Tuleehan niitä seurattua aina kun ehtii. Peetu meni finaaliin. Toinen karsintaerä on vielä edessä.
  Huomenna tulee vieraita, joten seuraaminen jää koosteisiin. Lauantaina on vielä ajokoe meidän maastossa, niinpä samanmoinen seuraaminen. En lupautunut tuomariksi vaan maasto-oppaaksi. Ei oikein huvittanut lähteä enää ajamaan Kajaaniin iltasella. Toivottavasti tulee jälleen hyvä tulos. Jäniksiä on kyllä joka paikka täynnä, melkein joka yö käyvät pihassakin.
  Onneksi on lomittaja navetassa Minnaa tuuraamasaa, joten vain lumityöt ja rehun otto on miun kontolla. Poikimisetkin jatkuvat vasta ensi kuussa. Vasikoita on kylläkin karsinat täynnä, kun ei oikein pelaa vasikkavälitys.

                                                    Luikuri
  Tämä sonnipoika tulla luikahti aivan varkain kesken lypsytöiden, siitä nimi moinen.
  Vuosittain vaihtuvat alkukirjaimet vasikoiden nimissä. Sonneille on sama, millä kirjaimella se alkaa.
 

                                                    K-vasikat

                                          L-vasikat
  Onhan meillä vielä lisääkin. Kaikista ei ole edes vielä kuvaa.

                                          3,5 kk:n ikäinen ternivasikka Boss
  Ensi viikolle olisi luvassa helpotusta, kun 'lupasivat' hakea sonnivasikat pois.TOIVOTTAVASTI!

Viikonlopun harrastuksia

  Eilen saapui kaima Tyrnävältä viikonlopuksi meille harrastamaan ja ratkomaan tietokoneongelmia. Heti kahvit ryypättyämme lähdimme verkoille. Järvessä on vain pari verkkoa, mutta taitaa niilläkin pysyä kalassa. Uusia emme uittaneet, kun alkoi tulla jo hämärä.

  Illan sitten katselin sujuvasti vierestä, kun Pekka rakensi ja korjasi langattoman verkon talossa.
  Aamulla sitten löysättiin Mitzi metsään. Pitkä oli yöjälki, mutta lähdettävä jäbän lopulta oli. Katselimme jänön menoa pellon sadan metrin päästä. Pian sitten tulikin Mitzi perässä, mutta, mutta..
Ensimmäisellä pelto-ojalla tulikin ongelmia. Koira hävisi ojaan, eikä mitään kuulunut eikä näkynyt.
Hiihtelin paikalle ja siellähän Mitzi rypi sulassa, parin metrin syvyisessä ojassa. Ei auttanut muu kuin sukset jalasta ja hyppy ojaan. Sittenpä rypi Pekkakin. Vettä ja mutaa oli yli polven, Mitzi syliin ja heitto ylös. Rapa vain lenteli, kun lähdettiin jäniksen perää. Ei auttanut kutsu eikä rukous, metsään meni vauhdilla. Itellä oli pakko hiihdellä kotiin vaatteiden vaihtoon. Kolmisen tuntia Mitzi pyöritteli jäbää, mutta sitten lähdettiin niin kauas, että oli aika lopetella. Onneksi Minna oli lenkillä ja sai Mitzin (Minnan koira) kutsumalla pois. Mukavasti meni viikonloppu poristessa ja harrastaessa.
  Tyrnävällä syödään ilmeisesti tänään matikkakeittoa. Jatkossa maistellaan kalapullia ja mätitahnaa.