perjantai 14. helmikuuta 2014

Hermolepoa

  Nyt alkaa jo lomitushommatkin helpottaa, kun saatiin oikea tekijä navettaan. Käytävilläkin pystyy kävelemään nappaskengissä.
                                                   Erään lomittajan jälkiä
  Milloin oli aiv kaikki, milloin pesuaineet loppu, milloin vasikanrehu loppu. Utareliivit homehtuivat kuukauden pesuvedessä. Voi herra perkele tätä nykymenoa!
  Otsallakaan ei enää pysty kananmunaa paistamaan.
  Eilen käytiin Minnan kanssa verkolla ja iltapäivällä syötiin makoisa madekeitto. Lisäksi oli iso ahven ja suuri lahna (kelpasi naapuriin).
  Päivä alkoi peltojen kalkituksella. Kuorma (42ton) tuli ennen kahdeksaa ja levittäjä heti perässä. Äkkiä klakit oli levitetty ammattimiehen toimesta.
                                          Ph nousee
  Ystävänpäivää vietimme emännän kanssa ystavällisesti kuunnellen Mitzin ajoa. Ylösotto oli normaali: pihasta lähtö puoli tuntia. Minna lähti suksilla kokeilemaan kyljen kuntoa. Kylki ei oikein tykännyt ylämäkihiihdosta, vaikka lääkärin mukaa kylki on kunnossa. Jänistä emme nähneet, mutta ajoa kuuntelimme yli kolme tuntia. Mitzi teki sitten picot, eikä lopettanut ajoa, vaikka Minna kutsui alta kymmenen metrin.
                                          Minnan nuotio




2 kommenttia:

  1. Miksi olet muuttanut tekstin sisällön alkuperäisestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutamat naislomittajat vetivät herneen nenään. Annetaan tilanteen rauhoittua. Viimmoisten lomittajien jälkeen pystyi navetassa kävelemään sukkajalassa! Saatiin olla reissussa rauhaisella mielellä.

      Poista