Kadonneen rusakon

  metsästys jatkui eilen Arin, Arpan ja Saken (venakko) kanssa.
  Otsikko tuli mieleen telkusta tulleesta elokuvasta.
  Aamulla taivaalta tuli puhdasta vettä, mutta ilma oli muutoin aika lupsakka joskin tuulinen.
  Pihapiiristä ei jälkiä löytynyt, eipä tietenkään. En tiedä, miten rusakon pirut osaavat piilotella aina, kun on tarkoitus niitä jahdata. Pihallakin näin parhaillaan yhtäaikaa kolme viime kuussa. Liekö nuilla salakuuntelulaite minun puhelimessa.
  Pellon reunasta ajo lopulta alkoi. Tunteroisen jälkeen pääsin roppaamaan ajettavan nurin. Oli onneksi sekuli.

  Toista ajettavaa pitikin etsiä sen verran kauan, että Huru-Ukot päättivät einehtiä nuotion ääressä makkarat tikun nokassa. Makkaroita ei saatu vielä lämpiämään, kun ajo alkoi kuten tavallista.
  Maha pullollaan oli aika ryhtyä passailemaan ja kuuntelemaan Saken komeaa ajoa. Arppa pääsi kokeilemaan kaatoa kerran rytelikössä, mutta sinnehän jäbä jäi.
  Toivottavasti nyt tekee koiran kantavat hanget, niin voitais vielä kokeilla.
  Muuten heti viime yönä oli rusakko tepastellut pihatiellämme. Ovelia ovat!