Voi elämän kevät

  Kävin tänä aamuna Mitzin kanssa ettimässä ajettavaa. Kyllä on meillä työn ja tuskan takana ylösotto. Ilmeisesti kato on käynyt, vaikka kuolleita ei ole löytynytkään. Liki puolitoista tuntia haku kesti, sitten lähti. Poikajänis meni pätkän ja sitten piiloon. Kävi kyllä autollakin katselemassa, missäs Pekka.

  Siinä hakuaikana oli aikaa mietiskellä kaikenlaista. Vuoleskelin joutessani nuljuksen naulaa ja muistin telkusta yhden jutun.
  Siinä kunnostettiin järveä poistamalla rantaruovikkoa, mutta ei niittämällä vaan viikatoimalla.  Rupesin miettimään, etten minäkään vuole puukolla vaan puukotan. Kirveellä ei enää vestetä eikä halota puita vaan kirvestetään. Kapustalla ei hämmenetä vaan kapustoidaan jne.
  Voi tätä suomalaista 'nyky nuorisoa'. 
  Mihin suomenkieli onkaan menossa?