Tänään mie ajelin valmiiksi passiin ja Arppa löysäsi Tuiskun pihasta yölliselle jäljelle.
Varttitunnissa rötkäle oli nurin.
Arppa sitten vielä poseerasi Tuiskun kanssa.
Sen verran Tuiskulla oli virtaa, että päätimme kokeilla toistakin. Ei muuta kun rantaan ja koira irti. Eipä aikaakaan, kun ajo alkoi. Nyt sattui kuiteskin oikea jänis, joten lenkit kiersivät metsässä.
PAITSI kun Arpalle soitti joku hemmetin lehdenkauppias. Tietenkin haulikko pystyyn lumeen ja puhumaan. Samassa jäbä istui parinkymmenen metrin päässä ja varmaan virnisteli aseettomalle ukolle.
Tunteroisen ajo vielä kesti, mutta lopulta erehtyi hollille.
Olipa tosi hauska päivä, joskin tuuli oli sen verta kova, että vastatuuleen ei olisi uskaltanut ampuakaan. Onneksi ei aamusta satanut.
Kiitokset Arpalle ja ennenkaikkea Tuiskulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti