Syksyn menoa

  Toissa päivänä oli mullakin hieman navettahommeloisia. Hiehoja siirrettiin sinne sun tänne. Onneksi Minna aikoinaan osti irtoaitoja, joiden avulla siirto kävi kuin pässin aivastus.

  Hyvin asettuivat hihot uusin paikkoihin lehmien sekaan.

  Eilen sitten ulkoilutin Saagaa nelisen tuntia tyhjässä maastossa. Ei kertaakaan merkannut jäbän yöjälkeä. Voi surkeus!
  Sitten arvoitus. Mikä tämä on?

  Paljastan, kunhan saan keksijältä luvan. Perjantaina tapaan tekijän.