Savon mailla

  Muutaman viikon ajan on ollut suunnitteilla mehtuureissu Arpan kotimaisemiin. Maanviljelijät ovat pyydelleet sinne rusakkojahtiin. Ne pirulaiset sotkevat paikat, rikkovat paaleja, ym.
  Eiliselle päivälle saatiin sovitettua aikataulut yhteen, vaikka edelleen sähköt ovat olleet poikki. Minna sanoi kuitenkin pärjäävänsä, kun agregaatti on valmiina töihin.
  Matka meinasi tyssätä heti alkuunsa,

mutta pääsin kuitenkin kiemurtelemaan ohi. Eipä ihme, jos sähköt ovat poikki. Tälläkin hetkellä ollaan varavoiman varassa. Loiste ei anna edes korjausennustetta. Luntakin tulee melkoisen tuulen kera, joten ......
  Paltamosta jatkettiin Jyrkin kanssa Arpan luo ja lähdettiin matkaan. Autossa oli jo Arpan Ratto valmiina töihin.
  Perillä oli apuvoimia neljän miehen lisäksi uros Saku.
  Löytyi lopulta rusakko pellon reunasta ja sain sen teilattua pellolle. Oli kyllä vasikan kokoinen. Kaadon jälkeen oli aika paistella makkarat ja porista muutenkin kuulumisia.

  Ruumis tuli ravittua, joten uutta hakemaan. Eipä aikaakaan, kun Ratto otti uuden ajon. Lunta oli haitalle asti, mutta puolen tunnin ajon jälkeen rusakko tuli tietenkin minun eteen, samanlainen rötkylä.
  Ratto ei halunnut vielä lopettaa, eikä antautunut kiinni. Ei auttanut muuta kuin lähteä katselemaan passipaikkoja kaiken varalta. 
  Nuotio pystyyn ja odottelemaan. Nuotiolle pysähtyi paikallisia metsästäjiä juttusille, olivat ilveksiä etsimässä.
  Sitten tuli pommi. Pari kaveria olivat nähneet suden parin sadan metrin päässä pellolla. Äkkiä koiria pyydystämään. Saatiin lopulta kiinni, joten hyvin kaikki päättyi.
  Kotona piti tarjota heti rusakkoa Aadalle.
  Minullekko?

  Rupesi hiljalleen kiinnostamaan ja sitä tutkittiin joka puolelta.

  Kiitokset Arpalle, Jyrkille, Ratolle, Sakulle ja paikallisille erittäin mukavasta päivästä!