Syksyn työt

aloitin viikolla. Heinät oli jo paalattu, joten oli aika levittää kunnon voimaa peltoon. Tunkiota ensin tyhjentämään ja levitys sängelle.

  Hyvin pelasi meidän veres (ei uusi) levityskärry. Pieni riittää,  kun on lyhyet ajomatkat.

  Kyntö ei alkanutkaan aivan mukavasti. 

  Aivan uskomattomia kiviä alkoi paljastua pinnan alta. Eipä näitä voi jättää katkomaan murskaimen teriä.

  Yksitellen oli vietävä pellolta pois, kahta ei uskaltanut ottaa kivitalikkoon.

 
  Jontikan perse meinasi keikkua ilmassa jo yhdellä, vaikka perässä oli kolmisiipinen aura.

  Onneksi ei tarvitse käsin näiden kanssa hikoilla.