Eilen aloitimme meidän maastossa veteraanien Arpan ja Arpan Tuiskun kanssa aamutuimaan.
Hyvä että kerkesin autosta ulos, kun ajo oli käynnissä. Annettiin Tuiskun ajaa, että nähtäisinn, miten jänis pyörii. Nuotiohan on ensimmäisiä toimia.
Masu täynnä lähdettiin ajon perään ja kyllähän sieltä lopulta saalis oli repussa.
Valoisaa aikaa oli vielä sen verran, että päästettinn Tuisku hieman eri paikkaan etsimään. Hieman painoi eka ajo jaloissa, mutta kyllä sieltä jäbän oli lähdettävä juoksemaan.
Useamman kerran vilahti valkoinen pallero tien yli, mutta ei haulikkohollilla. Hämärissä otettiin Tuisku autoon, mielellään tuli jo autoon.
Minulla meni tämä päivä sohvalla maatessa pieniä vatsanväänteitä parannellessa. Minna lenkitti kaikki koirat yksitellen viimeisenä yli kymmenvuotiaan Saagan.
Eläkeläinen on saanut pääosin juosta irrallaan, mutta.... Yht'äkkiä oli hävinnyt selän takaa metsään. Pian alkoi tämän syksyn ensimmäinen ajo. Oli kuulemma tosi komeaa menoa.
Ei paljon ollut haitannut ojat, risut eikä männynkävyt.
Nyt ovat kaikki viisi koiraa, Bittikin, ajaneet jänistä. Ei hullumpaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti