Rankka jakso

   Eipä tuu mieleen, milloin on ollut nuin rankkaa viikonloppua.  

  Ensin juhlittiin lauantaina Minnan tasavuosia Paltamon Sydämmessä lähipiirin kesken. 

  Pääruokana tietenkin fileepihvit omasta navetasta muine
lisukkeineen. 

  Parinkymmenen vierasjoukko oli kokoontunut pöytiin nauttimaan ruoasta ja tarinoimaan kaikista asioista maan ja taivaan väliltä. Paljon siellä syntyi vieraille uusia tuttavuuksia meidän kautta.

    Hyvän aterian jälkeen porukka lähti jaloittelemaan ja tutustumaan toisiinsa. 

  

  Jutut luistivat ja tarinat paranivat illan kuluessa. Pitempi matkalaiset lähtivät auringon laskettua kotiin.

  Osalla vieraista jatkot kestivät sunnuntain puolelle.

  Minnakin kokeili lahjaansa hieman etukäteen Osmangalla ja Nuasjärvellä Arin vieraana. Oli tyytyväinen kuhaan ja haukeen.

  Sitten koitti arki ja sunnuntai. Heinät odottivat paalausta pelloilla.

 

  Kytkettäessä paalainta perään, keksi nokka mulla ratketa vuotamaan. Ajattelin, että kait se siitä asettuu, mutta tulikin pitkä ja vaikea päivä. Tuppoa nenään joutui vaihtamaan monesti tunnissa. Pakko oli kuitenkin saada heiät paaliin. Illalla liki yhdeksää kidutus oli ohi.

   Eipä pystynyt menemään sänkyyn, joka paikka olisi ollut aamulla veressä. Soitto päivystykseen ja vuotava nokka kohti Kajaania. Menihän siellä aikaa jonottaessa ja lääkärin poltellessa vuotoa umpeen. Piti vielä odotella puolisen tuntia ettei vuoto ala uudestaan. Varalta torkuin aamuyön vanhalla sohvalla. Siinä mahdollinen vahinko olisi ollut pienin.

  Aamulla oli kuitenkin pakko lähteä käärimään paaleja. Oli tullut niitettyä kaiken varalta heiniä liiankin kanssa. 

  Onneksi käärintä sujui suht hyvin pienen remontin jälkeen.

  Paaleja kertyi turhankin paljon, mutta saapahan syöttää miettimättä rehun loppumista. Pystyyn jäi vielä yli viidentoista hehtaarin, joita ei tarvita.

  Olipahan semmoinen jakso, että jää kyllä mieleen. Toivottavasti nyt ehtii juoksuttamaan koiriakin.